"On kamalaa, ettei tule parisuhteessaan nähdyksi ja kuulluksi", sanoo huippusanoittaja Sana Mustonen – mutta on silti hakenut rakkautta autismikirjolla olevista miehistä

Olohuoneen seinää koristavat kulta- ja platinalevyt. Tiibetinspanieli Diego asettuu nojatuoliin. Vaalea maatiaiskissa Taku kiipeää lähelle pöydälle ja tarkkailee keskustelua tärkeänä. Musta persialaiskissa Pörrö vilahtaa keittiössä. Aiemmin talossa on ollut myös lammas ja poni, joka sekin vietti aikaa olohuoneessa.

Tässä talossa asuu Sana Mustonen, pitkän linjan iskelmäsanoittaja, joka sai syksyllä elämäntyöstään arvostetun Kullervo Linna -palkinnon ja oli vuotta aiemmin Emma-ehdokkaana vuoden musiikintekijänä. Hän tekstejään ovat levyttäneet muiden muassa Suvi Teräsniska ja Yö sekä viime aikoina esimerkiksi Katri Ylander ja J-P Leppäluoto.

Olohuoneen seinällä on Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä -levyn kansi. Sanan viesti on, että huonoina hetkinä on hyvä palauttaa mieleen, että täydelliseen elämään kuuluu myös suruja ja vaikeuksia. Kun selviää yhdestä surusta, voi pärjätä seuraavan kerran paremmin.

Kappale voitti aikanaan Syksyn sävelen ja on Mustoselle yhä tärkeä laulu.

– Kirjoitan suoraan omasta elämästäni ja parisuhteistani, Sana kertoo.

Niin ikään Suvi Teräsniskan esittämä Etten ihan turhaan elänyt on Sanan testamentti kolmelle lapselleen.

– En ole elänyt turhaan, jos olen saanut kasvatetuksi heidät niin, että heillä on silmät nähdä pimeään ja suoriutua elämässä.

Joka aamu sanoittaja Sana Mustonen näkee kulta- ja platinalevyt, joiden lauluja hän on ollut sanoittamassa. – Totta kai arvostus tuntuu hyvältä. Isojen hittien saaminen on nykyään kuitenkin todella vaikeaa.

Kaikkien ”assien” elämä ei ole noin mutkatonta, miettii Sana Mustonen, 54, katsoessaan television suosittua Kirjolla-sarjaa, joka kertoo autismikirjon ihmisistä. Heistä, joiden aivot toimivat eri tavalla kuin neurotyypillisesti normaalien ihmisten. Sana käyttää heistä ilmaisua ”assi” viitaten autismikirjoon kuuluvaan Aspergerin oireyhtymään.

Sen takia Sana haluaa tässä haastattelussa puhua asiasta, joka on tehnyt hänelle rakkaudesta vaikeaa. Hän kertoo tunnoistaan ja elämästään sellaisten ihmisten läheisenä, joilla on autismikirjon, kuten Aspergerin oireyhtymän, piirteitä. Sana on saanut läheisiltään luvan kertoa kokemuksistaan.

Yksi Sanan elämän ”asseista” on hänen toinen tyttärensä, joka ei pienenä halunnut, että häntä kosketaan. Hän teki vaikeita palapelejä, mutta ei kaivannut kavereita. Koulussa hän menestyi hyvin, mutta ei pitänyt huomiosta. Sana kuitenkin näki, että lapsella oli vaikeaa.

Pari vuotta sitten Sana otti asian puheeksi lääkärillä, ja tytär sai autismikirjon diagnoosin. Sittemmin hänen on ollut mahdollista saada koulussa erityistukea, esimerkiksi opiskella pienryhmässä ja etänä, jolloin hän ei kuormitu niin paljon. Sanaa tieto helpotti.

– Olin pitänyt itseäni surkeana äitinä, kun lapseni ei antanut edes hipaista itseään. Kun hän oli muuttamassa pois kotoa, sain tietää, että hän oli opiskellut muun muassa japania ja löysin upeita piirustuksia. En ollut nähnyt hänen koskaan piirtävän. Hän ei ole halunnut tehdä itsestään mitään numeroa.

Sanalla on tyttärensä kanssa läheiset välit.

– Olen itse ääripää tunneasioissa, joten ehkä olen voinut antaa hänelle sitä puolta, joka häneltä puuttuu.

Tytär on kertonut Sanalle, että äiti on opettanut hänelle moraalia ja reippautta. Hän selviää ja menee eteenpäin. Siihen luottaa äitikin.

Sana Mustonen haluaa puhua siitä, millaista on elää autismikirjon ihmisten läheisenä. – Ehkä joku sitä kautta tunnistaa omissa ihmissuhteissaan näitä asioita. Ihmiset eivät tiedä niistä tarpeeksi.

Sana kertoo, ettei hänestä ehkä olisi tullut sanoittajaa ilman äitiyttä. Toki hän, seitsenlapsisen perheen esikoinen, osasi lapsesta asti riimitellä. Hän sai huomiota näppärillä pikku runoillaan, ja se tuntui hyvältä. Lukio jäi kesken, kun hän pääsi toimitusharjoittelijaksi Hämeen Kansa -sanomalehteen.

Ennen lastensa syntymää Sana haastatteli ihmisiä ja luki uutisia paikallis- radion toimittajana.

– Sanoittaminen oli ensin harrastukseni. Kun lähetyksissä kävi artisteja, kerroin voivani tehdä heille tekstejä.

Kolmannen äitiyslomansa jälkeen vuonna 2008 Sana ei enää palannut paikallisradioon. Hän ei jaksanut puhua ihmisille eikä haastatella heitä. Pari vuotta aiemmin hän oli ostanut tämän talon silloisen eli kolmannen aviomiehensä ja kahden lapsensa isän kanssa. Suurimman osan ajasta hän on asunut talossa nelisin lastensa kanssa.

Sana halusi hoitaa lapsiaan kotona ja olla heille aina läsnä. Hän halusi ammentaa voimaa läheisistään ja passata heitä.

– Ammatikseni en osannut muuta kuin puhua ja kirjoittaa. Silloin päätin, että minusta tulisi sanoittaja ja otin yhteyttä levy-yhtiöihin. Älä nyt sitten ihan kaikkea sen kortin varaan laita, älä unelmoi liikaa, sukulaiset sanoivat.

Sanan tekstit vakuuttivat pian suuren Warner Chappellin, ja Sana toimi vuosia yhtiön ”house writerinä”. Tänä päivänä Sana saa tulonsa sanoituksista ja kolumneista.

– Sanoittajana kuljen Vexi Salmen ja Junnu Vainion jalanjäljissä. Toisaalta myös Neumannin sanoitukset ovat vaikuttaneet minuun.

Toistuvasti Sana saa kuulla sanoitustensa koskettavan. Joku viestittää pysäyttäneensä auton ja alkaneensa itkeä, koska radiossa soinut kappale on tuntunut niin henkilökohtaiselta. Sanalle se kertoo, että hänen työllään on tarkoitus.

– Olen sanansaattaja, joka saa ihmiset ajattelemaan ja oivaltamaan, että tästä selvitään. Uskon, että olen saanut ylimääräisen annoksen tunneälyä. En häkelly pelosta tai surusta. Kirjoitan, kun olen romuna ja kun olen iloinen. Teksteissäni rakkaus menee toivon ohella kaiken yli.

Rakkautta on kosketeltu ja koeteltu monin tavoin myös Sanan elämässä.

Hän kertoo olleensa parisuhteessa useammankin miehen kanssa, jolla on ollut hänen mukaansa autismikirjon piirteitä. Hän kertoo deittisovelluksessa kohtaamastaan miehestä, jonka kasvot, äly ja yleissivistys saivat hänet kiinnostumaan.

– Miehen täytyy olla minua viisaampi, jotta voin olla hänen seurassaan ja rakastua häneen. Hänen rauhallisuutensa viehätti minua, kunnes tajusin sen olevan eleettömyyttä. Alussa hän vastasi viesteihini toistamalla sanojani. Hän kertoi ”kaikuvansa” sanojani, koska ei löytänyt niitä tunteilleen.

Sanan mukaan molemmat tunnistivat miehen autismikirjon piirteitä, esimerkiksi sen, että häntä kammottivat paikat, joissa on paljon muita ihmisiä.

– Kumpikin ylitimme itsemme parisuhteessamme. Yöllä hän piti minua kiinni kädestä koko ajan, vaikkei pystynyt kietomaan käsiä ympärilleni.

Sana toteaa, että ”assien” läheisenä voi olla raskasta elää. Toinen vaikuttaa tunnekylmältä, sosiaalisesti kömpelöltä ja käyttäytyy tylysti.

Toisen erityiskiinnostuksen kohteet menevät kaiken muun yli. Hän tarvitsee vahvoja rutiineja, ja hänelle on raskasta poiketa niistä. Hän ei vastaa viesteihin, koska ei tiedä, mitä vastata. Puhelimessa puhuminen stressaa. Hän kuormittuu ihmisistä ja keskeyttämisestä. Hän voi kavahtaa kosketusta. Toisaalta hän ei loukkaannu asioista, joista Sana loukkaantuu.

Läheisenä Sana koki olevansa koko ajan pienessä hälytystilassa.

– Rakkaudessa taipuu se, joka voi. ”Assi” ei pysty. Ei se ole hänen vikansa, hän ei ole valinnut sitä tapaa elää. Kaikkien todellisuus ei ole samanlaista kuin minun aivoillani käsitelty todellisuus. Se mikä vaikuttaa minusta epänormaalilta, voi olla jollekulle toiselle normaalia. Se on saanut miettimään, kuka sitten on se normaali ja kenen säännöillä mennään.

Suhteen aikana Sana kirjoitti itselleen ylös autismikirjoon liittyvä faktoja. Hän luki ne ääneen, jotta muistaisi olla loukkaantumatta, kun toisen käytös tuntui ikävältä ja oma tapa osoittaa rakkauttaan taas kuormitti toista.

– Mutta toinen ei ole paha, hän ei voi käytökselleen mitään. Hänen aivonsa ovat asia-, eivät tunnekeskeiset. Minulle siitä syntyi myös avuttomuuden tunteita, koska en voinut ymmärtää, miten hänen aivonsa toimivat.

Sanalle hänen rakastettunsa sanoi, että hän rakastaa omalla tavallaan.

– Kumpikin ylitimme itsemme parisuhteessamme. Yöllä hän piti minua kiinni kädestä koko ajan, vaikkei pystynyt kietomaan käsiä ympärilleni. ”Assin” kanssa on vaikeaa jakaa asioita, ja juuri se on parisuhteessa minulle tärkeää. On kamalaa, ettei tule parisuhteessaan nähdyksi ja kuulluksi.

Mikä on pitänyt Sanan kiinni ihmisessä, jonka kanssa on ollut tuskaisaa?

– Rakkaus ja yhteys. Välillemme syntyi kuitenkin yhteys. Meillä on samanlainen huumorintaju, ja tunnen suurta riemua hänen kanssaan. Keskustelemme paljon, hän on älykäs ja hänellä on laaja yleissivistys. Meillä on ollut yhteisiä kivoja juttuja, kuten merikotkien tarkkailu mökkireissuilla ja shakinpeluu.

Sana Mustonen on palkittu Kullervo Linna -palkinnolla ansioistaan iskelmien sanoittajana.

Sana suunnittelee kirjaa, jonka työnimi on juuri tuo Rakastan sinua omalla tavallani, ja rakastettu on kannustanut häntä siihen.

Rakkautensa ja myötätuntonsa Sana on purkanut tekstiin Sydänpimeää, jonka Antti Ahopelto on levyttänyt:

Joskus liikaa ruokkii sydän pimeää epäröimään varjot mielen saa pitäis silloin sisintäsi silittää.