Matkailu
Apu

Salpalinja puolustusrakenteita aletaan hyödyntämään matkailuun

Salpalinja puolustusrakenteita aletaan hyödyntämään matkailuun

Valtio päätti luovuttaa Salpalinjan teräsbetonikorsut ja muut puolustusrakenteet maanomistajille. Toive niiden hyödyntämisestä virkistykseen ja matkailuun on jo toteutumassa Virolahdella, Miehikkälässä ja Luumäellä.
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Timo Pyykkö
Mainos

Sisäänkäynti sodanaikaiseen korsuun on ahdas. Samalla kun kumarrut, joudut nostamaan jalkojasi tavallista korkeammalle – ja vielä kahteen kertaan, ensin ulko-ovella ja sitten pienen sisäeteisen jälkeen sisäovella.

Luumäellä Salpa-hotellin tuntumassa sijaitseva, 40 miehelle suunniteltu teräsbetonikorsu oli yksi vuonna 1940 aloitetun Salpalinjan mahtavista puolustusrakenteista.

Salpalinja on Suomen kaikkien aikojen suurin rakennustyömaa. Se ulottuu itärajaamme seuraten Suomenlahden rannalta Virolahdelta aina Lapin Sallaan ja sen ohi pohjoiseen.

Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, mutta jälkeenpäin arvioituna se oli riittävä pelote ja vahvistus Suomen halusta pysyä itsenäisenä.

Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin ei koskaan tullut puna-armeijansa kanssa koettamaan, kuinka kävisi. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan Stalin olisi tarvinnut tuhat panssaria ja 200 000, jopa 300 000 lisämiestä Salpalinjaa vastaan. Syksyn 1944 vaiheilla Isä Aurinkoisella oli jo kiire Hitlerin ja Natsien hallitsemaan Berliiniin jakamaan Eurooppaa, ja hän jätti yrittämättä Suomen valloitusta.

Itse voit teräsbetonikorsussa havaita, ettei Salpalinjan valtaaminen olisi ollut helppo rasti. Koeta vaikkapa kääntää teräsovea tai nakertaa rakennelman seinää. Korsun betonikatto oli kahden ja puolen metrin vahvuisena tehty kestämään tuhannen kilon lentopommi. Vastaavia korsuja oli yli 700 miehistöineen koko rajan mitalta niin, että silloisen vihollisen olisi pitänyt varustautua pitkään sissisotaan.

Harjun oppimiskeskuksen rehtori Mika Palosara testaa Virolahdella teräsbetonikorsun päältä alkavaa frisbeegolfrataa, jolla voi rentoutua ja kerrata historiaa.

Luumäellä ollaan traagisen sodan aidoissa maisemissa

Teräsbetonikorsussa Luumäellä kosteus tihkuu talven jälkeen rappauksista. Puulaverien äärellä Suomen jatkosodan ja laajemmin toisen maailmansodan vaiheet heräävät henkiin.

Olet sekä traagisen että sankarillisen sodan aidoissa maisemissa. Se onnistuu aikaisempaa paremmin nyt, kun Suomen valtio päätti luovuttaa Salpalinjan puolustusrakenteet maanomistajille.

Vuodesta 1940 lähtien ostetut ja pakkolunastetut maat valtio palautti jo 1970-luvulla. Nyt siis rakenteet ovat maanomistajien vapaasti hyödynnettävissä – valtion toivomuksesta virkistys- ja matkailukäyttöön.

Vanhalla Lappeenrannantiellä, nykyisellä Itsenäisyydentiellä sijaitsevan Luumäen entisen motellin, nykyisen Salpa-hotellin omistaja Vesa Kourula on heti tarttunut Suomen valtion lahjoitukseen.

Hotelli on saanut asianmukaisen nimen Salpa, ja ohikulkevan Itsenäisyydentien nimeäjät ovat omalta osaltaan avittaneet hankkeessa: Salpalinjan uskottiin kaiken muun pettäessä pitävän ja takaavan itsenäisyytemme.

Salpa-hotellilta on muutaman askeleen matka alkuperäisessä maastossaan sijaitsevalle korsulle. Kiinteistöt ja maat omistava lappeenrantalainen rakennusalan konsulttina työskennellyt Vesa Kourula muistuttaa, että ”Luumäellä ollaan Salpalinjan ytimessä”.

– Varustan parhaillaan yhteen kabinettiin perinnehuonetta, johon asetan esille sodanaikaisia esineitä, Kourula selvittää ja nostaa kehystettyä mustavalkokuvaa, jonka keskushenkilönä on Luumäen merkkimies P. E. Svinhufvud eli tuttavallisesti Ukko-Pekka.

– Salpa-hotellilta on lyhyt matka Svinhufvudin kotiin Kotkaniemeen, joka taas avautuu kesäksi yleisölle.

Kourula sanoo, että hotelliasukkaat voivat vierailla siellä ja Salpalinja-oppaiden kanssa tutustua ”liian tuntemattomaksi jääneeseen osaa historiastamme”.

– Valtiolta oli hyvä ratkaisu palauttaa Salpalinja-rakenteet meille. Omaan teräsbetonikorsuuni sisustan juhlakabinetin, ehkä korsussa voisi niin halutessaan myös yöpyä. Osan jätän alkuperäiseen kuntoon vieraittemme nähtäväksi, Kourula suunnittelee.

E18-valtatien rakentajat säästivät esteet Haminan ja itärajan välillä. Nyt tien ali vie retkeilyreitti Salpapolku.

Salpalinja on maanpuolustus-tahdon symboli ja muistutus Suomen kohtalon päivistä

Naapurikunnassa Miehikkälässä iloitaan myös valtion päätöksestä luovuttaa Salpalinjan rakenteet. Miehikkälä on omalla tavallaan Suomen Salpalinja-kunta. Siellä sijaitsee Salpalinja-museo, jonka johtaja Anu Haapala uskoo Salpalinjan nyt saaman julkisuuden lisäävän museon vuotuista noin 14 000 kävijän määrää.

– Salpalinja on kiinnostava tulevaisuuden matkailukohde. Linnoitteiden matkailukäytön kestävä kehittäminen edellyttää monialaista yhteistyötä ja asiantuntemusta sekä yhteisiä viranomaislinjauksia toiminnan pohjaksi, hän linjaa.

Valtion ratkaisu on joka tapauksessa Haapalan mukaan kokoluokaltaan merkittävä muutos. Hyödyntämiseen voi nyt ryhtyä siellä, missä rakennelmat ovat.

Salpalinja-opas, reservin majuri Terho Ahonen arvelee, että ”markkinatalous ei ole vielä näyttänyt kynsiään Salpalinjan suhteen ja sen rahallinen hyödyntäminen vaatii lisää ideointia”.

Ahonen on ollut monessa mukana. Hänen mielestään ”orientoituminen maanpuolustushenkisesti on myös nyky-Suomessa tärkeää”.

– Salpavaellus järjestetään jo 25:nnen kerran kesäkuussa Luumäellä. RUK:n reserviupseerikurssien oppilaat on perehdytetty marraskuusta 2011 lähtien Salpalinjaan, kesäkuussa 2017 Salpalinjan perinneyhdistys julkaisi kirjan Salpalinja – itsenäisyyden monumentti ja viime syksynä sai ensi-iltansa elokuva SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta, Ahonen luettelee.

Uutta Salpalinja-aiheista synnytetään jatkuvasti. Yksi tuoreista ideoista on Pietariin johtavan E18-valtatien varrella, Saarasjärven eritasoliittymässä kulkeva Salpapolku. Sinne pääsee Bunkkerimuseo-opasteita seuraten. Polun alussa on pysäköintipaikka.

– Salpapolku on kunnianosoitus veteraanisukupolvien perinnölle ja yksi muistutus, kuinka hilkulla Suomen kohtalo 1940-luvulla oli, Ahonen sanoo ja kiittelee valtatien rakentajia, jotka jättivät panssariesteen sellaisenaan ehjänä tien alikulkutunneliin.

Fresbeegolf-rata kulkee juoksuhaudoissa

Luovin idea hyödyntää Salpalinjaa löytyy Harjun oppimiskeskuksesta Virolahdelta. Kaikille avoin frisbeegolf-rata kulkee juoksuhaudoissa ja Salpalinjan panssariesteiden maisemissa. Kierrokselle lähdetään asiaankuuluvasti teräsbetonikorsun katolta.

Rehtori Mika Palosara ja lehtori Esa Punkkinen sanovat, että historiaa saa hyödyntää myös viihteellisesti. Kierroksella kohenee sekä pelaajan tietous että kunto.

Salpa-vaellusten ohessa monia tapahtumia järjestävässä hevos-, puutarha- ja luontokoulutusta antavassa Harjussa perinteet ovat kohdallaan. Opisto on perustettu vuonna 1889 ja päärakennus 1816. Aikanaan tila oli keisarinna Katariina Suuren virkamiehen hovi. Nykykävijät ravitsee ravintola Aura ja kesäkahvila Kiessi. Kummallakaan ei toistaiseksi ole Salpalinja-aiheista nimeä tai sisustusta.

Julkaistu: 28.5.2018