Apu

Satuja vai uutisia?



Satuja vai uutisia?

"Ihmiset lopettakaa narraaminen"
Teksti Pasi Kivioja

Kesän kuohuttavimpia puheenaiheita mediassa on ollut Enkeli-Elisan tapaus, jossa 15-vuotias koulukiusattu tyttö teki itsemurhan. Tarina levisi ensin internetissä, sitten harrastajakirjoittaja Minttu Vettenterän omakustannekirjana, minkä jälkeen useat tiedotusvälineet haastattelivat Vettenterää ja tekivät Elisasta juttuja. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen johdolla Elisan totena esitettyä tarinaa on nyt todisteltu vesiperäksi, ja näyttäisi siltä, että mediaa on huijattu. Jälleen kerran.

Kaksi vuotta sitten kaikkien aikojen suurin lottopotti osui Kalajoelle. Eräs paikallinen yhtye lähetti iltapäivälehtiin juttuvinkkejä lottovoittajasta ja sai tarinansa läpi Iltalehdessä. Lööpissä ja haastattelussa yhtyeen jäsen kertoi lottovoitostaan, mutta pian selvisi, että kyseessä olikin huijaus. Jostakin syystä tätä satuilua pidettiin yleisesti oikeutetumpana kuin Enkeli-Elisan tapausta. Kenties haluttiin näpäyttää iltapäivälehteä, eikä aihekaan ollut yhtä arka kuin itsemurha.

Vuonna 2001 tamperelainen Aamulehti teki asiallisen uutisen kaupungissa järjestetystä tulevaisuuden tekstiiliseminaarista. Uutiseen oli haastateltu myös seminaarissa kullanvärisessä, ihonmyötäisessä haalarissa liikuskellutta "Hank Hardy Unruhia", jonka kerrottiin olevan maailmankauppajärjestö WTO:n edustaja.

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään siinä vaiheessa, kun "Hardy" esitteli haalaristaan erkanevaa valtavaa fallosta. Toimittaja kirjasi tosissaan juttuunsa miehen lausunnon: "Johtaja voi myös olla puvun avulla yhteydessä alaisiinsa, joilla on pienet vastaanottimet. Tämä on vahvinta mahdollista johtamista."

Myöhemmin paljastui, että lehti ja seminaariyleisö olivat joutuneet amerikkalaisen The Yes Men -nimisen aktivistiryhmän huiputuksen kohteeksi. "Hardylla" ei ollut mitään tekemistä WTO:n kanssa.

Muistuu mieleen myös muutamia hämmästyttäviä, nolostuttavia tapauksia, jotka eivät koskaan tulleet yleisön tietoon. Huiputetuksi joutunut tiedotusväline kuoppasi kiusallisen asian vähin äänin ja nuoli haavansa kaikessa hiljaisuudessa. Ehkä säästän nämä herkut muistelmiini.

Median huijaaminen ei ole rikos, eikä kenenkään ole pakko puhua toimittajan haastattelussa totta. Vaikka valehtelu ei ole rikollista, se on silti ääliömäistä, epämoraalista ja äidin opetusten vastaista. Ihmiset, lopettakaa narraaminen!

Odotan lukijana ja katsojana uutisten pyrkivän pysymään totuudessa, enkä halua rakentaa maailmankuvaani fiktion tai valheiden varaan. Siksi minulle ei ole samantekevää, oliko Enkeli-Elisa totta vai ei. Hyvä tarkoitus ei todellakaan pyhitä keinoja.

Miksi niin moni tiedotusväline meni Elisan kohdalla retkuun? Nyt olisi helppo liittyä siihen kuoroon, joka vaatii mediaa katsomaan peiliin. Vaatimus on perusteltu: jos jokin vaikuttaa liian mediakelpoiselta ja uskomattomalta tarinalta, journalistin pitäisi ensimmäisenä epäillä ja hakea varmistuksia muista lähteistä.

Luulenpa, että myös Elisasta juttuja tehneet toimittajat osaavat tämän perusasian. Tilanteet käytännön toimitustyössä eivät kuitenkaan etene journalismin oppikirjan mukaan.

Toimittajat kunnioittavat lähdesuojaa. Tässä tapauksessa kyseessä oli arkaluonteinen juttu, jossa "välikätenä" uskottavasti toimineella Vettenterällä ja toimittajilla oli yhteinen intressi – kertoa tarina julki ja kunnioittaa kirjailijan omaisille antamaa lähdesuojaa. Tämän tyyppisessä aiheessa toimittaja ei myöskään ensimmäisenä ajattele tulevansa vedätetyksi.

Todennäköisesti moni jälkiviisastelija olisi itse mennyt samaan halpaan.

Julkaistu: 26.7.2012