Sauli Niinistön viesti suomalaisille epävarmuuden keskellä: ”Sumussakin on nähtävä, että elämä järjestyy”

Sauli Niinistön aloittaessa Tasavallan presidenttinä 2012 maailma näytti kovin erilaiselta kuin nyt. Barack Obama valmistautui voittamaan toiset vaalinsa Yhdysvalloissa ja Vladimir Putin palaamaan vaalien kautta pääministerin paikalta presidentiksi. Kaksitoista vuotta myöhemmin Niinistön lopettaessa 2024 presidenttikautensa Venäjä oli käynnistänyt suursodan Euroopassa, Amerikka jakautunut kahtia ja maailma toipui vuosisadan isoimmasta pandemiasta.

Tässä kohtaa, suurten käänteiden keskellä, Sauli Niinistö jäi pois Suomen kansan palveluksesta.

Rauhan aikana unohtuu helposti, että presidentin tehtävä puolustusvoimain ylipäällikkönä ei ole puhtaasti seremoniallinen. Jos takavuosina turvallisuuspolitiikka tarkoittikin ensi sijassa ulkopolitiikkaa ja kenraalienkin käskettiin puhua vain kysyttäessä, nyt sotilaalliset asiat ovat vähintään samalla painoarvolla presidentin työpöydällä kuin diplomatiakin.

Ja sitten on vielä kunkin presidentin taipumus muokata virasta pitkällä kaudellaan oman näköisensä. Ja eläkkeelläkin hän voi jatkaa tärkeäksi katsomiensa asioiden parissa. Kuten Sauli Niinistö on tehnytkin.

Tasavallan presidentin viran täysinpalvelleena jättänyt Niinistö olisi voinut vetäytyä eläkkeelle mittavan poliitikkouran jälkeen, mutta näin ei tapahtunut.

Keikkahommat jatkoivat presidentin pitämistä kiireisenä: ensin valmistui viime vuoden keväällä Euroopan Unionin komissiolle raportti varautumisesta, sitten oli edessä raportin esittelyä ympäri Eurooppaa.

Vuosi sitten valmistunut Niinistön raportti suosittelee Euroopalle Suomen mallia. Se tarkoittaa tiivistä yhteistyötä yksityisen ja julkisen sektorin sekä sotilaiden ja siviilien välillä. Sitä kautta erilaiset uhkat pandemioista sotilaallisempiin häiritsisivät normaalia elämänmenoa mahdollisimman vähän ja keinot olisivat eurooppalaiseen tapaan myös demokraattisesti hyväksyttyjä.

Sauli Niinistö jatkoi aiheen parissa. Lokakuun 22. päivä häneltä ilmestyi kirja Kaikki tiet turvaan (WSOY), joka käy läpi Suomen ulkopolitiikan vaiheita.

Päiväkirjoihin ja muistiinpanoihin perustuva Niinistön tuore kirja on helppo nähdä suorana jatkona EU:lle tehdylle raportille, mutta siinä on myös vahva näkemys siitä, millaisessa roolissa Niinistö koki presidenttinä olleensa ja toimineensa.

Omistautuminen turvan takaamiseen, niin minä presidentin mission näin. Olla mukana vahdissa ja vartijana, kaikin tavoin, kaikin ajoin, Niinistö kirjoittaa kirjassaan ja jatkaa: Tuo omistautuminen varmasti johti siihen, että ajatuksissani oli kokonaisturvallisuus, joka sisälsi paljon muutakin kuin ulkopolitiikkaan liittyvät ulkoiset uhkat. Moni aloitteeni oli kiistatta sisäpolitiikan puolella, ja siitä saamani kritiikki on ollut aiheellista. Pyrin tosin yleensä vain herättämään keskustelua ilmiöistä, joita pidin ongelmallisina, mutta välillä kyllä tuli tehtyä suoria ehdotuksia.

Kirjasta käy hyvin ilmi, kuinka 2000-luvun turvallisuuspolitiikkaa on mahdotonta harjoittaa ilman, että luisutaan useammalle tontille. Ja samaan aikaan moni perinteinen käsitys kovan turvallisuuspolitiikan ytimestä näyttäytyy aiempaa monipuolisemmassa valossa. Eikä sitä tee helpommaksi se, että yhä harvempi fakta ympäristössämme on tutun kirkas.

– Tämä aika on ikään kuin sumeinen, Niinistö luonnehtii Avulle antamassaan erikoishaastattelussa.

Niinistö puhuu siitä, kuinka Venäjän ja Ukrainan sodassa on varsinainen hybridi valloillaan: eli vanhan ja uuden yhdistelmä, joka toimii todella tuhoavalla tavalla.

– Pari totuutta törmää toisiinsa: on ajateltu, että maailma menee scifin puolelle, mönkiminen juoksuhaudoissa on taakse jäänyttä ja nyt tuntuu kuin sodassa olisi kyse siitä, kenellä on ilmaherruus laajasti ajateltuna hallussaan. Mutta maata täytyy edelleen valloittaa jalan: vallatun alueen mittaus tapahtuu metreissä ja kilometreissä, vaikka olettaisi, että koko keissi ratkaistaisiin ilmatilassa, Niinistö valottaa paradoksia.

– Se on hämmentävä yhdistelmä, mutta näköjään tämmöiseen meidän täytyy kuitenkin varautua.

Suomalaisten toinen maailmansota alkoi talvisodan ensimmäisenä päivänä Neuvostoliiton kaukopommituksella Helsinkiin: se oli yksi ensimmäisistä kerroista, jolloin kuolemaa kylvettiin varoittamatta satoja kilometriä rintaman taakse. Järkytys oli suuri, kun sotatanner osoittautuikin paljon siihenastista muutamaa peninkulmaa syvemmäksi alueeksi.

Nyt tilanne on täysin toinen. Esimerkiksi Ukrainan sodassa ei olla nähty aivan ensi päiviä lukuun ottamatta lainkaan perinteisiä ilmataisteluja.

– Tämä aiheuttaa monia kysymysmerkkejä hävittäjistä, jotka eivät näyttele ainakaan kovin näkyvää osaa. Se aiheuttaa myöskin kysymysmerkkejä laivaston käytön suhteen jatkossa, koska vedenalaisia drooneja kehitetään täyttä höyryä, Niinistö sanoo.

Sitten hän tiivistää sotateknologisen kehityksen.

– Juoksuhaudoissa on se ensimmäisen maailmansodan aste. Toisessa maailmansodassa hävittäjät, pommittajat ja sotalaivat näyttelivät suurta osaa. Ja nyt sitten täällä kolmannessa asteessa tavallaan katoavat toisen asteen kovimmat menetelmät ja palataan yhdistelmään, jossa on kolmas aste ja ensimmäinen aste.

Tässä kohtaa presidentti haluaa puhua hieman yllättävästä aiheesta – joka kertoo, kuinka tiiviisti 77-vuotias Niinistö on kiinni ajassa.

– Droonit, puhutaan drooneista!

On nimittäin tultu siihen, että Ukrainan ja Venäjän sodassa nähdään syvälle tuhansien kilometrien päähän selustaan ulottuvia iskuja. Tällaisessa tilanteessa edes viime aikoina otsikoihin noussut ajatus jonkinlaisesta Euroopan itärajalle perustettavasta droonimuurista ei riitä tuottamaan turvaa.

– Siinä on vielä ikävä kyllä ajatusharha, että se olisi itärajan vastainen muuri - mutta kun drooneja tulee myös rajojen sisältä. Kirjassanikin varmaan osittain näkyy, että tämä sisäisen turvallisuuden asia, joka ei ole välttämättä sotilaallistakaan, on aina askarruttanut minua, Niinistö muotoilee sanojaan.

Haastattelua edeltäneinä päivinä tunnistamattomia drooneja on nähty Tanskassa, Norjassa, Saksassa ja Belgiassa.

Drooneista todellakin pitää puhua, ja kun puhumme drooneista, emme puhu pelkästään valtakuntien rajoista tai pyrkimyksistä siirtää niitä.

– Pitää ensinnäkin mieltää, että vaikka rajat olisivat kuinka ummessa, niin avoin yhteiskunta kuten Suomi on hyvin herkkä yksilöiden vapauksien väärinkäytölle. On syvä länsimainen dilemma, että pahimmillaan tämä uhkaa ja vaarantaa vapaata demokratiaa.

– Autoritäärisissä yhteiskunnissa ei ole samaa ongelmaa: niissä ei ole tuota hyvin suojattua yksilön vapautta ja tilaa, vaan kontrolli toimii ja valvoo, Niinistö sanoo ja haluaa nostaa tässäkin kohtaa esiin reserviläistyön ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkityksen.

– Jo presidenttiaikana minusta tämä työ oli tärkeää: he katselevat ympärilleen, ja muutenkin kun maanpuolustushenki on korkealla, niin kyllä se jollain tavalla aiheuttaa sisäistä kontrollia. Ei se millään lainsäädännöllä onnistuisikaan, mutta tämä rajoittaa pahaa tarkoittavien mahdollisuuksia käyttää hyväkseen tätä meidän avointa yhteiskuntaa.

Mutta valvonnalla ja seurannalla on myös sudenkuoppansa – on tärkeää edetä siten, ettei siirrytä toinen toistemme kyttäämiseen. Samaan aikaan on varottava, ettei tarpeettomasti leimata esimerkiksi suomenvenäläisiä ja lietsota ennakkoluuloja. Näkee, että Niinistö on pohtinut tätä paljon – jo presidenttikautensa alkupuolella.

– Nostin kaksoiskansalaisuusasian esiin nimenomaan venäläisten vuoksi 2014, kun ajattelin että se saattaa olla eräs hybridikeino. Se haluttiin ymmärtää silloin vähän väärinkin – että olemassaolovia kansalaisuuksia olisi jollain tavalla rukattu. Eihän niitä edes voi ottaa pois.

Sitten hän kertoo, kuinka kuuli jo aikanaan Salossa asuessaan usein venäjää kaupoissa.

– Kuulin, että Nokiaan on perustettu venäjänkielinen linja, jossa on venäläinen työnjohtokin. Ilmeisesti Venäjältä tullut väki on integroitunut suhteellisen hyvin Suomeen. Mutta emme saa unohtaa sitä, että tätä meidän tapaamme toivottaa tervetulleeksi käytetään varmasti väärin ja se oli se syy, jonka vuoksi vahvasti tuin hallitusta siinä, että rajat suljetaan 2023. Mehän saimme esimakua siitä jo 2015.

Niinistö viittaa siihen, että Syyrian sisällissodan myötä Lähi-idästä Eurooppaan suuntautuneen pakolaisaallon eräässä vaiheessa alkoi ilmaantua suuria määriä järjestettyjä turvapaikanhakijoiden kuljetuksia pohjoisessa Suomen itärajalle. Asiaa tarkemmin selvitettäessä on käynyt ilmi, että vaikka viranomaisten korruption ja bisnesmiesten raja on Venäjällä paljon epämääräisempi kuin lännessä, järjestetyillä operaatioilla on ollut poliittinen siunaus korkealla taholla.

Tästä päästäänkin tulevaisuuteen ja Venäjään. Kuten J. K. Paasikivi sanoi itänaapuriimme viitaten: tosiasiat on tunnustettava.

Palaako Venäjän kanssa joskus jonkinlainen yhteys – jollei normaali, niin edes jonkinlainen? Tähän ei kenelläkään ole varmaa vastausta, vastauksen sisällöstä puhumattakaan, mutta Niinistö tunnistaa paasikivimäisesti tosiasiat. Venäjä on itärajan takana nyt ja tulevaisuudessa.

– Siinä se on ja pysyy. Se on varma asia ja jotenkin on tultava toimeen. Toivon mukaan joskus tilanne tasaantuu niin, ettei tarvitse varustautua enempää kuin me olemme historiallisesti aina varustautuneet.

Niinistö näkee, että yhteydenpidossa Venäjän kanssa on menty laidasta toiseen, mikä ei ole ongelmatonta. Hän nostaa esiin suhteellisen tuoreen esimerkin.

– Minä olen puolustanut myös (Saksan entistä liittokansleria) Olaf Scholtzia, kun hän sai isot haukut siitä, että meni soittamaan Kremliin. On vähän vaikeaa ymmärtää sitä tilannetta, jossa eurooppalaiset sinänsä ymmärrettävästi ilmoittavat, etteivät puhu mitään Venäjän kanssa, mutta Trumpin puheyhteys Putiniin hyväksytään tuntien huolta, että puhuuko Trump nyt meidän päämme yli. Sen yhtälön vaikeus vain kasvaa, kun samalla joudutaan miettimään sitä, että jääkö Eurooppa jossain vaiheessa kuitenkin vähän enemmän irralleen kuin aikaisemmin.

Ehkä tämäkin on asioita, jotka ensi shokin jälkeen asettuvat jonkinlaiseen tasapainoon. Esimerkiksi koko hyökkäyssodan ajan aktiivinen Ranskan presidentti Macron ei saanut äskettäisestä yhteydenotostaan Moskovaan enää yhtä suurta kritiikkiä. Asia ei ole niin absoluuttinen tabu kuin vielä vähän aikaa sitten.

– Se kertoo myös siitä, että ehkä näitä tabuja ei kannata kauheasti julistaa, jos seuraavana päivänä joutuu kääntämään linjansa. Sellainen vie uskottavuutta.

Niinistön tuoreessa kirjassa vahvistuu näkemys, jonka mukaan Nato-jäsenyys oli lisä Suomen turvallisuuteen, mutta ei sellainen kaiken muuttava pelastusrengas, jollaisena se keväällä 2022 joissakin piireissä koettiin.

Hämmästyttävintä Niinistön kirjassa on sen vahva skandinaavinen ulottuvuus. Käy ilmi se pitkäjänteisyys, jolla Niinistö on rakentanut juuri pohjoismaisia, erityisesti Suomen ja Ruotsin välisiä, suhteita uudelle tasolle.

– Olin aikanaan mukana Erkon rapuillallisilla, jossa olivat yleensä paikalla pääministerit sekä ulko- ja puolustusministereitä – ja joskus muitakin ministereitä molemmista maista.

Kun Helsingin Sanomien pääomistaja ja ulkopolitiikan harmaa eminenssi Aatos Erkko sitten kuoli Niinistön presidenttikauden alkumetreillä, Niinistö otti paikan toimia tämän perinteen jatkajana.

Niinistö lämpenee puhuessaan näistä tapaamisista. On helppo kuvitella herroja ja rouvia rupattelemassa siten kuin ystävystyessä tapahtuu – ihmisten eikä vain tehtävän haltijoiden kesken. Itse asiassa Niinistön kertomusten vapaamuotoisuus ja henkilökohtainen tutustuminen sekä tapaamisten säännöllisyys tuovat mieleen Kekkosen ajan neuvostojohtajien kanssa seurustelun ja saunomisen.

Kirjassaan Niinistö kuvaa laveasti ja lämmöllä näitä suomalais-ruotsalaisia suhteita, jotka hänen mukaansa ovat olleet myös avain Suomen Yhdysvaltain-suhteiden tiivistämiselle. Tämä näkyy myös hänen vastauksessaan kysymykseen, kenen kanssa hän pitää yhteyttä vielä presidenttikauden jälkeen.

– Ruotsalaisten kanssa. (Ruotsin entisen pääministeri) Stefan Löfvenin kanssa tavattiin hiljattain ja hän oli Jenninkin kanssa jossakin samoissa ympyröissä Ruotsissa. Sekä Peter Hultqvistin. Jonas Gahr Støre varmaan norjalaisista ja paljon on ollut yhteyttä myös Tanskan pääministeri Mette Fredriksenin kanssa. Kyllä nämä pohjoismaiset johtajat näyttäytyvät ohi virallisen kaveruuden.

Monilla näistä ystävistä on erikoissuhde Suomeen: esimerkiksi Ruotsin pääministerinä yli puolet Niinistön presidenttiajasta toimineen Löfvenin luotettu ja sittemmin puolustusministeri Peter Hultqvist on suomalaistaustainen.

Hänen äitinsä oli suomalainen sotalapsi, joka oli jäänyt Ruotsiin.

Eläkeläispresidentin toimiston ulkopuolella aurinko paistaa kaikista uhkakuvista piittaamatta. Niinistökin haluaa tähdentää, ettei maailma silti pelkkää synkkää ja mustanpuhuvaa ole.

– Kaikesta sotimisista, tekoälyistä tai ilmastonmuutoksista johtuva sumeinen näkymä kyllä selkiintyy; aina ovat ihmiset löytäneet uuden elämisen rakenteen ja järjestyksen. Valppaana eläminen ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi elää eikä turtua pelkäämään.

– Sumussakin on nähtävä, että elämä järjestyy.

Kokemuksella on maailmalla kysyntää. Sauli Niinistö, onko seuraava projekti jo tiedossa?

– Ei sellaista kerkeä oikeastaan sellaista ajattelemaan, kun minulla on uudenlainen ajanlasku. Se perustuu siihen, että minulla on kahden viikon (lääke)dosetti. Joka ainoa kerta, kun sen huomaa tyhjentyneen, niin tuntuu käsittämättömältä, että onko siitä todella jo kaksi viikkoa aikaa. Nämä päiväthän menevät, ja kahden viikon jaksot, niin solkenaan, ettei paljon ehdi miettiä, miten jatkossa aikansa käyttää.

Poistuessani kadulle Helsingin keskustan vilinään ajattelen Väinö Linnaa ja Tuntemattoman sotilaan loppusanoja mukaillen, että eiköhän se hyväntahtoinen aurinko katsellut lempeästi Niinistöäkin. Se ei missään tapauksessa ollut ketterälle ja vastuuntuntoiselle eläkeläiselle vihainen.

Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin häntä kohtaan. ●