Moottorisaha raapaisi palan Sami Jauhojärven reidestä: ”Ei sieltä metsästä kesken kaiken pois lähdetty”

Kadun yhä sitä, että en itkenyt riittävästi onnen kyyneleitä ensimmäisen lapsen syntyessä.

Teini-iässä ihailin Arnold Schwarzeneggeriä. Hän oli mahtavan lihaksikas. Minusta lihas on komea. Kun lihasrajat piirtyvät selvästi, sitä on ilo katsella.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun tuli moottorisahaonnettomuus. Moottorisahan terä raapaisi vasemmasta reidestä pikkupalan pois. Verta vuoti vain vähän, ei tarvittu tikkejä. Olisi ollut hyvä käydä liimauttamassa se, mutta ei sieltä metsästä kesken kaiken pois lähdetty. Vähän aikaa piti painella haavaa. Siihen aikaan meillä ei ollut turvahousuja eikä turvakenkiä.

Nauroin makeasti, kun maajoukkueleirillä pieraisin hississä ja sanoin kavereille että katsokaapa, tänne kävelee kaksi hyvännäköistä daamia hissiin. Ja juuri niin kävikin. Oli leirikuormaa jo aika paljon päällä, ja olin tosi väsynyt, joten naurulle ei tullut enää loppua.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla hiihtäjäksi. Sen isompia haaveita minulla ei oikein ollut. Roolimalli oli tarjolla. Kansainvälisen tason hiihtäjiä kävi meillä jopa kahvipöydässä. Heidän kanssaan sain olla varmaan viikoittain tekemisissä.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson vaikkapa Elämä lapselle -konsertteja. Peilaan sitä aina sen kautta, miten hyvin meillä Suomessa on asiat. Tai miten hyvin itsellä on asiat.

Vihaan sydämeni pohjasta hyväksikäyttöä, oli se mitä tahansa. Esimerkiksi riistämistä: heitetään toiselle raskasta työtä, josta ei makseta riittävää palkkaa.

Kateellisena katson, kun joku osaa järjestää elämänsä kalenterin paljon paremmin kuin minä. Ja kerkiää nauttia haluamistaan asioista.

Maahanmuuttajille haluan sanoa, että opetelkaa mahdollisimman paljon suomen kieltä. Kielitaidon avulla yhteiskuntaan integroituminen on huomattavasti helpompaa.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, voisin kokeilla sitä. Olen kokeillut urheiluaikoinani erilaisia lihaskäsittelyjä, joista osa on ollut oikein hyviä. Lääkärihän todennäköisesti määräisi kipuihin särkylääkettä, mutta luulen, että homeopatia voisi hyvinkin auttaa. Uskon vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, mutta en ainoana totuutena.

Jos olisin nainen, kirjoittaisin miehille kirjan ”Mitä nainen haluaa”.

Sen päivän haluan nähdä, kun Suomen valtion velat on maksettu. Velka-asia on aika vahvasti esillä otsikoissa ja artikkeleissa. On huoli siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta pärjää ja miten saadaan yhteiskunnan hyvinvointi ylläpidettyä.

Jos elän yli satavuotiaaksi, silloin olisi 2080-luku, ja sitten olen kyllä elänyt aika paljon pidempään kuin sukuni miehet keskimäärin.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut tanssimaan niin, että se näyttäisi helpolta. Perustanssit menevät, mutta se ei ole helpon näköistä.

Aion vielä opetella kymmensormijärjestelmän.