Image

Samasta työstä kuuluu saada sama palkka, mutta eri töidenkin palkkoja pitäisi vertailla

Samasta työstä kuuluu saada sama palkka, mutta eri töidenkin palkkoja pitäisi vertailla

Avaaja. Samasta työstä kuuluu saada sama palkka, mutta eri töidenkin palkkoja pitäisi vertailla, sanoo Paula Koskinen Sandberg.
Teksti Joanna Palmén
Kuvat Outi Törmälä
Mainos

Kun Suomessa puhutaan työehtosopimuksista, keskustelu koskee yleensä prosenttikorotuksia, lomarahoja tai paikallista sopimista. Filosofian tohtori ja Hankenin tutkija Paula Koskinen Sandberg haluaisi puhua niistä epätasa-arvoisuuksista, joita työehtosopimukset peittävät alleen.

”Ei ole mitään takeita siitä, että palkanmäärityksen prosessi perustuisi vaikka pätevyyteen, tehtävän vaativuuteen tai muuhun oikeudenmukaiseen taustatekijään”, hän sanoo.

Kun Suomessa puhutaan naisen eurosta, toiset puhuvat aidasta ja toiset aidanseipäistä. Samasta työstä naisen euro on noin 95 senttiä – ei toki aivan sama, mutta edes sinne päin. Seuraavaksi sanotaan, että oma vika, naiset, kun valitsette matalapalkkaisen alan.

Mutta miksi sähköteknikko saa yli tonnin parempaa palkkaa (keskimäärin 3 600 e) kuin lastentarhanopettaja (2 500 e)? Onko siinä todella suhteutettu työt ja palkat toisiinsa?

Sotien jälkeen, kun naiset alkoivat käydä ansiotöissä, heille oli omat palkkataulukkonsa – siis myös miesten kanssa samassa työssä. Ajateltiin, että koska miehellä on kuitenkin perheen elatusvastuu, naiselle ei tarvitse maksaa yhtä paljon.

”Vaikkapa teollisuustyössä naistyövoima oli suosittua, koska se oli edullisempaa”, Koskinen Sandberg sanoo.

Naispalkoista luovuttiin 1960-luvulta alkaen, mutta eri alojen arvostus ja sitä kautta palkkataso oli jo normalisoitu. Naisvaltaisilla aloilla palkat olivat pienemmät kuin miesvaltaisilla, ja niin ne ovat yhä.

Koskinen Sandberg haluaakin vertailla keskenään eri töiden palkkoja ennen kaikkea saman työnantajan, esimerkiksi kunnan, piirissä. Kuntasektorilla on töissä noin 337 000 naista. Palkat määräytyvät viiden eri päätyöehtosopimuksen mukaan.

”Suurin naisenemmistö on KVTES:n eli yleisen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen piirissä. Siellä on ongelman ydin.”

Keskeinen pulma on naisten työn rakenteellinen aliarvostus julkisen sektorin perinteisissä naisammateissa.

 Mitä sitten pitäisi tehdä?

”En tiedä, mistä rahat tulisivat, mutta ensimmäinen askel olisi puhua asiasta rehellisesti ja sitten tehdä oikeansuuntaisia toimenpiteitä neuvottelupöydässä.” Siis nostaa palkkoja tietyillä aloilla.

”Näin sanottuna se tietenkin kuulostaa ihan täydeltä haihattelulta”, tutkija toteaa. Asia on kuitenkin järjestöjen käsissä – sekä palkansaajien sekä työnantajien.

Palkansaajapuolella keskusjärjestöjen jäsenjärjestöjen edut ovat usein keskenään ristiriidassa, eikä ole selvää, edustaako vaikkapa SAK todella matalapalkkaisten naisten etua neuvottelupöydissä.

Kolmikantaneuvottelut ovat muutenkin Koskinen Sandbergin mielestä varsinainen jarru. Väitöskirjansa yhdessä artikkelissa hän perehtyi erään kolmikantaisen työryhmän kokouspöytäkirjoihin. Ryhmä pyrki tasa-arvolain uudistuksen yhteydessä muotoilemaan lakiin kirjauksia palkkavertailun tekoon. Neuvotteluja vetäneellä sosiaali- ja terveysministeriöllä oli aluksi neljä tavoitetta: luottamusmiesten vahvempi tiedonsaantioikeus, palkkojen vertailu työehtosopimusten välillä, samanarvoisen työn palkkojen vertailu sekä palkanosien vertailu. Artikkelista käy ilmi, että työnantajapuoli EK:n johdolla vastusti kaikkia esityksiä – ja sai tahtonsa läpi. Lakiin tuli muotoilu palkkojen vertailusta pelkästään olemassa olevien vaativuusluokkien ja tehtäväryhmien sisällä.

Koskinen Sandbergin mielestä laki ei auta tuomaan palkkaeroja esiin, päinvastoin: se piilottaa ne.

”Harmittaa hirveästi, että kun työryhmän toiminta loppuu, he voivat kuitenkin tulla julkisuuteen, että nyt me ollaan tehty tällainen juttu ja aletaan kouluttaa työpaikkoja ja tehdään yhdessä ohjeistukset.”

Samanlaiset työryhmät miettivät jatkuvasti työelämän kehittämistä.

”Se tekee kaikesta kehittämisestä tässä maassa hyvin vaikeaa.” ■

Paula Koskinen Sandberg on filosofian tohtori, joka väitteli viime syksynä sukupuolten palkkaerojen taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Julkaistu: 31.1.2017