Apu

Salkkareiden salattu elämä – Apu vieraili kuvauksissa

1

Kulisseissa Coca Cola näyttelee kahvia, Lassen hirvikivääri vaihtuu ruumispussiin ja Taalasmaan keittiössä ei muutu mikään. Tätä olemme rakastaneet jo 20 vuotta.
Teksti Ulla Veirto
Kuvat Juho Kuva

Tommi valmis! Aaron valmis! Ulla aina! Ohjaaja Kimmo Mäkinen huutaa studiossa, ja kuvaus alkaa Taalasmaan keittiössä.

Jos jokin on Suomessa muuttumatonta, se on Taalasmaan Ullan keittiö. Sitä ei ole remontoitu sitten vuoden 1999, jolloin Salatut elämät aloitti.

Keittiön kaapissa on Arabian Pirtti-lautaset ja Kermansaven mukit. Olohuoneen nojatuolin nahka halkeilee.

– Se on ikuinen, sitä ei saa muuttaa. Taalasmaan koti on kaukana minun sisustusmaustani, mutta en valita, Aaron Bojang sanoo.

Kuten tiedätte, hän on Benjamin, Kari Taalasmaan adoptiopoika Keniasta.

Jakso kuvataan 10–12 viikkoa ennen esitystä

Taalasmaiden neljäs seinä puuttuu. Sen edustalla kuhisee kuvaustiimi. Kameramiehiä, äänittäjiä ja muuta väkeä, jonka tehtäviä tavallisen kuolevaisen on vaikea hahmottaa. Kun tiimiä katsoo, huomaa, että kolmekymppisillä miehillä parta on muotia.

Nyt kuvataan jaksoa, joka tulee telkkarista 10–12 viikon päästä. Benkulla on naishuolia, Ulla ihmettelee naisen kaipuuta ja Kari on ynseä.

Benkku kaataa pannusta kahvia ainakin viisi kertaa, kun kohtaukset pistetään aina poikki. Kokis laimenee ja haalistuu kahvipannussa otto otolta. Tommi Taurula eli Kari Taalasmaa menee sekaisin oman kahvikuppinsa paikasta, kun kohtaus keskeytyy. Pöydällä vai huulilla?

– Otinko mä just huikan kahvia, vai?

Onko Karin kahvikuppi kohdillaan? Kimmo Mäkinen (vas.) on näyttelijöiden mukaan lempeä ohjaaja.

Maija-Liisa Peuhulla on isoin puherooli kohtauksessa. Maskeeraaja käy silottelemassa hänen hiuksiaan ja lisää Tommin nenään puuteria.

Maija-Liisa vetää kohtauksen reteästi. Kun sanat menevät solmuun, hän moittii:

– Kaikenlaisia mökellyksiä!

Studion yläaulassa kahvitauolla Maija-­Liisa ei nyt ota kahvia.

Kahvia, kahvia. Studiolla on keitetty 20 vuodessa 850 000 kupillista. Luku on tarkasti laskettu. Maija-Liisa sanoo, ettei Ulla vaikuta hänen persoonaansa mitenkään.

– Olen 55 vuotta tehnyt töitä näyttelijänä ja 15 vuotta tätä. Ei tästä enää jälkeä jää. Mutta onhan se aina kiva kaivaa itsestään uusia asioita roolia varten.

Maija-Liisa Peuhulla on ollut sijansa Salkkareissa jo 15 vuotta.

Taustatiimin keittiössä lämmitellään nyt eväitä. Mikro hyrisee ja kilahtelee. Sivupöydällä on mikrokupujen kokoontumisajot.

Ja kas, ilmoitustaululla on valokuva fanin kankusta, jota peittää tatuointi Seposta ja Ismosta. Hahmot ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

Konalan studiolle pääsee aamulla sisään kello 6.45, ja Maija-Liisa on tullut ensimmäisten joukossa. Hänellä on tänään seitsemän kohtausta. Aaron Bojangilla kolme.

Aikataulut ja kohtaukset on kirjoitettu ja aikataulutettu etukäteen hyvin tarkasti.

Elokuva kuvataan kuukaudessa, Salkkari-viikko viikossa

Tässä tehtaassa työskentelee sata ihmistä. Näyttelijät ovat kovia duunareita.

– Tosiaan duunia! En voinut etukäteen kuvitellakaan, miten näin voi tehdä työtä. Teatterissa harjoitellaan kaksi kuukautta ja kaivetaan teoksesta kaikki ajatukset ja ulottuvuudet, Maija-Liisa miettii.

Salkkari-studiolta pukkaa viikossa 120 minuuttia uutta katsottavaa. Vertailun vuoksi: Suomessa 90 minuutin elokuvan kuvaaminen kestää kuukauden.

Salkkareita käsikirjoittaa 20-henkinen tiimi.

Näyttelijän on pakko oppia nopeaksi. Jokainen kantaa itse vastuun roolihahmonsa luonteesta ja henkisestä kehityksestä. 

– Pitää keskittyä ja heittäytyä. Ei tätä vasemmalla kädellä voi tehdä, Aaron sanoo.

Tommi Taurula väittää, ettei mieti pätkääkään rooliansa vapaa-ajalla – paitsi sunnuntaisin. Päiväunien lomassa hän lukee seuraavan viikon vuorosanoja.

– Makustelen sanoja ja mietin, miten ne sopivat minun suuhuni. Hyvää aivojumppaa. Sanat jäävät muhimaan, Tommi sanoo.

Välillä iskee oma idea, joka voi mennä ­läpi kuvauksissa.

Tommilla on ollut on-off-työsuhde Salkkareissa. Hän piti pitkän tauon koti-isänä.  Muitakin syitä taukoihin on ollut.

– Kerran sain potkut tuottajalta. Myöhemmin tuottaja vaihtui, ja minut pyydettiin takaisin.

Lähtö ja paluu ei ole ongelma sarjassa, jossa sijaisnäyttelijöitä, kaksoisolentoja, syntymiä ja kuolemia tulee liukuhihnalta.

Sarja kasvatti ihmisenä

Aaron Bojang on ollut sarjassa pari vuotta ja noussut suosikkihahmojen joukkoon.

– Pahinta mitä on sattunut sarjassa? Se ettei Kari anna Benkulle kaljaa.

Aaron on oppinut Salkkareista paljon.

– Se on auttanut minua kasvamaan ihmisenä. Olen ottanut enemmän vastuuta.

Aaron Bojang on parissa vuodessa sulattanut katsojien sydämet.

Salkkarit on mahtava kurkistus suomalaiseen sisustusmakuun. Koteja suunnittelee päälavastaja Kristiina Saha, joka on tehnyt olkkareita, kellareita ja vankihäkkejä seitsemän vuotta.

Tuotantoyhtiö Fremantlen studiossa Konalassa on kuusitoista huonetta eli settiä. Suuntavaisto katoaa studion hämärässä labyrintissa.

Yhtäkkiä käytävällä hehkuu sauna valmiina. Hassua nähdä kylmillä lauteilla ­Noel ja Camilla, jotka olivat edellispäivänä kireissä tunnelmissa televisiossa.

Camilla saunoo pyyhe päällä. Alastomuus ei kuulu sarjaan.

Kristiinan suosikkihuoneisiin kuuluvat Pepin asunto ja Alissan mustavalkoinen sisustus. Kallen kotikin on ”ihan kiva”.

Kallen lipastolla on aistikas valaisin, kynttelikkö ja valkoinen robottipatsas. ­Kristiina yrittää muistaa, mistä sen on hankkinut. Hän kurkistaa robotin pohjaan. Hintalappu ja punainen alennustarra ovat paikoillaan.

– Ai, se on Vepsäläisestä 50 prosentin alennuksella. Tämä on jokin ihan tunnettu designesine. Käytän myös paljon Ikeaa.

Kallen koristerobotti löytyi alennusmyynnistä Vepsäläisestä.

Jos kuvittelee, ettei kirppiksiltä saa kivaa kodinsisustusta, Salkkarikodit todistavat luulon vääräksi.

– Minulla on Kierrätyskeskukseen kanta-asiakaskortti, Kristiina sanoo.

Lavastaja vinkkaa: Espoon Kierrätyskeskus on iso ja hyvä. Samoin SPR:n kontit. Hinnat ovat vielä järjen rajoissa.

– Helsingissä kirpputorien hinnat ovat pilvissä. Joskus jonkin astian saa Ikeasta eurolla, mutta kirppis pyytää käytetystä astiasta viisi euroa.

Tuotteet eivät saa näkyä silmiinpistävästi. Siksi Ismon kaupan Delismon tuotteiden etiketit on pitänyt tehdä käsin. Toisaalta joskus ohjelmassa vilahtaa Aalto-vaasi.

Jos mainostaja erikseen ostaa tuotesijoittelua, se ilmoitetaan ruudussa selvästi.

Kiväärin sijaan löydettiin ruumispussi

Tavarat eivät jättistudiossa pysy paikoillaan. Kerran rekvisitöörit ja Kristiina etsivät hiki hatussa Lassen hirvikivääriä.

– Ei löydetty, mutta huomattiin: Hei, täällähän on se ruumispussi.

Ruumispussille riittää käyttöä talossa, jossa on murhattu yli sata kertaa.

– Tässä työssä on pakko sietää epäjärjestystä ja kaaosta. Muuten ei tule mitään. Onneksi minulla on hyvä näkömuisti.

Yleisö huomaa ja irvailee sosiaalisessa mediassa heti, jos tavarat ovat pois paikoiltaan tai kohtausten välillä siirtyneet epäloogiseen järjestykseen. On tehty klaffivirhe. Se ärsyttää lavastajaakin.

Arjessa ärsyttävät kahvikupit, joita tiimi sirottelee ympäri lavasteita. Rekvisitöörit ovat kiinnittäneet seinään lapun, jossa lukee: ”Rakas ryhmä! Ne kahvikupit… Juokaa ne edes tyhjiksi. Homekasvusto syntyy aika nopeasti. On myös ikävä pestä niitä nesteitä setistä, kun pimeässä tempaisee mukin ja se olikin vielä puolillaan!”.

Lavastaja Kristiina Sana sanoo, että työ koettelee hermoja.

Joka ikisestä kohtauksesta vastaa viime kädessä tuottaja Marko Äijö.

– Luen käsikirjoitukset, istun editissä ja viimeistelen kaikki jaksot, hän kertoo.

Marko palaveeraa joka viikko taiteellisten ryhmänjohtajien kanssa.

Tehtävänä on pitää tarina kiehtovana ja hahmot vetovoimaisina. Mies on ylpeä siitä, ettei sarja ole 20 vuodessa muuttunut.

Salkkareissa on vedetty huumeita, hakattu ja vietetty kerrassaan huonoa elämää siihen nähden, että sen ikäraja on K12.

– Käsikirjoittajat olisivat säälittäviä, jos sensuroisimme tällaisen pois. Olennaista on, miten asiat näytetään. Ei pidä olla harmiton, hajuton ja mauton. Oikea, ympäröivä maailma on paljon rajumpi.

Jokainen tietää Salkkarit, mutta kukaan ei muka katso sitä. Markoa se huvittaa:

– Olemme tehneet valtavan palveluksen ihmisille, jotta he osaavat sanoa, mistä eivät pidä.

Pihlajakatu 23 rakastaa, vihaa, pettää ja murhaa. Ah, niin tuttua ja turvallista.
Julkaistu: 4.2.2019