Apu

Sami ja Varpu Hintsanen rakentavat uutta elämää vaikeiden vuosien jälkeen: "Pariskuntana emme enää pelkää mitään"

Sami ja Varpu Hintsanen rakentavat uutta elämää vaikeiden vuosien jälkeen: "Pariskuntana emme enää pelkää mitään"
Varpu ja Sami Hintsasella on takana vaikeita vuosia, joiden aikana Varpun tytär Senja kuoli syöpään ja tv:stä tunnetun Samin toilailuista kohistiin. Pariskunnan mukaan on tärkeää oppia vaikeuksista ja puhua ne auki, mutta eteenpäin on katsottava ja mentävä.
Julkaistu: 24.11.2021

Varpu Hintsaselle tuli jokin aika sitten vahva tunne. Hän haluaisi muuttaa asumaan metsän keskelle. Hän kysyi puolisoltaan Samilta, haaveiliko tämä kenties samasta. Keskustelun jälkeen tehtiin päätös, ja nyt Hintsaset rakennuttavat taloa Akaan Kylmäkoskelle.

– Elämänkokemus on opettanut meille, että haaveita lähdetään toteuttamaan heti, eikä ”sitku”, Varpu sanoo.

Oma koti on jo myyty, ja he asuvat väliaikaisesti maalla Jalanti-järven rannalla ystäviensä kesäasunnossa.

– Onneksi kehtasin kysyä heiltä, saisimmeko asua tässä talven yli, kunnes talo keväällä valmistuu.

Kun pariskunta alkoi tapailla vuonna 2015, Sami sanoi Varpulle: ”Kivaa, kun asut Toijalassa, mutta sinne en koskaan muuta.” Kaupunkilaispojasta Toijala oli täysin syrjässä.

Varpua huvittaa, kuinka laulajana ja näyttelijänä tunnetusta Samista on rockhenki kaukana, kun pari kulkee maalla kumisaappaat jalassa.

– Minusta on tullut mukavasti metsäläinen. Muutos siinä, mitä elämässä arvostaa ja kuinka mukavuudenhaluiseksi tulee, liittyy varmaan ikääntymiseen, Sami sanoo.

Kun pariskunta alkoi tapailla 2015, Sami sanoi Varpulle, että kivaa, kun asut Toijalassa, mutta sinne en koskaan muuta. Kaupunkilaispojasta Toijala oli täysin syrjässä.

– Enää en haluaisi muuttaa kaupunkiin. Kuudessa vuodessa elämäni on täysin muuttunut, Sami pohtii.

Uuden elämän rakennuksen keskellä rakkaus ei ole haalistunut. Tunne on ollut voimakas, ja parilla on myös ollut vahva halu tutustua toiseen aina vain syvällisemmin.

– Olemme sopineet, että olemme yhdessä, koska tahdomme niin. Jos näin ei enää olisi, sekin pitää uskaltaa sanoa, Sami sanoo.

Varpun mielestä pariskunnat heijastavat toistensa hankalia piirteitä.

– Sami on välillä niin huoleton heppuli, että se ärsyttää minua hulluuteen asti. Silloin muistutan itseäni, että huolettomuus on asia, jonka haluaisin oppia.

Varpu sparraa Samin käsikirjoittamista ja Sami oikolukee Varpun tekstejä. – Kunnioitamme toistemme ammattitaitoa, Varpu sanoo.

Sami kuvailee vaimoaan äärimmäisen järjestelmälliseksi tyypiksi, jonka voi olla vaikeaa päästää irti kontrollista.

– Pystyn kuitenkin rennolla asenteellani tuomaan Varpua hieman lähemmäksi kultaista keskitietä. Sitähän parisuhde parhaimmillaan on: ei ole tarkoitus muuttua samanlaisiksi vaan löytää tapa toimia yhdessä.

”Huolemme ja murheemme ovat olleet valtavia alusta asti”

Hintsaset eivät ole kaihtaneet kertoa elämästään julkisuudessa, lehdissä, sosiaalisessa mediassa, kirjoissa, tv-ohjelmissa. Moni siitä pitää, toiset katsovat Hintsasten avoimuutta syrjäsilmällä. Mutta itse he uskovat aitouteen.

Sami Hintsanen, mies suositun Tartu mikkiin -lauluohjelman ja lukuisten suosittujen musikaaliroolien takana haluaa seistä tekojensa ja sanojensa takana ja ottaa niistä vastuun. Siksi myös elämän varrella läpikäymistään vaikeista vaiheista, kuten menneisyyden toilailuista humalassa ja rikostuomioista, voi puhua julkisuudessa.

Sami ei säätele avoimuuttaan yleisön mukaan.

– Voin puhua kaikesta, oli kyseessä sitten illallisseurue, telkkariyleisö tai Instagram-seuraajat. En halua teatterilavaa lukuun ottamatta vetää enää missään mitään roolia.

Pari on oppinut, että avoimuudesta seuraa paljon hyvää.

''Olen esimerkiksi kertonut siitä, että elämäni oli menossa päin helvettiä, että en ehkä olisi täällä ilman Varpua. Asiasta kertominen tuntui vapauttavalta.''

Sami Hintsanen

Avoimuus myös antaa toisille mahdollisuuden saada vertaistukea omaan elämäänsä. Varpu on saanut paljon viestejä, joissa kiitetään, että he puhuvat vaikeista aiheista. Se kannustaa jatkamaan avoimella linjalla.

Toisaalta avoimuus tarjoaa toisille tilaisuuden auttaa, Sami lisää. Varpu korostaa, että kun elämäntilanne on raskas, yksin ei tarvitse yrittää pärjätä, vaan kertoa, ettei jaksa ja tarvitsee apua.

– En tiedä, missä olisimme, jos emme olisi saaneet niin paljon tukea sukulaisilta ja ystäviltä, Varpu kiittää.

Varpun mielestä olisi keinotekoista miettiä, minkä puolen itsestään näyttää toisille. Olisi raskasta esittää, että hyvin menee, jos näin ei todellisuudessa ole.

Varpu on päättänyt olla oma itsensä kokonaisvaltaisesti, myös kovimmissa paikoissa ja somessa.

– Some on myös myötätunnon ja vertaistuen lähde, Varpu toteaa.

Paria sitoo yhteen myös suru.

– Huolemme ja murheemme ovat olleet valtavia alusta asti, he sanovat.

"Olemme eläneet ne hetket, jossa lapsi kuolee syliin. En voisi enää kuvitella jakavani elämääni muun kanssa."

Kovimmillaan vertaistuen tarve oli muutama vuosi sitten, kun Varpu toimi tyttärensä Senjan omaishoitajana kolmen vuoden ajan. Hän pohti tovin, ennen kuin kertoi Senjan tilanteesta sosiaalisessa mediassa.

Senjan vakava sairaus todettiin vuonna 2016, juuri kun kuusihenkisen uusperheen elämä oli asettunut uomiinsa. Samin ja Varpun parisuhde joutui kriisiin. Varpu tunsi syyllisyyttä siitä, että Samin elämä menee pilalle. Hän usutti tätä elämään omaa elämäänsä muualla. Todellisuudessa hän ei toivonut miehen lähtevän vaan jäävän.

Sami jäi ja sitoutui perheeseensä ja Senjan hoitamiseen täysillä. Naimisiin pari meni keväällä 2018.

Senjan elämä sai traagisen päätöksen, kun hän kuoli kaksi vuotta sitten syöpään kahdeksanvuotiaana.

Varpu kirjoitti Senjasta ja tämän sairaudesta ja kuolemasta kirjan toimittaja Emilia Salorannan kanssa. Valo, joka ei kadonnutkaan (WSOY) julkaistiin tänä syksynä.

Varpusta tuntuu, että hänen tehtävänsä on kertoa tyttärestään.

– On suuri kunnianosoitus, että sain olla tuon erityisen tytön äiti. Senja oli täällä auttaakseen muitakin kuin vain meitä. Ajattelen, että hänen elämänsä olisi mennyt hukkaan, jos en puhuisi näistä asioista.

Varpusta tuntuu, että pariskuntana he eivät enää pelkää mitään, koska hirvittävin asia on jo tapahtunut.

– Olemme eläneet ne hetket, jossa lapsi kuolee syliin. En voisi enää kuvitella jakavani elämääni muun kanssa.

Sami Varpun tapaamisesta: "Se oli mykistävä hetki"

Varpu ja Sami tapasivat toisensa ensimmäisen kerran jo 2000-luvun alussa työn merkeissä. Syksyllä 2015 he tapasivat sattumalta toisensa uudelleen tavaratalon hississä Tampereella.

– Se oli mykistävä hetki. Tuntui äärimmäisen ihanalta nähdä hänet pitkästä aikaa, Sami muistelee.

Sami oli eroamassa silloisesta puolisostaan, ja hänellä oli poika ja tytär. Varpu oli eronnut kahden tyttären yksinhuoltajaäiti. Varpu kuvailee parin olleen tahoillaan tuuliajolla, eikä kumpikaan ei ollut täysin tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Varpu työskenteli psykiatrisena sairaanhoitajana. Hän yritti suorittamisella ja jatkuvalla kuntoilulla pitää elämänsä raamit ojennuksessa.

Sami oli tehnyt jo vuosia runsaasti töitä laulajana, näyttelijänä ja juontajana.

– Olin tyytymätön elämääni ja keskityin töihin ja hauskanpitoon, etten vain olisi pysähtynyt miettimään, miten minulla todella menee. Se johtikin kaaokseen. Minä täytin tyhjyyttä viinalla, Varpu urheilemalla.

Alkoholinkäytöstä oli aiheutunut Samille ongelmia. Myös menestyksestä tienatut rahat hupenivat juhliessa.

– Varpu tuli elämääni täydellisellä hetkellä. Sain häneltä tukea muutoksen etsimiseen.

Alussa puhuttiin ja puhuttiin. Varpu ei uskonut “kädenlämpöiseen lätinään”, vaan antoi palaa. Hän myöntää, että hänen tavassaan kommunikoida on ripaus ehdottomuutta.

– En jättänyt Samille muuta vaihtoehtoa kuin rehellisyyden. Meidän iässämme ja elämäntilanteissamme muu olisi ollut mahdotonta.

Samista tuntui helpottavalta kertoa Varpulle ongelmistaan. Toisaalta hetkittäin Sami miettii yhä, onko Varpun pakko “latoa kaikki ääneen”.

Varpun elämään alkoholi ei kuulunut. Samille se taas oli ollut tärkeä pakokeino. Riidan jälkeen Sami saattoi lähteä ovet paukkuen baariin, viipyä reissussa pari päivää ja jättää Varpun kotiin ihmettelemään. Varpulla kesti jonkin aikaa, että hän luotti Samin pysyvän vierellään.

– Sanoin, etten pysty elämään suhteessa, jossa minun pitää varoa sanomisiani, jottei seuraa konfliktia ja juomista.

Tuolloin Varpu ymmärsi, että alkoholi oli Samin keino käsitellä vaikeita tunteita. Hän näki, että mies halusi vilpittömästi muuttaa toimintaansa. Olisi ollut hassua olettaa, että se kävisi hetkessä. Varpu antoi asialle aikaa, luottamus syntyi vähitellen.

Vuonna 2016 Sami lopetti alkoholinkäytön kokonaan.

– Moni muu olisi sitä touhua katsellessa häipynyt. On paljon asioita, jotka olisivat saaneet jäädä tekemättä ja joita kadun. Voin yrittää ottaa niistä opiksi ja välttää tekemästä uudelleen, Sami sanoo.

Varpu: "Valehtelisin, jos sanoisin, etten olisi tuntenut ikinä katkeruutta"

Senjan elämä sai Varpun tarkastelemaan myös omaa elämäänsä. Hän huomauttaa, että usein ihmisen katse tähyää syyttämään ulkoisia seikkoja. Vaikeampaa on asettua peilin eteen.

– Yritin pohtia, miten elämäni on mennyt, miksi toimin näin ja voisinko tehdä asioita toisin.

Samin mukaan pitäisi uskaltautua tarkastelemaan elämää – ilman odotusta oikeudenmukaisuudesta.

– Uhriutuminen ja katkeroituminen ovat mustimmat voimat, mitä voi mukanaan raahata.

Senjan sairastuminen ja kuolema tuovat väistämättä vaikeita tunteita pintaan.

– Varpu voisi tiukassa tilanteessa käyttää asetelmaa minua vastaan: sinun lapsesi elää, minun ei, mitä valitat.

– Valehtelisin, jos sanoisin, etten olisi tuntenut ikinä katkeruutta, Varpu sanoo.

– Sami on välillä niin huoleton heppuli, että se ärsyttää minua hulluuteen asti. Silloin muistutan itseäni, että huolettomuus on asia, jonka haluaisin oppia, Varpu Hintsanen sanoo.

Vaikeita hetkiä on yhä. Viimeksi Varpu tunsi pistoksen sielussaan pyhäinpäivänä, jolloin on tapana muistaa poisnukkuneita läheisiä. Sami opetti tyttärelleen englantia ruokapöydän ääressä. Varpu kävi tyttärensä haudalla.

– Totta kai on hetkittäin vaikeaa. Sami saa olla tyttärensä kanssa ja minä en. Mutta jos jättäisin ajatuksen siihen, katkeroituisin. Eihän tilanne hänen vikansa ole, eikä hänen tarvitse kantaa siitä syyllisyyttä. Minun tehtäväni on käsitellä itse se tunne.

Tunteet on kohdattava, sillä niistä ei pääse eroon

Varpu on silti huojentunut, että uskaltaa kertoa tunteistaan Samille. Tämä voi taas syyllistymättä kertoa ymmärtävänsä, miltä toisesta tuntuu. Selvää on, että tunteista ei pääse eroon, vaan ne on kohdattava ja käsittelyä on vain jaksettava harjoitella.

Senjan kuoleman jälkeen pari kävi läpi kriisin. Surun muotojen yhteensovittaminen oli uusperheessä vaikeaa, kun kaikki reagoivat eri tavoin.

– Olimme keskittäneet energiamme selviämiseen. Kun se vaihe päättyi, vapautui tilaa itsenäisyydelle, josta oli luovuttu. Se aiheutti ristiriitoja, Sami kertoo.

– Enää en haluaisi muuttaa kaupunkiin. Kuudessa vuodessa elämäni on täysin muuttunut, Sami pohtii.

Varpun mukaan siitäkin selvittiin. Erosta ei puhuttu, vaan siitä, pitäisikö parin asua erillään, että kaikille olisi tilaa käsitellä surua. Samin mielestä oli tärkeää, että he uskalsivat pohtia asiaa ääneen. Jo sen hyväksyminen mahdolliseksi ratkaisuksi helpotti.

Suru ei ole vieläkään katoamassa mihinkään. Koska Samin tytär Amanda ja Senja ovat samanikäisiä, jokainen joulu tai Amandan kasvun etappi muistuttaa Varpua siitä, mistä hän jää Senjan kohdalla vaille.

– Tulen aina olemaan se äiti, jonka lapsi kuoli syöpään. Päivittäin on surua ja kaipuuta, mutta pärjään.

Varpun mukaan Senjan muisto on läsnä elämässä päivittäin: mitä Senja tästä ajattelisi, tekisi, sanoisi.

– Helpottaa ajatella, että Senja elää jossakin, ettei hänen elämänsä päättynyt, Sami sanoo.

– Senjan energia ei kadonnut mihinkään, Varpu jatkaa.

Sami saa Varpun nauramaan, Varpu antaa Samille positiivista energiaa

Paljon on koettu ja nähty. Mutta rakkaus kantaa ja opettaa. Sami uskoo, että usein oma ego estää antamasta periksi, vaikka se olisi järkevää.

– Varpu sanoo osuvasti, että pitäisi pelata aikaa tunteen ja toiminnan välille. Silloin ehtii miettiä, onko tärkeämpää olla oikeassa vai ymmärtää toista.

Tärkeää on myös kertoa, mitä toisessa arvostaa. Samin taito on saada puoliso nauramaan.

''Elämä on välillä epäreilua ja kamalaa, joten on ihanaa jakaa se ihmisen kanssa, joka tuo iloa. Kun Samin naama ärsyttää, muistutan itseäni, että tuo on ehdottomasti hauskin tapaamani ihminen.''

Varpu Hintsanen

Samille taas tärkeää on olla ihmisten kanssa, jotka saavat hänet tuntemaan olonsa paremmaksi ihmiseksi.

– Varpun läsnäolo tekee minulle hyvää, ja saan positiivista energiaa.

Jos toinen unohtaa, toinen muistuttaa

Suuria rakkauden eleitä ei Hintsasten perheessä harrasteta. Tärkeää on olla läsnä itselleen, toiselle, koko perheelle. Varpua sykähdyttävät pienet, mutta sitäkin tärkeämmät teot. Kun Sami lataa aamulla kahvinkeittimen valmiiksi, ettei vaimon tarvitse kuin painaa nappulaa, Varpun valtaa suuri rakkauden tunne. Sami myös hoitaa ruokaan liittyvät asiat, koska Varpu inhoaa ruoanlaittoa. Samille merkitsee paljon läheisyyden vaaliminen.

– Kotona ohimennen silitämme tai hipaisemme toisiamme. Se vahvistaa luottamusta suhteeseen.

Varpulle tuli loppukesästä voimakas tunne: hän haluaa matkustaa Kilpisjärvelle! Hän pyysi mukaan miestään, jolle Lappi oli vieras.

– En ollut selvin päin käynyt Oulua pohjoisempana, Sami naurahtaa.

Pari ei tehnyt muuta kuin käveli rinkka selässä tuntureilla parhaaseen ruska-aikaan. Varsinkin Sami ihasteli pohjoista maisemaa ja ilmaa, joka tuntui erilaiselta hengittää.

Viikko Lapissa oli parisuhteen parhaita. Erämaan avaruus tarjosi tilaa tutkia omaa arkea etäisyyden päästä.

– Keskustelimme siitä, mitä kumpikin suhteelta nyt toivoo. Saimme alulle monta asiaa, jotka voimme nyt tehdä toisin. Ja aina kun toinen unohtaa, muistutamme niistä toisiamme, Varpu kertoo.

Varpu Hintsanen

  • Syntyi: vuonna 1978 Tampereella.

  • Asuu: rakentavat taloa Akaan Kylmäkoskelle.

  • Perhe: puoliso Sami sekä enkelilapsi Senja, Patrik, 18; Senni, 16, ja Amanda, 10.

  • Ammatti: Ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, mielenvalmentaja, kirjailija ja yrittäjä. Pitää luentoja tunnetaidoista ja mielen hyvinvoinnista työyhteisöille ja verkkokursseja yksityis­henkilöille.

Sami Hintsanen

  • Syntyi: vuonna 1972 Tampereella.

  • Asuu: rakentavat taloa Akaan Kylmäkoskelle.

  • Perhe: puoliso Varpu, lapset Patrik, Senni, Amanda ja enkelilapsi Senja.

  • Ammatti: Laulaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Tunnetaan esimerkiksi Ylen Tartu mikkiin -viihdeohjelmasta ja Tampereen Työväen Teatterin menestysmusikaalista Vuonna -85. Esiintynyt teattereissa ympäri Suomea.

  • Ajankohtaista: näyttelee paraikaa Turun Linnateatterin MS Domino -revyyssä ja keikkailee esimerkiksi Jean S.- ja Screaming Thunders -yhtyeiden solistina.

Meikki: Katja Partanen

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »