Sauli Koskinen: ”Pitkään kyseltiin, että onko BB-rahoja jäljellä – Voitin ohjelman parikymppisenä vaatekaupan myyjänä, että mitäpä arvelette”

Vaikuttaja Sauli Koskinen juhli maaliskuun lopussa 40-vuotisssyntymäpäiviään. Itse juhlat Sauli piti yhdessä kaksoissiskonsa Saran kanssa ”kasikymppisinä”. Nyt nelikymppinen Sauli on ollut julkisuudessa puolet elämästään pitkälle sattuman kautta. Hänen Big Brother -voitostaan on aikaa kahdeksantoista vuotta. Los Angelesista, jonne Sauli muutti aikanaan silloisen poikaystävänsä, laulaja Adam Lambertin perässä, hän muutti takaisin jo kaksitoista vuotta sitten.

Kyllästyttääkö sinua, kun näitä yhä muistellaan?

Ihmiset ovat kohdelleet minua koko julkisen urani kanssa hyvin. Mutta kyllä kymmenen vuoden jälkeen alkoi tuntua omituiselta, kun kysyttiin, että oletko yhä Adamin kanssa? Tai millaisissa väleissä olemme? Hyvissä kuten kaikkien muidenkin exieni kanssa. Toinen klassikkokysymys oli pitkään, että onko BB-rahoja jäljellä? Voitin ohjelman käytännössä parikymppisenä vaatekaupan myyjänä, että mitäpä arvelette. Viimeksi kaksi vuotta sitten minulle todettiin, että hei olet muuttanut takaisin Suomeen. Täytyy sanoa, että saan paljon myös liikuttavaa palautetta. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla käydessä, ihmiset tulevat kertomaan, miten äänestivät minua aikanaan Big Brotherissa.

Tämä kertonee, että ihmisille jääkin usein julkkiksista vain muutamia yksittäisiä asioita mieleen. Sinä olet kuitenkin säästynyt ilman varsinaisia skandaaleita. Mikä arvelet olevan suosiosi salaisuus?

Olen kai aika hyvin pysynyt omana itsenäni. Enkä ole ikinä varsinaisesti edes hakeutunut julkisuuteen, ehkä ihmiset aistivat sen. Olen aina pitänyt ja kohdellut kaikkia tasa-arvoisina, eikä ole tuntunut luontevalta nostaa itseään millekään jalustalle. En tiedä, johtuuko se sitten kotikasvatuksesta vai hyvinkääläisestä vesijohtovedestä.

Mikä sinussa on samaa kuin parikymppisessä Saulissa?

– Olen antanut kyllä aidosti elämän kuljettaa ja tarttunut kiinnostaviin tarjouksiin. Nuorempana en yhtään miettinyt, miten asiat järjestyvät, menin vain. Big Brotheriinkin hain, kun yksi vanha asiakkaani oli sanonut, että kannattaisi hakea. Nykyisinkin tykkään lähteä lyhyelläkin varoitusajalla mukaan uusiin juttuihin, mutta ehkä olen ihan vähän vähemmän huoleton kuin nuorempana.

Miten muuten olet muuttunut eniten?

Asun yksin Helsingin ytimessä. Olenkin aina ollut jopa äärimmäisen ekstrovertti ja menossa kotoa. Iän myötä olen havahtunut, että kaipaan välillä omaa tilaa. Silloin saatan jäädäkin kotiin tai menen tallustelemaan yksin lenkille. Silloin en vastaa kenellekään hetkeen puhelimeen.

Neljäänkymmeneen ikävuoteesi on mahtunut myös menetyksiä. Saattohoidit viisi vuotta sitten syöpään sairastuneen isäsi lapsuudenkodissanne yhdessä kolmen siskosi kanssa. Millaisena näet tuon kokemuksen nyt?

Se oli koko vuosi helvetin rankkaa aikaa, aikamoista sumua. Meitä on onneksi neljä lasta, että pystyimme porrastamaan isän hoitamista. Kävin Hyvinkäältä välillä töissä vain Helsingissä ja sitten menin takaisin. Saattohoito kesti kesästä lokakuuhun. Se oli muutenkin surullista aikaa. Kannoin ensin rakkaan mummuni arkkua ja kuukausi myöhemmin isääni.

Nyt sinut nähdään tv-ohjelma Petollisissa, jossa juonitellaan paljon. Opettiko ohjelman tekeminen jotain itsestäsi?

Otan ohjelmat enemmän mielenkiintoisina seikkailuina ja peleinä. En ajattele, että tästäkään olisi tarttunut mukaan mitään elämää suurempia oppeja. Mutta kokemus oli kiinnostava.

Aiotko jatkaa reality-sarjojen tekemistä?

Äsken vähän kauhistuin, kun minua kutsuttiin tuolla lavalla reality-konkariksi, että olenko minä muka niin paljon ollut mukana? Jossain kohtaa sanoin, että en enää osallistu. Jossain kohtaa haaveilin taas kolmannesta voitosta, hattutempusta. Nyt sellainen ei tunnu enää tärkeältä, vaan ennemmin haen kivoja ja kiinnostavia kokemuksia.

Valmistuit viime vuonna eräoppaaksi. Miten päädyit opiskelemaan?

Minulla jäivät koulut aikanaan kesken. Iän myötä olen nauttinut yhä enemmän luonnossa liikkumisesta. Se maadoittaa ja rauhoittaa. Yleensä olen suunnannut luontoon lapsuuden kotikaupungissani Hyvinkäällä tai Nuuksiossa. Helsingissä hakeudun meren äärelle. Sitten huomasin Hyvinkäällä eräopaskoulutuksen, johon tulin valituksi. Itse työtä olen tehnyt silloin tällöin. Viime vuonna olin Nepalissa vuorilla oppaana. Olin kämpillä, kun soitettiin, että pääsisitkö ja minä lähdin. Vaikuttaja- ja muiden töiden ohella olen tehnyt eräopashommia ehkä yhden keikan viikossa. Se on ollut vielä pintaraapaisu. Tulevaisuudessa minua kiinnostaa viedä kaupunkilaisia enemmänkin pois täältä stressin ja kiireen keskeltä.