Sansibar on unelmien lomasaari, jossa voi tutustua myös orjakaupan historiaan ja nähdä Freddie Mercuryn lapsuuden paikkoja
Ei ihme, että moni rakastunut pari haluaa tehdä häämatkansa juuri Sansibarille. Intian valtameren saari ihastuttaa rannoillaan, tunnelmallaan ja kauniisti rapistuneella pääkaupungillaan, Stone Townilla. Kahdesti Sansibarilla käynyt toimittaja Virve Obolgogiani kertoo, mitä siellä kannattaa kokea.
Miksi valita kohteeksi juuri Sansibar?
Sansibar on täydellinen matkakohde niille, jotka etsivät valkoisia hiekkarantoja ja auringon lämpöä. Sinne voi suunnata myös snorklaamaan, sukeltamaan tai leijalautailemaan. Kävijää ilahduttavat kiinnostava historia, herkullinen ruoka ja ystävälliset paikalliset.
Päiväretkeksi löytyy vaikkapa veneilyä perinteisellä paatilla tai käynti maustefarmilla.
Tansanialle kuuluva Sansibarin saariryhmä sijaitsee Intian valtamerellä, noin 50 kilometrin päässä Afrikan itärannikolta. Moni tulee hintavalla valmismatkalla unelmalomalle pääsaarelle nimeltä Unguja. Mutta omatoiminen reissaajakin pääsee tänne helposti, ja majoitusta löytyy joka kukkarolle.
Millaista on Sansibarin rantaelämä?
Sansibarilla riittää hiekkarantoja, joilla ei ole tungosta. Hiekka on hienoa ja meren aallot lämpimät. Saaren itärannikolla kannattaa nousta ihailemaan auringonnousua tai aamulenkille jo varhain, ennen päivän hellettä. Paikalliset tarjoavat rannoilla tuotteita tai palveluita, kuten hierontaa ja hennatatuointeja.
Mukaviin rantoihin kuuluu Chwaka Bay, missä auringonlasku värjää taivaan keltaiseksi ja oranssiksi. Kae Beachin rantabaarissa taas sytytetään kokko, ja musiikki houkuttelee tanssimaan illan pimeydessä. Nousuveden aikaan merileväviljelmien kepit katoavat pinnan alle ja vesi voi nousta niin korkealle, että rannoille ei pääse aina kävelemään. Laskuveden aikaan paikalliset keräävät mereneläviä.
Itärannikon suosittuihin paikkoihin lukeutuu Paje, jossa on hyviä tuulia leijalautailuun. Yöelämääkin Pajessa on, ja joidenkin baarien musiikki voi jatkua aamuneljään, mutta onneksi unenlahjani ovat hyvät eikä se minun yötäni häirinnyt. Rauhallisempia kohteita idässä ovat Matemwe ja Jambiani, saaren eteläosassa taas Makunduchi ja Kizimkazi. Kendwa on leppoisa ranta länsipuolella. Pohjoisen Nungwissa vuorovesi ei haittaa uimista meressä, ja siellä on myös eniten matkailijoita.
Missä kannattaa snorklata tai sukeltaa?
Pääsaarella on hyviä mahdollisuuksia molempiin, ja kannattaa tehdä retkiä lähisaarille. Esimerkiksi pienelle Mnemballe järjestettävillä retkillä pääsee sukeltamaan koralleille ja voi nähdä delfiinejä.
Sansibarin parhaita korallinäkymiä löytyy yksityisomistuksessa olevalta Chumben saarelta. Sen tiimi tekee upeaa työtä ekologisen matkailun ja luonnonsuojelun kehittäjänä. Yöpymisen hinta on korkea, mutta asiaa helpottaa, kun tietää, että tulot menevät myös korallien suojeluun ja paikallisten ryhmien ympäristökoulutukseen.
Kävin Safari Blue -firman retkellä perinteisellä dhow-veneellä. Aaltojen pärskeet kastelivat meitä, mutta se ei haitannut, kun olimme jo kastuneet kyytiin kahlatessa. Snorklasimme kirjavien kalojen joukossa. Söimme saarella maukkaan lounaan – hummeria, mustekalaa, rapua – ja toisella pysähdyksellä hedelmiä.
Mielenkiintoisia päiväretkiä Ungujan saarella ovat myös vierailu maustefarmilla ja käynti Jozani Chwaka Bayn kansallispuistossa. Siellä voi kävellä puusilloilla mangrovemetsässä ja seurata apinoiden touhuja puissa.
Millainen elämys on Stone Town?
Vaikka Sansibarilla parasta ovat rannat ja luonto, ei kannata jättää väliin saariryhmän pääkaupunkia. Tämän Unescon maailmanperintökohteen kaduilla voi aistia historian eri vaiheita ja eri kulttuureja. Sansibaria ovat hallinneet alkuperäisten mustien afrikkalaisten asukkaiden lisäksi monet valloittajat: omanilaiset, portugalilaiset ja britit. Saarille on tullut arabeja ja intialaisia, kauppiaita ja muita kävijöitä monista maista.
Historian järkyttävälle vaiheelle, orjakaupalle, on omistettu täällä museo. Sansibarista tuli 1800-luvulla Itä-Afrikan tärkein kauppakaupunki. Omanilaisten aloittamassa orjabisneksessä kuljetettiin ihmisiä laajalta alueelta Afrikan mantereen itäisistä osista epäinhimillisissä olosuhteissa. Heidät suljettiin Stone Townissa pieniin kopperoihin odottamaan myyntiä orjatorilla.
Sansibarin elämyksiin kuuluu rantojen lisäksi Stone Town, kiehtovan nuhjuinen ja historiallinen kaupunki.
Stone Townin muita nähtävyyksiä ovat vanha linnoitus, jonka pihalla on kauppoja ja näyttämö, sekä kaupungin edustalla Changuu eli Prison Island kilpikonnineen. Darajanin torilla voi katsella hedelmien, mausteiden ja kahvi- sekä teetuotteiden täyttämiä pöytiä. Nähtävyyksiin lukeutuu myös kaksi entisten sulttaanien vanhaa kaupunkikartanoa, joista yksi on toiminut palatsimuseona ja on nyt kunnostettavana. Toinen, 1800-luvun lopulla rakennettu palatsi sai nimen Ihmeiden talo, koska se oli Sansibarin ensimmäinen rakennus, jossa oli sähköt, ja koko Itä-Afrikan ensimmäinen talo, jossa oli hissi. Upea kartano pääsi rapistumaan niin, että se on romahtanut, ja sen paikalle rakennetaan hitaasti uutta jäljitelmää.
Jo Stone Townin kujilla vaeltelu on seikkailu. Ne ovat paikoin hyvin kapeita. Jouduimme kantamaan matkalaukutkin hotelliin korttelin päästä, kun taksi ei voinut mennä lähemmäs. Vanhojen talojen ovissa on arabialaisia, intialaisia ja afrikkalaisia vaikutteita. Ne ja paikalliset käsityöt ovat osa ”Sansibarin tyyliä”, joka nousi aikoinaan maailman muotilehdissä hyvin trendikkääksi. Jos ostaa kaupungin putiikeista tauluja, tekstiilejä tai mausteita, on hyvä muistaa tinkimisen taito.
Miten Sansibarilla liikutaan?
Pääsaari Unguja on saarista suurin, eikä sekään ole kovin iso. Matkoihin sen laidalta toiselle kannattaa silti varata aikaa, sillä tiet ovat huonossa kunnossa. Taksilla kulkee kätevästi ja melko edullisesti, paikalliskyydistä selviää noin kympillä.
Edullisemmin kaupunkien välillä pääsee bussilla tai dala-dalalla, eli kuorma-autolla, jossa on penkit. Kyyti dala-dalalla Stone Townista itärannikolle maksaa noin euron. Busseissa ja kuormureissa on usein tungosta eikä aikatauluista ole tietoa. Lyhyisiin matkoihin käy kolmipyöräinen mopotaksi tai paikalliselta ostettu mopokyyti.
Missä voi majoittua, mitä kannattaa maistaa?
Kun lämpötila on ympäri vuoden 30 asteen tietämissä, matkailija arvostaa hotellissa ilmastointia sekä uima-allasta. Jopa Stone Townin pikku pihoilla on altaita, joihin voi pulahtaa virkistäytymään. Ympäri saarta on hotelleja bungaloweineen aivan rannan tuntumassa. Jos matkustaa sesongin ulkopuolella touko- tai lokakuussa, saattaa olla hotellin ainoa asukas.
Suurin osa majapaikoista on ulkomaalaisten omistuksessa. Ilahduttavan poikkeuksen tekee Pajesta löytyvä Shamba Village. Se sijaitsee kauempana rannasta mutta tarjoaa mukavia bungaloweja, uima-altaan, erinomaista ruokaa sekä huomaavaista palvelua. Hotellin sijaan Sansibarilla voi myös valita Airbnb-asunnon tai vuokrata vaikka kokonaisen talon. Huvilaan sisältyy yleensä vartija sekä henkilökuntaa valmiina kokkaamaan.
Useimmissa Sansibarin ravintoloissa nauttii ruoka-annoksen noin kymmenellä eurolla. Kalaa ja muita mereneläviä, lihaa, kanaa, kasvisruokia – kaikkea löytyy. Kun muistelee tonnikalan hintaa Suomessa, sitä tekee Sansibarilla mieli syödä useammin kuin kerran.
Aamu alkaa monissa hotelleissa hedelmillä: mango, ananas, banaani, passion. Raikkaat hedelmistä puristetut mehut maistuvat myös päivän kuumuudessa. Illalla niitä voi terästää vaikka paikallisella konyagi-viinalla.
Hedelmistä puristetaan raikkaita mehuja. Illalla niitä voi terästää tilkalla konyagi-viinaa.
Stone Townin rannalla on ruokatori, jolle paikalliset tulevat iltaisin syömään kaasugrilleillä tehtyjä herkkuja. Auringonlaskua voi ihailla kaupungissa rantaravintoloissa, kattoterasseilla tai vaikka Mercury’s-baarissa.
Baari on nimetty saarella syntyneen Freddie Mercuryn eli Farrokh Bulsaran mukaan. Mercuryn perhe asui Stone Townissa, ja kaupungissa on laulajatähden elämästä kertova museo. Matkailuala hyödyntää Mercuryn nimeä, vaikka hänen seksuaalinen suuntautumisensa on vaikea asia homouden kieltävässä maassa. Queen-faneille on tarjolla tutustumiskierros Mercuryn lapsuuden paikkoihin.
Millaista väkeä sansibarilaiset ovat?
Tansanian mantereella muslimeja on väestöstä arviolta kolmasosa, mutta Sansibarissa heidän osuutensa on yli 90 prosenttia. Minareettien rukouskutsu kaikuu eri puolilla, ja suurin osa naisista peittää hiuksensa. Pidin itsekin parempana pukeutua matkalla olkapäät ja polvet peittäviin asuihin, ainakin Stone Townissa kulkiessani. Sansibarin rantakohteissa on totuttu myös bikineihin, mutta nainen saattaa saada juttuseuraa rannalla kävelevistä miehistä. Paikalliset uivat vaatteet päällä – aurinko kuivattaa nopeasti.
Palkkataso on matala, tavallinen sansibarilainen tienaa alle 200 euroa kuukaudessa. Matkailijoita palvelevat odottavatkin saavansa juomarahaa. Vieraille on tarjolla esimerkiksi pyöräretkiä ja käsityöpajoja, joissa pääsee näkemään elämää saaren kylissä.
Vaikka elintaso ei ole korkea, ilmapiiri on huoleton. Matkailijankin on hyvä ottaa rennosti ja muistaa, ettei täällä ole kiire. Elellään pole pole, eli swahiliksi hitaasti, rauhassa.
"Sansibarille pääsee Suomesta meno-paluulennoilla edullisimmillaan noin 500 eurolla. Viitisen päivää on minimiaika nähdä pääsaaren eri puolia ja tehdä retki toisellekin saarelle. Ystävällinen Sansibar sopii kaikenlaisille matkailijoille, myös lapsille. Se voi olla myös kokonaisen Itä-Afrikan-kierroksen lepoloma ja huipennus." -Virve Obolgogiani
