Jos ovat viime vuodet tuoneet uusia hoitomuotoja ja sitä kautta toivoa sairaille ihmisille, lemmikkieläimet eivät ole jääneet pekkaa pahemmiksi. Esimerkiksi ortopediassa on edetty hurjin harppauksin. 

Ei ole lainkaan tavatonta, että vastaan lönkyttää koira, jolla on lonkkaproteesi, tai sylissä kehrää kissa, jolla on vain kolme jalkaa, koska sille on tehty raaja-amputaatio. Elinsiirtoja ei lemmikeille Suomessa vielä tehdä, mutta Yhdysvalloissa kyllä.

– Teknologia ja elinten hylkimiseen liittyvät asiat olisivat hallittavissa, mutta sellaisia traumapotilaita, joilta elimiä voitaisiin siirtää, on hyvin vähän. Toki toisen munuaisen luovuttaminen sukulaiskoiralle voisi olla mahdollista, sillä terve eläin tulee toimeen yhdellä munuaisella kuten ihminenkin, sanoo ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Pauli Keränen Yliopistollisesta eläinsairaalasta.

Lonkkaproteesileikkauksia Suomessa on tehty 1990-luvulta lähtien, mutta määrät ovat yhä pieniä. Yliopistollisessa eläinsairaalassa niitä tehdään vuodessa 10–15. Lisäksi tehdään polvi- ja kyynärproteeseja, mutta isomman komplikaatioriskin takia vähemmän.

– Yleensä lonkkaproteesilla hoidetaan lonkkanivelen kasvuhäiriön seurauksena aiheutunutta nivelrikkoa. Ensin hoidoksi kokeillaan tulehduskipulääkkeitä ja kroonisen kivun lääkkeitä. Pitkälle edenneessä nivelrikossa niistä ei aina ole riittävästi apua. Tällöin proteesihoito on hyvä vaihtoehto. Se poistaa kivun täysin ja parantaa liikkuvuutta. Leikkaus maksaa noin 4 000 euroa, mutta toisaalta myös kipulääkkeet ja lääkärissä jatkuvasti käyminen maksavat paljon.

Raaja-amputaatioita tehdään jonkin verran esimerkiksi lemmikin sairastaessa luusyöpää, jota ei saada pienemmällä leikkauksella pois tai jonka arvellaan herkästi uusivan lähialueilla. Myös jotkut tulehdukset ja kuoliot voivat johtaa amputaatioon. Lisäksi amputaatioon voivat ajaa taloudelliset syyt, sillä se on halvempi vaihtoehto kuin tekonivelkirurgia. 

– Kissat ovat varsinaisia akrobaatteja, ja ne pärjäävät kolmella jalalla varsin hyvin. Myös kevytrakenteiset koirat liikkuvat amputaation jälkeen hyvin, mutta isokokoisilla koirilla liikkuminen on vaikeampaa. Hyötyä ja haittoja on punnittava aina tapauskohtaisesti. 

Niitä punnitaan myös lemmikkien syöpähoidoissa. Aina hoitoa ei kannata aloittaa, sillä osa kasvaimista ei vastaa hoitoihin tai ennuste voi olla niin huono, ettei hoidoista ole apua. Usein lemmikit kuitenkin saavat hoidon ansiosta lisää laadukasta elinaikaa.

– On arvioitu, että yksi neljästä koirasta ja yksi kuudesta kissasta sairastuisi syöpään elinaikanaan. Yli 10-vuotiaista koirista lähes puolet myös menehtyy syöpään, kertoo ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Karoliina Autio Univet Tammisto Eläinsairaalasta.

Tavallisimpia lemmikkien syöpiä ovat iho- ja sidekudoskasvaimet sekä maitorauhaskasvaimet narttukoirilla. Suuri osa lemmikeiltä löytyvistä pateista on kuitenkin vaarattomia rasvapatteja. On silti aina tärkeää selvittää, millaisesta patista on kyse. 

– Mitä aiemmin asiaan puututaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä voidaan lemmikki parantaa tai ainakin hidastaa taudin etenemistä.

Kelluke nostaa jalan korkeammalle ve­dessä, jolloin Ruusu joutuu tekemään enemmän lihastyötä.

Paikallinen pahanlaatuinen kasvain poistetaan leikkauksella. Levinnyttä syöpää hoidetaan sytostaateilla. Hoitokertojen määrä riippuu kasvaintyypistä ja hoitoprotokollasta.

– Sytostaatit vaikuttavat eläimiin samalla lailla kuin ihmisiin. Valkosolut laskevat, ja puolustuskyky heikkenee. Myös karvat lähtevät, mutta vain sellaisilla koirilla, joiden turkki kasvaa jatkuvasti. Kissoilta taas tippuvat viikset.

Sädehoitoa ei ole Suomessa vielä lemmikeille saatavilla, mutta Autio toivoisi, että tulevaisuudessa tämäkin hoitomuoto rantautuisi maahamme. Se parantaisi merkittävästi eläinlääkärien kykyä parantaa syöpiä. 

– Markkinoille on myös juuri tullut kissoille tarkoitettu immunoterapiarokote, jota käytetään sidekudoskasvainten uusiutumisen ehkäisyyn leikkauksen jälkeen. Odotan innolla, että pääsen ensi kertaa käyttämään sitä.

Lopuksi Autio haluaa muistuttaa, että osa lemmikkien syövistä olisi helposti ehkäistävissä. Maitorauhaskasvainten riski vähenee merkittävästi, jos narttukoira steriloidaan. Steriloinnin tulisi tapahtua ensimmäisen tai toisen juoksun kieppeillä. Jos se tehdään myöhemmin, sillä ei ole enää samanlaista merkitystä. Myös piilokivekset altistavat syövälle, joten ne kannattaisi leikata pois.

– Lisäksi tupakoivan omistajan on syytä tietää, että tupakansavu altistaa lemmikit syövälle. Niin ikään lemmikin ylipaino lisää syöpäriskiä.

Ruusun hyvinvointi on sen omistajalle Jenni Laaksoselle sydämen asia.

Myös vaihtoehtohoitoja

Akupunktio. Lemmikkien tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvia kiputiloja voidaan lievittää myös akupunktiolla. Lisäksi sillä voidaan hoitaa lieviä halvausoireita ja hormonaalisia ongelmia, kuten valeraskautta. Akupunktio tosin jakaa mielipiteitä, ja jotkut eläinlääkärit pitävät sitä humpuukina. 

Neljännesvuosisadan akupunktiolla lemmikkejä hoitanut ELT, dosentti Anna Hielm-Björkman Yliopistollisesta eläinsairaalasta on toista mieltä.

– Hoitotulokset ovat pääasiassa hyviä. Vain kaksi sadasta eläimestä on neulaimmuuneja, mikä tarkoittaa, ettei hoitotulosta synny, hän kertoo.

Akupunktiossa keho korjaa itse itseänsä. Neulat ovat vain apuväline, joilla ongelmakohtia ärsytellään. Neulojen määrä riippuu lääkäristä ja siitä, hoidetaanko samalla kerralla useaa ongelmakohtaa. Yleensä neulat ovat ihossa 30 minuuttia.

– Jo yksi hoito voi riittää pysäyttämään valeraskauden oireet, mutta kroonisissa kivuissa, kuten nivelrikossa, hoito jatkuu läpi elämän. 

Yleensä lemmikit sietävät hoidon hyvin. Ne rentoutuvat akupunktioneuloista ja levähtävät mielellään hoidon ajaksi. Rentoutuminen johtuu endorfiinien erityksestä, jonka neulat saavat aikaan. 

– Lemmikki on väsynyt myös hoidon jälkeen, mutta seuraavana päivänä se on pirteä ja saattaa käyttäytyä kuin pentu. Jo 3–4 päivän kuluttua ensimmäisestä hoidosta olo alkaa jälleen huonontua. Tämän takia hoidossa käydään ensin viikon välein, mutta lopulta vain kaksi kertaa vuodessa.

Ilman fysioterapiaa Ruusu kulkisi kolmella jalalla

Kun kiinanharjakoira Ruusu, 11 kuukautta, päätyi viisi kuukautta sitten nykyisen omistajansa Jenni Laaksosen luo, sen vasen etujalka oli murtunut tapaturmaisesti. Tapaturman yhteydessä koira vaihtoi kotia. 

Leikkaus oli ainut keino parantaa Ruusun jalka. Toinen vaihtoehto olisi ollut raaja-amputaatio ja kolmas koiran lopettaminen.

– Leikkauksessa Ruusun jalka korjattiin luuhun ruuvattavalla metallisella lukkolevyllä. Sen jälkeen jalka lastoitettiin. Aluksi liikkuessa piti olla varovainen, ja haasteellisinta olikin pitää Ruusu aloillaan. Se olisi halunnut kovasti hyppiä ja juosta, Laaksonen kertoo.

Leikkauksen jälkeen Ruusua alettiin kuntouttaa fysioterapialla. Tämä oli itsestään selvää, sillä Laaksonen on ammatiltaan eläinfysioterapeutti. Hänen työpaikkansa on Yliopistollinen eläinsairaala.

– Kuntoutus alkoi painonsiirtoharjoitteilla ja vesijuoksulla. Aluksi vesijuoksu jännitti Ruusua, mutta kun se ymmärsi, että sen kuuluu kävellä vedessä liikkuvalla alustalla eteenpäin, se rauhoittui ja alkoi tehdä töitä mielellään.

Fysioterapiasta on tullut tärkeä tukihoitomuoto etenkin lemmikkien ortopedisissa ja neurologisissa vaivoissa. Käytettävä välineistö on sama kuin ihmisillä. Myös hoidot ovat samoja: terapeuttista harjoittelua, kylmä- ja lämpöhoitoa, laser- ja sähköhoitoa sekä hierontaa ja venyttelyä. Vesijuoksumattoa käytetään paitsi leikkaus- myös halvauspotilailla. 

– Me eläinfysioterapeutit olemme pohjakoulutukseltamme ihmisten fysioterapeutteja. Vasta kun olemme työskennelleet ihmispuolella vähintään kaksi vuotta, voimme erikoistua eläinten kuntoutukseen. 

Kuten ihmispuolellakin, eläinfysioterapia vaatii harjoittelua kotona. Omistaja tekee suurimman työn, mutta fysioterapeutti auttaa ja ohjaa häntä, jotta harjoitteista tulisi osa arkea. 

– Ruusun kuntouttaminen on ollut minulle hyödyllinen kokemus. Voin nyt entistä paremmin samaistua asiakkaan rooliin. On helppo sanoa, että rajoita lemmikin liikkumista, mutta se on käytännössä vaikeaa. Kuntouttaminen vaatii myös aikaa sekä halua paneutua siihen.

Fysioterapiaan voi tulla myös terveen lemmikin kanssa, ilman eläinlääkärin lähetettä. Etenkin ”urheilijakoirille” ja vanhoille eläimille tästä on hyötyä.

– Fysioterapialla voidaan ehkäistä vaurioita ja ylläpitää ikääntyvän lemmikin elämänlaatua. Viime kädessä sillä voi olla elämän pituutta lisäävä vaikutus.

Entä mikä olisi Ruusun tilanne, jos sitä ei olisi kuntoutettu leikkauksen jälkeen?

– Jalka olisi jäänyt heikommaksi, ja Ruusu todennäköisesti keventäisi edelleen tai pahimmassa tapauksessa jopa kannattelisi leikattua jalkaa kokonaan ilmassa. Nyt se ei enää onnu, vaan liikkuu symmetrisesti ja käyttää normaalisti myös leikattua jalkaa.

Suomen eläinfysioterapeutit löydät osoitteesta: www.suomenelainfysioterapeutit.fi

Antibioottiresistenssi uhkaa lemmikkien terveyttä

Lääkkeet. Lemmikkien hoitorintamalta kuuluu myös huonoja uutisia: 5–10 viime vuoden aikana antibioottiresistanssi on lisääntynyt voimakkaasti. Antibioottiresistenssi tarkoittaa, että bakteerilla on vastuskyky yhtä tai useaa antibioottia vastaan.

Mikäli bakteeri on vastustuskykyinen useille lääkeaineille, tehokasta antibioottihoitoa ei aina ole. Lievissä infektioissa tällä ei ole niin suurta merkitystä, mutta vakavissa infektioissa seurauksena voi olla jopa kuolema.

– Resistenssin lisääntyminen johtuu antibioottien liiallisesta käytöstä. Usein niitä käytetään esimerkiksi epämääräisten oireiden hoitoon, vaikkei hoidolle saada vastetta, kertoo ELT, tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Merja Rantala Helsingin yliopistosta.

Rantala kehottaa lemmikkien omistajia luottamaan eläinlääkärin arvioon antibioottien tarpeesta ja myös siihen, jos niitä ei katsota tarpeelliseksi. Yleensä pitkiä kuureja ei tarvita. Jos sellainen määrätään ja omistajasta tuntuu, että lemmikki toipuu odotettua nopeammin, kuurin keskeyttämisestä kannattaa neuvotella lääkärin kanssa.

– Omin päin antibiootteja ei tulisi koskaan lemmikille syöttää, mutta näinkin tapahtuu, jos varastoissa on aiemmin samankaltaiseen vaivaan määrättyjä antibiootteja. Niitä ei myöskään tulisi tilata netistä.

Eläinten antibioottien valikoima on pienempi kuin ihmisillä, koska tietyt lääkkeet on rajoitettu vain ihmisten infektioiden hoitoon. 

– Antibioottien haitat ovat ihmisillä ja eläimillä samanlaisia. Tyypillisimpiä ovat vatsavaivat. Niitä voi yrittää ehkäistä ja hoitaa ilman reseptiä saatavilla maitohappobakteerivalmisteilla, jotka tasapainottavat suoliston toimintaa.

Meneillään monia tutkimuksia

Lemmikkien sairauksia ja niiden hoitoa tutkitaan koko ajan. Yliopistollisessa eläinsairaalassa pyritään löytämään esimerkiksi parantava hoito kroonisesti suolistosairaille koirille ulosteensiirron kautta. Terveen koiran suolistoflooran toivotaan muuttavan sairaan koiran suolistoflooraa positiiviseen suuntaan. Samaa menetelmää on käytetty menestyksekkäästi lehmillä, lampailla ja kaneilla kautta aikojen.

– Ihmisillekin on annettu tätä hoitoa Crohnin tautiin ja haavaiseen paksusuolen tulehdukseen. Hoidon avulla suolisto tervehtyy ja vaivat saadaan kuriin. Tulokset näyttävät lupaavilta myös koirilla, kertoo ELT, dosentti Anna Hielm-Björkman.

Meneillään on myös suuri DOGRISK-tutkimusprojekti, jossa kartoitetaan, miten ruokinta sekä ympäristö- ja perintötekijät vaikuttavat koirien sairauksiin, sekä PETBONE-tutkimus lääkehoidosta ja lonkan tekonivelleikkauksesta. Viimeksi mainittuun tutkimukseen osallistuville koirille annetaan ensin kahden viikon tulehduskipulääkekuuri, jonka jälkeen tehdään lonkkaproteesileikkaus.

– Tutkimukseen etsitään täyskasvuisia koiria, joilla on pitkäkestoista lonkkakipua ja tarve lonkan tekonivelleikkaukselle. Käytettävät proteesit sopivat noin 15 kilon painoisille tai isommille koirille, vinkkaa ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Pauli Keränen.

Lisätietoa lonkkaproteesitutkimuksesta antaa ELL Laura Hakala, laura.hakala@helsinki.fi. Lisätietoa DOGRISK-tutkimuksesta löydät os. http://www.dogrisk.com/