Sami Kuronen ei enää suutu, kun asiat eivät mene suunnitellusti: ”Työ määritti elämääni liikaa ja liian pitkään”
Juontaja Sami Kuronen hermostuu hitaasti etenevässä jonossa ja hylkäsi urahaaveet, joita hänellä oli lapsensa suhteen.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun näen jonkin poikkeuksellisen lahjakkaan laulusuorituksen tai onnistumisen. Vanhemmiten tuonkaltainen herkkyys on vain lisääntynyt. Urheilukisojen ja romanttisten elokuvien katselu on saanut ihan uuden ulottuvuuden vetistelyherkkyyteni takia.
Lapsuuteni sitkein haave oli rocktähteys. Toinen toiveammattini oli NHL-kiekkoilija, mutta se haave suli lopullisesti jo 15-vuotiaana, kun rock pelasti minut urheilulta. Teininä minulla oli muutamia bändiprojekteja, joissa soitin rumpuja. Skilssit eivät silloin vieneet paikallisia nuorisotaloja pidemmälle.
Vihaan sydämeni pohjasta jonottamista. Minua ei saisi ikinä markettien ämpärijonoon, ja jos kaupassa onnistun valitsemaan jonon, joka etenee hitaimmin, alkaa pieni hermostuminen nousta pintaan.
Viimeksi rakastuin romanttisessa mielessä syksyllä 2022, kun tapasin nykyisen puolisoni Saanan. Rakastumista on monenlaista. Saatan rakastua hyvään biisiin tai ruokaan helpostikin.
Pyydän anteeksi, että olen laiminlyönyt elämäni aikana joitakin ihmissuhteita. Työ määritti elämääni liikaa ja liian pitkään. Vasta vuonna 2021 kokemani loppuunpalamisen myötä olen oppinut priorisoimaan asioita terveellä tavalla. Työ on edelleen tärkeä osa elämää, mutta ei tärkein.
Minun olisi pitänyt syntyä johonkin lämpimään maahan. Olen täysiverinen kesämies ja sytyn lämmöstä ja auringonpaisteesta. Haaveissa on, että jo lähivuosina voisin viettää talvet etelässä.
Sukurasitteeni on tunteista puhumisen vaikeus. Suvussamme on ihan puheliasta porukkaa, mutta herkkyyden näyttäminen ja tunteiden ilmaiseminen on ollut haastavaa. Olen yrittänyt rikkoa sitä omalta osaltani viime vuosina, ja tulokset ovat olleet ihan lupaavia.
Ennen oli paremmin ainakin turvallisuuden tunne. Vaikka maailmassa on aina ollut epävarmoja ja huonojakin aikoja, tuntuu, että nyt kapuloita heitetään rattaisiin liikaa ja liian monesta suunnasta. Ihmiset voivat huonosti, se näkyy monenlaisina ongelmina.
En enää suutu, kun asiat eivät mene suunnitellusti. Viime vuosina elämään on tullut enemmän tilaa improvisaatiolle ja yllättäville käänteille. Aikaisemmin kun kalenteri oli aamusta iltaan täynnä, asioiden oli toteutuakseen parempi edetä suunnitellusti. Kun päiviin on jättänyt väljyyttä, yllättävät tilanteet näkee helpommin mahdollisuutena kuin uhkana.
Harkitsin avioeroa, kun olin naimisissa. Harkinta myös johti eroon. Se oli oikea ratkaisu ja jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi tehdä ratkaisu jo aiemmin. Silloin ei tunteiden työkalupakissa ollut vielä niitä avaimia, joilla olisi saanut lukot ja solmut kivuttomammin auki.
Odotin turhaan lapsestani soittajaa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei se ollut salainen toiveeni. Koti on täynnä soittimia. Hänen sydämensä veivät hevoset, ja niin sen kuuluukin mennä. Vanhempina emme voi pakottaa lapsiamme omiin toivelaatikoihimme.
Pelkään kuollakseni hurjia huvipuistolaitteita. Muutama vuosi sitten yritin tyttäreni painostuksesta mennä Linnanmäellä Taigaan. Loppupäivä meni sängyssä pahaa oloa parannellessa. Se oli viimeinen muistutus siitä, että turha yrittää enää. Se huvipuistojuna meni jo.
