Samuli Sipilä, 32, hölmöili monet kerrat ennen kasvuaan pokerimiljonääriksi: "Pystyt tuhoamaan ihmisiä pöydässä, jos tiedät mitä teet"

Kun muu perhe nukkuu, Samuli Sipilä istuutuu usein kotitoimistonsa tuoliin öisin. Pöydällä yksi tietokone laskee simulaatioita ja muut ruudut odottavat seuraavaa pokeripeliä. Omassa sängyssään tuonnempana nukkuu pieni vauva, joka päivisin tuo iloa ja tasapainoa hektiseen elämään.

32-vuotias Sipilä on suomalainen pokeriammattilainen, joka on noussut maailman huipulle kovalla työllä, lahjakkuudella ja ripauksella onneakin – kun sitä on tarvittu. Mutta onnella ei ole paljoakaan tekemistä enää sen kanssa, että hän on tänä päivänä miljonääri.

– En ikinä ole halunnut olla mitään muuta kuin maailman paras. Vielä siihen on kuitenkin matkaa. Aivan korkeimpia käteispelejä en vielä pelaa, Sipilä kertoo.

Kunnianhimo ja osaamisensa kehittäminen on vienyt hänet ympäri maailmaa, suurimpien pokeripöytien kirkkaisiin valoihin asti. Niissä hän on voittanut suuria turnauksia ja kohdannut kovimpia vastustajia. Tuoreeltaan hän voitti Montenegrossa toukokuussa kaksi Triton-turnausta pot limit omahassa. Lisäksi hän voitti finaalipöydässä Jose ”Nacho” Barberon alakynnestä 50 000 dollarin sisäänoston omahassa.

Pokaalin ohella hän sai jotain vieläkin maukkaampaa, 839 000 dollarin voittopotin.

– Ne ovat ihan maailman isoimpia turnauksia ja kovatasoisia. Pelasin kolme turnausta ja voitin niistä kaksi. Ja kun voitin samassa, pääsin Triton-turnaussarjan Hall of Fameen. Olen ensimmäinen suomalainen siellä, ehkä jopa ensimmäinen pohjoismaalainen.

Tie huipulle ei ole ollut helppo, eikä alla ole ollut aina sileä tie.

– Olen hävinnyt kassani useita kertoja aloitellessani. Se oli sellaista nuoren miehen hölmöyttä. Ei se välttämättä ole aina ulkopuoliselle terveeltä näyttänyt. Olen oppinut matkan varrelta ainakin sen, että asiat tuppaavat järjestymään.

Kun Suomen televisio alkoi 2000-luvun alussa saada uusia kanavia, ohjelmatarjonta alkoi laajentua. Tarjontaan tuli mukaan myös SubTV, jonka kanavilla näytettiin myös suomalaisille hieman vieraampia ohjelmia kuten vaikkapa Yhdysvalloista showpainia, mutta myös kansainvälisen tason pokeria. Myös Sipilä muistaa katsoneensa ohjelmia isänsä ja veljensä kanssa.

– Faija aloitti ihan ensimmäisenä pokerin pelaamisen, Sipilä muistaa.

Aluksi Sipilä vain katseli vierestä, mutta pian hän alkoi itsekin pelata. Ajan myötä isä jäi pokerin parista pois, mutta nuori Samuli jatkoi.

Hän ei enää voinut itselleen mitään.

– Olen aina sanonut, että minä en valinnut pokeria, pokeri valitsi minut.

Sipilä muistaa ensimmäisen merkittävän kokemuksensa 13-vuotiaana, kun hän aloitti nettipokerin pelaamisen. Vuotta myöhemmin hän menetti isänsä pelitililtä ”muutamia satasia”. Sen selittäminen ei ollut helppoa.

– Faija sanoi, että ei tässä ole mitään hätää: Poika, menet kesätöihin. Minä ajattelin, että minähän voitan rahat takaisin, Sipilä naurahtaa.

Sipilä ei mennyt kesätöihin. Hän alkoi pelata ilmaisturnauksissa ja voitti rahat takaisin. Pokeripiireissä pelaamista pitkällä jänteellä kutsutaan ”grindaamiseksi”.

Samalla hän alkoi oivaltaa, että hänellä oli kykyä. Kun isä pyysi rahoja takaisin, poika ilmoitti, että maksaisi myöhemmin, kunhan pelit alkavat tuottaa enemmän voittoa. Niin hän myös teki.

On kuitenkin kysyttävä: Miten noin nuori ihminen pystyi edes pelaamaan netissä? Ikärajathan siellä on.

Sipilän kasvoille nousee veikeä hymy.

– Voitin itse asiassa veljeni nimissä yhden netin isoimmista turnauksista siihen aikaan 17-vuotiaana.

Se johti kiperään tilanteeseen. Kun turnauksen järjestäjät pyysivät todennusta iästä, 17-vuotiaan valtasi kauhu. Niin paljon Sipilä pelkäsi puhelua, että kävi hörppäämässä isän varastoista yhden tömäkän lasin likööriä, että uskaltaisi vastata puhelimeen.

Hän vastasi kysymyksiin möreimmällä mahdollisella äänellään ja todisti veljensä pelanneen turnauksen, antamalla tämän syntymäajan.

– Ehkäpä tämä rikos on jo vanhentunut, Sipilä naurahtaa.

Sipilän matka ei kuitenkaan ole ollut pelkkää voittokulkua. Itseluottamus siitä, että hän on voitokas pelaaja, on kantanut vaikeimpienkin aikojen yli.

– Asioista on ollut aika isoakin stressiä. Mutta yleensä minulla on ollut hyvä itseluottamus. Tämä vaatii aika paljon kärsivällisyyttä, että pystyy suojaamaan itseään, että tulee huonojakin putkia.

Sipilä alkoi ilmaisturnausten jälkeen nostamaan pikkuhiljaa panoksia. Tämä oli vasta alkua hänen matkalleen kohti suurempia pelejä. 16-vuotiaana Sipilä oli jo siirtynyt pelaamaan pelejä, joissa panokset olivat 400 euroa kerrallaan.

– Alkoi olla jo sellaista, että voi tehdä ihan hyvän elannon niillä peleillä, hän muistelee.

Vuotta myöhemmin, 17-vuotiaana, Sipilä pelasi jo viiden tai kymmenen tuhannen euron arvoisiakin pelejä. Hän oli kehittynyt nopeasti ja saavuttanut tason, joista voisi voittaa elämää muuttavia summia.

Sipilä uskoo, että hänen menestyksensä johtuu osittain luonnollisesta lahjakkuudesta, mutta vain osittain. Suurin merkitys on – kuten urheilussa yleensä – kovasta työstä.

– Ihan sama se on vaikka futiksessa, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan, jos ei töitä tee, hän painottaa.

Pokeri vaikutti myös koulumenestykseen.

– Peruskoulu meni vielä hyvin, mutta sitten lukiossa alkoivat arvosanat vähän tippumaan, kun en oikeastaan hirveästi käynyt matikan tunneilla.

Sipilä aloitti pokeriuransa nuorena, mutta hän ei suinkaan ollut heti ammattimainen.

– Ihan täysi vauhtisokeus tietysti oli päällä.

Hänen luonteensa ajoi häntä yrittämään “laittaa koko maailma poikki”. Sipilä pääsi korkeisiin tasoihin, mutta riskinhallinnan puute johti lopulta tappioihin. Hän oppi tämän monen karvaan kokemuksen kautta.

– Minäkin tarvitsin hirveän määrän yrityksiä ja virheitä.

Kotona ei aina ymmärretty pokeriin hurahtanutta poikaa. Lukiossa Sipilä muistaa yhden selkkauksen äitinsä kanssa, kun hän kehotti poikaansa nukkumaan. Aamulla oli koulua. Sipilä sanoi, ettei hän tietenkään voi vielä mennä nukkumaan, pelit olivat kesken. Kahdeksalta oli kuitenkin matematiikantunti.

Sipilä ilmoitti lintsaavansa matematiikan tunnit ja menevänsä vasta kymmeneltä kouluun. Äidiltä paloi sulake.

– Se meni siihen, että mun modeemi lensi lumihankeen. Ongelma vain oli, että olin voittanut jo sen verran rahaa, että otin taksiin ja painelin hotelliin. Sitten pelasin sieltä hotellista. Aika vaikeaa on kontrolloida 16-vuotiasta, jolla on oma tahto ja omaa rahaa.

Sipilän myöhemmän menestyksen takana on myös hänen läheinen ystäväpiirinsä pokerissa, joka alkoi kasautua ympärille jo nuorena. Hänen lisäkseen maailmalla pokerissa menestyneet Eelis Pärssinen ja Joni Jouhkimainen perustivat Pasilaan toimiston, jossa he pelasivat netissä yhdessä, analysoivat pelaamistaan ja jakoivat oppejaan toisilleen.

Vaikka toimistoa ei enää olekaan, hän pitää kaksikkoa tärkeinä tukipilareina itselleen. Jouhkimaiseen hän tutustui jo 13-vuotiaana pokeripöydässä. Pärssisen hän tapasi Tikkurilassa ”jossain bilispaikassa” tietysti pokeriakin pelaten.

– Tärkeintä on ystävät ja että on ollut joku, jolle voi puhua strategiasta ja miten sitä toteutetaan, Sipilä sanoo.

Nykyään Sipilä käyttää myös teknologian tarjoamia työkaluja kehittyäkseen.

– Itsekin opiskelen pelaamista paljon ihan vaan tietokoneiden avulla.

Sipilä sanoo tavoittelevansa ja etsivänsä jatkuvasti Nashin tasapainoa – peliteorian ongelmien ratkaisukonseptia.

Siis mikä Nashin tasapaino?

Kuvittele maailma, jossa jokainen pelaaja on strateginen nero. He istuvat pöydän ääressä, jokainen miettien seuraavaa siirtoaan. Tämä ei ole tavallinen peli, vaan peliteorian monimutkainen tanssi, jossa jokainen liike on tarkkaan harkittu. Nashin tasapaino on hetki, jolloin jokainen pelaaja on löytänyt täydellisen strategian. He ovat saavuttaneet tilan, jossa kukaan ei voi parantaa asemaansa muuttamalla yksin omaa strategiaansa.

Se on peliteorian kaunein hetki, jossa jokainen siirto on täydellinen vastaus muiden siirtoihin.

Sipilä myöntää, että pokeri on brutaali laji, jossa voi tehdä niin paljon asioita oikein ja silti hävitä.

– Minulla taitaa olla yksi kokonainen häviövuosikin.

Sipilä muistelee hetkeä, jolloin hän oli vasta 18-vuotias ja oli jo ehtinyt ostaa asunnonkin, joka tuli pelattua alta.

– Jollekin ulkopuoliselle se olisi voinut olla oikeinkin huolestuttavaa. Ja ehkä siinä oli sellainen pieni momentti, että olikohan tämä nyt sitten tässä.

Sipilä jatkoi pelaamista.

– Voi kai ajatella sen olleen ihan klassinen peliongelmaisen tarina, jos häviää kaiken ja jää vielä täysin tyhjän päälle. Itse ajattelin, että olin vain hävinnyt. Tilanne ei mennyt sillä tavalla klassisen käsikirjoituksen mukaan.

Oliko tuskan hikipisaroita koskaan otsalla? Tilanteessahan olisi pahimmillaan voinut käydä todella huonosti?

Sipilä nyökkää.

Nykyään hän lähestyisi tilannetta eri tavalla – eli pienentäen panoksia, jos pelit menisivät huonommin.

– Teoriassahan koskaan ei pitäisi mennä ”poikki”. Ihan sama kuinka pitkä huono jakso olisi takana, jos vain tekee oikeita asioita.

Aition taustahaastattelema pokerilähde sanoi, että yksi tärkeä elementti – vaikka se hurjalta kuulostaakin – on, että pelaajilla täytyy olla kyky näkemättä rahan arvoa pelaamissaan pelimerkeissä. Sipilä on samoilla linjoilla.

– Ei sitä voi ajatella ikinä. Se on aika matemaattinen peli loppupeleissä. Shakki on aika lähellä pokeria. Jos osaa pelata shakkia hyvin, voi olla kykyjä pokeriinkin. Pokerissa raha on pelimerkki, ja pelaajan tehtävä on suorittaa strategiaa mahdollisimman pitkälle.

Kun kysyy, tunnistaako Sipilä piirteitä siitä, että pokerin pelaajat eivät aina ymmärrä tavallista elämää elämäntyylistä päätellen, hän myöntää sen osittain.

Hän vertaa pokeria muihin intensiivisiin harrastuksiin tai ammatinvalintoihin, kuten urheiluun tai musiikkiin, joissa fiksaatio yhteen asiaan voi viedä huomion muusta elämästä.

Nyt elämässä on kuitenkin tullut jotain paljon tärkeämpää. Virossa asuvan Sipilän elämässä on nyt uusi tärkeä elementti – perhe. Perheeseen syntyi heinäkuussa hänen esikoisensa. Hän arvioi sen ehkä – ainakin alitajuisesti – tehneen hänestä entistä huolellisemman pelaajan riskinhallinnan kanssa.

Herää kysymys: Miten hän suhtautuisi, jos hänen oma lapsensa haluaisi seurata hänen jalanjälkiään pokeriammattilaisena?

Sipilä miettii hetken ennen vastaamistaan.

– En varmaan voi sanoa siihen yhtään mitään! Olenhan sen itse tehnyt kumminkin. Jos hän kokee, että se on paras mahdollinen vaihtoehto – tai kokee, että se on ainoa vaihtoehto. Jos hän on tullut minuun yhtään, niin onhan se mahdollista. Jos se on mitä hän haluaisi, niin sitten varmaankin yrittäisin jollain tavalla auttaa.

Vuonna 2019 Sipilä sanoo pelanneensa uskomattomia määriä pokeria. Hän striimasi pelejään ja rakensi myös pokerialan nettisivustoa. Hän pelasi päivittäin kahdeksan tuntia, usein yhdeksää pöytää samanaikaisesti, saavuttaen jopa 15 000 pelattua kättä päivässä.

Liika voi kuitenkin olla liikaa. Matkan varrella oppineena Sipilä korostaa myös rentoutumisen tärkeyttä, sillä jatkuva pelaaminen voi johtaa loppuun palamiseen. Itsestään merkkejä aistineena, hän tietää nyt, että välillä on tärkeää ottaa aikaa itselleen ja ystävilleen.

– Välillä pitää myös rentoutua ja yrittää päästä pois. Ottaa vaikka tunti vähemmän pelaamista, jos haluaa hengailla kavereiden kanssa, juoda yhden bissen tai mitä ikinä.

Suomen pokeriyhteisö on Sipilän mukaan tiivis ja täynnä hyviä tyyppejä. Hän on kasvanut osana tätä yhteisöä ja on ylpeä olla osana sitä. Hän mainitsee esikuvikseen Ilari Sahamiehen ja pokerilegenda Phil Iveyn. Sahamies on tätä nykyä Sipilän ystävä ja Iveykin on huomannut nuoren suomalaisen kyvyt.

– Voitin yhden turnauksen ja hän antoi pienen nyökkäyksen ja peukut ylös. Se oli merkittävä hetki. Se oli varmaan sama kuin nuori golfari saisi tuollaisen tunnustuksen Tiger Woodsilta.

Kuluva vuosi on ollut Sipilälle poikkeuksellisen menestyksekäs erityisesti live-pokerissa. Hän on aloittanut live-pokerin ja isompien turnausten pelaamisen uudelleen, ja menestys on ollut huimaa – puhutaan miljoonista dollareista, vaikka Sipilä ei tarkkoja summia kerro eikä taida niitä itsekään tietää.

– Tämä vuosi on ollut hyvä. Tuntuu, että kaikki mihin kosken, muuttuu kullaksi. On vienyt kymmenen vuotta, että onni on tasoittunut voitoiksi.

Uran matkan varrella tulleita yksittäisiä isoimpia häviöitä hän ei kuitenkaan halua edes alkaa laskemaan.

– Ehkä on parempi elää tietämättömyydessä, Sipilä hymähtää.

Sipilä arvostaa eniten pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan korkeimmilla tasoilla. Hän selittää, että paras pelaaja on se, jota vastaan kukaan ei halua pelata. Sipilä arvostaa erityisesti käteispelisessioita, joissa hän pelaa yhtä pelaajaa vastaan.

– Se on kaikista puhtain muoto pelata pokeria.

Kahden pelaajan välinen peli on henkistä taistelua, jossa voi syntyä tunne, että tietää, mitä vastustaja ajattelee.

– Se on ihan siisti tunne.

Sipilä muistaa hetken, jolloin hän tiesi pokerin olevan hänen ammattinsa.

– Muistan, että 14-vuotiaana voitin kirjoituskilpailun. Tykkään edelleen kirjoittaa tarinoita.

Vaikka hänen vanhempansa olivat ylpeitä kirjoituskilpailun voitosta, Sipilä totesi, että olisi ollut ylpeämpi, jos olisi voittanut rahan pokerista. Hän tallettikin 200 euroa veljensä pelitilille – ja hävisi rahat.

Vanhempien suhtautuminen pokeriin ei ollut aluksi myönteistä.

– Ei sitä hirveän hyvällä katsottu tietenkään, Sipilä myöntää.

Koulutus oli aina ollut tärkeää heidän perheessään. Sipilällä on haave kouluttautua vielä lisää, kun pokeriura päättyy.

Hän muistelee, kuinka luki itsensä kauppakorkeakouluun kahdessa viikossa ja pääsi Lappeenrantaan, mutta teki vain yhden kurssin ennen kuin lähti pelaamaan pokeria Maltalle.

– En ikinä palannut sinne, mutta maksoin vuokraa reilusti yli vuoden silti, hän naurahtaa.

Sipilä paljastaa, että kauppakorkeakouluopintojen takana oli – kuinkas muutenkaan – kaverin kanssa vedonlyönti, joka motivoi häntä lukemaan.

– Me lyödään aika paljon vetoa kaikesta, hän kertoo.

Vedonlyönti on olennainen osa Sipilän ja hänen ystäviensä ajanvietettä, ja he lyövät vetoa jopa arkipäiväisistä asioita, kuten ravintolalaskujen maksamista.

– ”Flipataan” siitä, kuka maksaa. Ikinä ei tarvitse kaivaa laskinta esiin ja miettiä, Sipilä selittää.

Joskus vetokohteena voi olla vaikka se, että kenen matkalaukku tulee lentokonematkan jälkeen ensimmäisenä hihnalle.

Mitä Sipilän puoliso ajattelee tästä jatkuvasta ”betsailusta”? Sipilä vastaa, että hän kertoo aina silloin tällöin vedoista, mutta yleensä ei tule sanomista.

Hän mainitsee myös, että yksi hänen vedoistaan liittyy rata-autoiluun, jossa hänen täytyy ajaa nopeampi kierros Alastarolla kuin Eelis Pärssisen.

– Eelis on väistänyt tätä betsiä, Sipilä nauraa.

– Ehkä voit kirjoittaa sinne, että Eelis ei vieläkään uskalla tulla ajamaan.

Kun Sipilä pohtii pokeriuransa tulevaisuutta, hän myöntää, ettei tiedä, kuinka kauan hän aikoo pelata.

– Oletin, että tämä ura ei olisi jatkunut näin pitkään ja peleistä olisi tullut tosi vaikea voittaa, Sipilä sanoo – kuulostamatta yhtään ylimieliseltä.

Yllättäen tilanne on kuitenkin kääntynyt toiseen suuntaan, ja Sipilä kokee, että hänen kehityksensä on ollut nopeampaa kuin muiden pelaajien.

– En usko, että lopetan pokeria ihan totaalisesti ikinä, hän lisää, ja toivoo, että pokerista tulee hänelle joskus rakas harrastus, jossa hän voi auttaa nuorempia pelaajia.

Pokerissa on kuitenkin mukana adrenaliini ja kiksit? Saisiko niitä muualta?

– Ehdottomasti olen adrenaliininarkkari, Sipilä myöntää.

Jos hän hakisi uusia kiksejä, hän haluaisi opiskella lisää ja kirjoittaa kirjan. Tai ehkä uran jälkeinen aika kuluisi omiessa bisneksissä.

– Elämässä on kyllä paljon muutakin tekemistä ja asioita, jotka kiinnostavat.

Kasvaako tavallaan se, että jos pokeria rinnastaa kielikuvallisesti huumeeseen, tarvitseeko koko ajan kovempia aineita ja kovempia potteja?

Sipilä pohtii ja myöntää, että näin on käynyt.

Nykyään hän keskittyy tekemään mahdollisimman hyviä päätöksiä ja pelaa paremmin, koska hänen mielentilansa ei enää vaikuta peliin samalla tavalla.

– Ei ikinä pitäisi olla sellaisessa pelissä, jossa täriset siellä pöydässä siinä pelossa, että kaikki voi mennä.

Pokeripöydässä voi mennä rahojen lisäksi myös hermot. Sipilä uskoo, että hänen temperamenttinsa on kehittynyt vuosien varrella. Mutta on maltti häneltäkin mennyt.

– Sitä kutsutaan tiltiksi, hän selittää.

Hyvillä pelaajilla tilttaus ei vaikuta heidän peliinsä, mutta aloittelijoilla se voi rikkoa pelin täysin.

– Pokerista opit olemaan hyvä häviäjä, Sipilä sanoo.

Sipilä korostaa, että häviäminen on osa peliä. Pokeri on niin monimutkainen peli. Virheitä tulee väistämättä tehtyä, mutta niiden tekeminen ei kuitenkaan saisi ikinä vaikuttaa seuraavaan käteen. Pokeri on täydellisyyden hakemista ja vaikka täydellisyyttä ei voi ikinä saavuttaa, tulee siihen silti aina pyrkiä.

Riskienhallinta on tärkeä osa pokeria, ja Sipilä on oppinut tunnistamaan itsestään merkkejä, jotka kertovat, milloin on aika pitää taukoa.

– Tiltit voi jatkua paljon pidempäänkin, hän myöntää.

Sipilä avaa pokerin maailmaa ja sen monimutkaisuutta. Hän selittää, että pokerimatematiikka ei ole kovin monimutkaista, mutta erilaiset solver-työkalut ovat kehittyneet huimasti. Hän vertaa pokerin kehitystä shakin maailmaan, jossa tietokoneet voittivat ihmispelaajat jo 2000-luvun alussa. Pokerissa tämä kehitys kesti kauemmin, mutta nyt solverit ovat vahvoja erityisesti texas holdemissa ja omahassa.

Sipilä kertoo, että hänen lempipelinsä on pot limit omahassa, mutta hän nauttii myös texas holdemista.

Pokeri on paitsi taitoa, myös psykologiaa. Sipilä sanoo lukeneensa joitakin aihepiirin kirjoja, mutta suurin osa oppimisesta on tullut kokemuksen kautta.

– Voi vaikka tuntea, kun ihminen on mukavuusalueella.

Hän huomauttaa, että kaulasta voi usein saada paljon tietoa, kuten sykkeen, ja lisäksi käsien tärinä voi paljastaa paljon.

– Se on helpompaa nähdä ihmisistä, joilla ei ole niin paljon kokemusta.

Sipilä jakaa mielenkiintoisen vinkin, jonka hän sai ammattipelaaja Juha Helpiltä Pariisissa pelatessaan. Kun esimerkiksi joku lyö kaikki pelimerkkinsä keskelle pöytää, siitä tilanteesta voi jo tulkita paljon.

– Kaveri menee all-in ja sitten tärisee siinä – tämä voi johtua joko innostuksesta hyvästä kädestä tai pelosta bluffatessa. Juha neuvoi odottamaan viitisen minuuttia ja kysymään uudestaan, paljonko panos on. Jos kyseessä on bluffi, ihmiset usein alkavat täristä uudestaan, koska niitä alkaa jännittää taas. Hyvä käsi taas ei aiheuta uudelleen jännitystä, sillä pelaaja on jo päässyt adrenaliinipiikin yli.

Sipilä myöntää, että näin hyvä kyky lukea vastustajaa voi tuntua hienolta, mutta myös hieman pahalta – riippuen tilanteesta.

– Pystyt tuhoamaan ihmisiä pöydässä, jos tiedät mitä teet.

Hän on ollut tilanteissa, joissa hän tietää tarkalleen, mitä vastustajalla on, ilman että kortteja tarvitsee näyttää. Sipilä demonstroi, että jos alkaisi pelata nyt toimittajaa vastaan, hän tietäisi ennen pitkää kokemattoman pelaajan aikeet vaikka siihen menisi pitkäkin aika.

– Pelistä tulee aika helppoa siinä vaiheessa.

Tällöin ei ole väliä, mitä kortteja itsellä on, vaan peli muuttuu strategiseksi taisteluksi.

– Voin esimerkiksi nähdä minkä virheen teet, ja sitten alan vain ajamaan vastustajaa tekemään sitä virhettä uudestaan ja uudestaan kunnes pelimerkit loppuvat.

Sipilä muistelee, kuinka pokerireissut olivat ennen enemmän hauskanpitoa. On niitä reissuja vieläkin toisinaan.

Yleensä kyse on kuitenkin raa’asta työstä.

– Viimeisin matka Vegasiin oli intensiivinen: 11 päivää putkeen pelaamista, kaksi turnausvoittoa ja toinen sija pääturnauksessa. Meillä oli hyvä porukka, mieletön villa Vegasissa ja iso määrä alkoholia. Nuorena olisi varmasti tullut lähdettyä juhlimaan.

Sipilä kertoo nauttineensa pullon viiniä ensimmäisen turnausvoiton jälkeen, mutta muutoin eli kuitenkin tarkkaa urheilijaelämää.

Sille on syy. Pitkät päivät vaativat henkistä skarppiutta.

– Pitää nähdä jokainen jako ja se ei lopu siihen, että foldaat (luovut kädestä), vaan pitää nähdä, mitä muut tekevät pöydässä myös.

Kymmenen tunnin putkeen pelaaminen vie voimat, ja seuraava turnaus voi alkaa jo kahdentoista tunnin päästä.

– Uni on tosi tärkeää. Bilettämiseen ei jää aikaa, sillä kilpailu on kovaa ja halu voittaa suuri.

Sipilä korostaa, että huippupokerinpelaajat ovat ”superkunnianhimoisia ja kilpailuhenkisiä”.

– Meidän porukka tuntee jonkun verran huippu-urheilijoita, mutta välillä tuntuu, että me olemme kaikista kilpailuhenkisimpiä.

Sipilä myöntää, että hänkin hölmöillyt pokeriuransa varrella. Oppirahoja on maksettu, kirjaimellisesti.

– Olen tehnyt kaikennäköisiä… Minkälaisesta hölmöilystä puhutaan, koska todennäköisesti olen tehnyt kaiken.

Nuoruuden virheisiin kuului myös kännissä pelaaminen. Aamulla pelitili saattoi olla tyhjentynyt – ja puhuttiin jopa kuusinumeroisesta summasta tappiona.

– Nämä olivat niitä nuoruuden virheitä, jotka minun oli pakko tehdä, Sipilä sanoo, ja lisää, että viisaammat ehkä välttivät nämä virheet, mutta hän ei.

Mitä Sipilä sitten oppi tekemistään virheistä?

– Älä ainakaan pelaa jurrissa, hän vastaa yksiselitteisesti.

Tarinaa kuunnellessa tulee mieleen, että miten Sipilä itse suhtautuu rahaan, kun sitä on enemmän kuin suurimmalla osalla maailmassa?

– Ei minun suhtautuminen varmasti ihan normaali ole.

Hän tiedostaa, että hänen rahantajunsa ei ole tavanomainen, mutta hän uskoo, että ajan vaihtaminen rahaan on järkevää hänen tilanteessaan, kun voittoja tulee todennäköisemmin kuin tappiota. Esimerkiksi siivoojan hän palkkaa, koska se on tuottoisampaa, jos voi tienata enemmän samaan aikaan pokerilla kuin käyttäisi saman ajan kotitöihin.

Sipilä on varautunut tulevaisuuteen ja pyrkii samalla varmistamaan, että hänen taloudellinen tilanteensa pysyisi vakaana. Hän on jo päässyt tilanteeseen, jossa hänen loppuelämänsä on jo käytännössä lähes turvattu.

Pelaamisen lopettaminen ei silti vielä tule kysymykseen.

– Jos nyt pelaan korttini oikein, pitäisi olla sellaisella kohtuullisen terveellä pohjalla, ettei tässä tarvitse tehdä hirveästi enää mitään hommia, ellei halua.

Sipilällä on myös varasuunnitelmia. Hän sijoittaa suurimman osan varoistaan pörssiin ja pitää vain pienen osan likvidinä.

– Nykyään mulla on melkein kaikki sidottu pörssiin joka tapauksessa, että mulla on ihan murto-osa likviditeettina. Tiedän, että tarvitsen tietysti jonkun verran riihikuivaa rahaa, että voin pelata.

Pokerilla korkeine panoksineen on myös julma kääntöpuolensa. Ympäri maailmaa on myös tapauksia, jolloin kaikki on mennyt – jopa aivan huipuilta. Eräs Aition taustahaastattelema pokeriammattilainen kertoi istuneensa pöydässä Las Vegasissa, jossa pelaaja pelasi koko omaisuutensa. Edes lentolippua takaisin kotiin ei edes ollut.

Sipilä on nähnyt läheltä sekä menestyksen että tuhon pokerimaailmassa. Hänen kertomuksensa ruotsalaisesta pokerilegenda Viktor Blomista, joka tunnettiin nettipeleissä nimimerkillä Isildur1, on dramaattinen esimerkki siitä, kuinka korkealtakin voi pudota.

Sipilä muistelee aikaa, jolloin hän pelasi ja kohtasi Blomin, joka oli tuolloin pelätty vastustaja – ellei jopa kaikkein pelätyin.

– Kun olin nuori, niin netissä oli oikeastaan vain yksi kundi, jota pelkäsin. Viktor voitti miljoonia ja oli parempi kuin kukaan, Sipilä kertoo.

Viktor Blom oli Sipilän mukaan tunnettu siitä, että hän rakasti pelaamista yli kaiken, eikä rahalla ollut hänelle merkitystä. Tämä intohimo johti kuitenkin lopulta hänen tuhoonsa.

– Viktor ehti itse päihittänyt koko pokerimaailman ja se lopulta päättyi siihen, että hän vaihtoi peliä kokonaan. Koska hän oli saavuttanut jo oikeastaan kaiken texas holdemissa. Sitten hän vaihtoi omahaan, jota ei ollut aikaisemmin pelannut. Hän halusi vaan pelata. Sitten hän hävisi tässä pelissä, jota ei ollut ikinä ennen pelannut lopulta ne kaikki mitä se oli saanut jo.

Sipilä korostaa, että vaikka olisi kuinka lahjakas pelaaja, riskien hallinta on ratkaisevan tärkeää.

– Kaikki riippuu siitä, pystyykö hallitsemaan sitä riskiä loppupeleissä. Se ei auta, että on maailman paras pelaamaan pokeria, jos ei kunnioita ja hallitse riskiä.