Itämeren kaunein majakka odottaa sinnikästä melojaa – Sälskär hurmaa karuudellaan ja linnustollaan

Majakoita ympäröi hienoinen saavuttamattomuuden tunne. Ne ovat lähes aina pitkän avomerimatkan päässä, suojattomina myrskyjä vastaan. Meren voima on läsnä ja olosuhteet saattavat muuttua matkan aikana.

Sälskärin siro majakka nousee Getan jylhän kalliorannikon edustalla Ahvenanmaalla. Saari houkutteli meidät melontaretkelle karuudellaan, historiallaan ja sijainnillaan kaukana ulkomeren partaalla.

Laskemme kajakit vesille Getasta, Hällön Bryggan laiturin kupeesta. Sisäsaariston maisema on jylhää, vedestä kohoavat punaiset rapakivigraniittikalliot korkeita. Västerfjärdenin selkä on korkeiden, kallioisten saarien suojassa eikä avomeri näy. Vasta lähestyessämme Hamnskäriä kuuden kilometrin päässä tulee saarten välistä näkyviin vaikuttava merihorisontti.

Pohjoiseen avautuu avara Selkämeren ulappa. Suoraan pohjoiseen ranta tulee vastaan vasta runsaan 300 kilometrin päässä Ruotsin rannikolla. Tilavaikutelma on hengästyttävä, mikä korostuu istuessa matalalla puoli metriä leveässä kajakissa takamus vedenpinnan alapuolella.

Lähestymme viimeistä luotoa pari kilometriä ennen Sälskäriä. Jo kaukaa näemme, kun saarelta nousee lintuja ja lentää katsomaan tulijoita.

Uteliaat ruokit lentävät aivan vierestä siivet suhisten.

Lintuja on tavattomasti. Vedessä ui riskilöitä, tiirat kalastavat, kala- ja merilokit liitelevät ja taivaalta kuuluu räyskän käheänkarhea ääni. Merikihupari liitelee saaren yllä. Rantakalliolla astelee karikukko ja kymmenkunta jo muutolla olevaa suosirriä.

Majakka näkyy kauas, mutta mela saa painua veteen vielä lukemattomia kertoja ennen kuin pääsemme nousemaan rantakallioille.

Rantaudumme suola-aittojen tuntumaan, Roslagenin kalastajien 1500-luvulla rakentamien suolavarastojen luo. Suolaa myytiin kalastajille tai vaihdettiin kalaan.

Rannasta johtaa majakalle polku, joka sivuaa majakkakylän rakennusten kivijalkoja ja juhannussalkoa, ylittää kanervaa ja juolukkaa kasvavan painanteen ja saapuu majakan laakeille kallioille. Majakka nousee valkoisena kallioilta ja sen linssistö on 45 metrin korkeudella merenpinnasta. Valo näkyy runsaan 30 kilometrin päästä.

Sälskärin majakan suunnitteli Axel Hampus Dahlström, jonka suunnittelemia siroja majakoita on Pohjanlahdella useita. Hänen kynänjälkensä pystyy kyllä erottamaan, sillä majakoissa on paljon samaa.

Sisarmajakat ovat Säpissä, Sälgrundissa, Ulkokallassa ja Hailuodon Marjaniemessä.

Asuttuna ollessaan saari oli puuton, siellä kasvoi vain yksi mänty ja pari koivua. Kotieläinten poistuttua saaressa kasvaa nykyisin pieniä koivikoita ja lepikoita.

Majakka automatisoitiin ja muutettiin kaasukäyttöiseksi vuonna 1949, jolloin majakkamiehet muuttivat pois luodolta ja hirsirakennukset purettiin. Niistä muistuttavat enää jäljelle jääneet kivijalat.

Nykyisin Sälskärin majakka toimii aurinkoenergialla. Majakan vanhat valolaitteet pääsee näkemään Ahvenanmaan Merenkulkumuseossa.

Kesäkaudella Hällön laiturilta Getasta ja Hammarlandin Skarpnåtöstä järjestetään opastettuja retkiä Sälskäriin.