Satu Rämölle tärkeää oli, että Hildur-sarja toteutuu, ei raha – ”Uskoin tv-sarjan onnistumiseen vasta kun näin kuvausrekat”

”Lapsuudenkotini Tammelan kunnassa sijaitsi maaseudulla, Forssan vieressä. Meillä oli kissoja, koiria, lammas ja shetlanninponeja.

Harrastinkin ponien hoitoa. Ne olivat jukuripäitä ja eläintenhoito välillä kovaa työtä. Nuorena Tammelassa kokoonnuttiin kunnan talon takapihalla ja nuorisotilassa. Teini-iän lopulla elinpiiri kasvoi Forssaan, jossa jätkät ajoivat autoilla, liftattiin kyytiin ja juotiin pussikaljaa.

Muutin sinne lukioon 16-vuotiaana. Siellä äidinkielenopettaja rohkaisi, että minun kannattaisi ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähteä opiskelemaan. Olen ikuisesti kiitollinen tälle opettajalle, joka rohkaisi oikeassa kohdassa.

Mietin, että ehkä voisinkin kokeilla korkeakouluopiskelua Helsingissä. Olin käynyt pääkaupungissa vain muutaman kerran ostoksilla ennen kuin muutin sinne Vuosaareen opiskelija-asuntoihin.

Huomasin pikkukaupunkilaisuuteni, kun opettelin käyttämään metroa. Lukioaikaiset työt piti myös keksiä uudelleen ilman pikkukaupungin verkostoja.

Aikaisemmin Forssassa olin tehnyt lasitehtaalla puhallusvillaa, myynyt vieressä olleella raviradalla lippuja ja ollut vielä kolmannessa työpaikassa myymässä jäätelöä.

Vaikka lähdin, ei Tammela ja Forssa ikinä lähde minusta. Tykkään vähän raffimmasta meinigistä ja olen valmis kokeilemaan kaikenlaista, ottamaan henkisesti turpaankin. Kun sanoo Forssa, kaikki ovat kuulleet forssalaisista ainakin vitsejä. Siitä on jäänyt kyky nauraa itselleen.

Ehkä luonnon keskellä eläminen auttoi sopeutumaan myös aikanaan Islantiin. Nykyisessä Ísafjörður-kylässä olen asunut viimeiset seitsemän vuotta. Siellä on aika samanlainen tapa olla, tehdä töitä ja elää kuin Tammelassa: suloista arkista yhteydenpitoa, jossa piipahdetaan kylään, jos ovi on auki. Yleensä kukaan ei pidä ovia lukossa.

Hildur-kirjasarjani sijoittuu nykyisen kotikyläni maisemiin ja tuntui tärkeältä, että myös tv-sarja saatiin kuvattua siellä.

Maisemat ovat minulle tosi tavallisia, lenkkeilen niissä päivittäin. Mutta tv-sarjan myötä on taianomaista ajatella, että nyt ne näkevät muutkin.

Kun Hildurin julkaisun jälkeen alkoi eri tuotantoyhtiöiltä tulla tarjouksia kirjan oikeuksien ostamisesta, en ymmärtänyt aluksi, että mitä se edes tarkoittaa. Että pitääkö minun tässä maksaa heille vai heidän minulle? En tuntenut tv-alaa yhtään.

Kun valitsin tuotantoyhtiötä, minulle ei ollut tärkeintä tarjottu rahasumma, vaan kuinka pitkällä ehdotus oli. Sarjan tuottaneella yhtiöllä oli valmiina jo islantilainen kumppani, joten heidän kanssaan oli myös todennäköisintä päästä eteenpäin. Minulle oli tosi merkityksellistä, että sarja saatiin toteutettua, ei niinkään raha.

Uskoin tv-sarjan onnistumiseen vasta kun näin kuvausrekat. Sanoin miehelle, että ajattele kun olen kirjoittanut kirjaa yksin pienessä työhuoneessa ja nyt ne se herää näinkin isosti eloon.

Käyn nykyisin Tammelassa kesäisin, kun lomailemme perheen kanssa Suomessa. Olen myös käynyt kirjastovierailuilla Forssassa ja Tammelassa. Tunnin vierailut ovat venähtäneet kolmituntisiksi. Paikalla oli vanhoja opettajianikin, myös se vanha äidinkielenopettajani.

Matkavinkiksi Tammelassa vieraileville, varsinkin niille, jotka viihtyvät luonnossa, suosittelen Torronsuota, joka on ihana kansallispuistoalue.”

Juuret-palstalla tunnetut suomalaiset kertovat kotiseutunsa merkityksestä. Satu asuu puolison ja kahden kouluikäisen tyttären kanssa Ísafjörðurissa Islannissa. Rämön menestysdekkari Hilduriin perustuva tv-sarja alkoi 26.1 Nelosella ja Ruudussa.