Saksan EM-lopputurnaus kestänee eettisen tarkastelun – yleistä suuntaa se tuskin kuitenkaan muuttaa

Saksan EM-kisat ovat lopputurnaus, jossa moni jalkapalloa suurempi asia palaa eettisesti kestävälle pohjalle. UEFA ja FIFA ovat jo vuosia suorastaan kilpailleet keskenään, kummalla kattojärjestöllä on pokkaa sikailla rahanhimossaan enemmän. Jälkimmäinen on nappaamassa tässä antikilpailussa etumatkan.

MM-kisat Venäjällä kesällä 2018 - maassa, joka oli jo vuosia aiemmin vallannut laittomasti Krimin niemimaan. EM-lopputurnaus 2021 räjäytettynä 11 eri maahan, perusteluna juhlia konseptin 60 vuoden taivalta laittamalla fanit lentelemään Bakun ja Rooman välillä. Uskokoon juhla-argumenttia ken tahtoo. Qatarin siirtotyöläisten verellä rakennetut MM-kisat joulukuussa 2022.

Edellisten vuosien jalkapallon arvokisojen lista on rumaa katseltavaa.

Etenkin tähän peilaten perjantaina alkava Saksan EM-lopputurnaus tuntuu virkistävältä, pitkästä aikaa terveeltä tuulahdukselta nykymenoon. Kisat pidetään maassa, jossa ihmisoikeustilanne on lähtökohtaisesti hyvä. Vähemmistöihin suhtaudutaan avoimesti ja kisajärjestäjät ovat julistaneet laajan, yllättävän konkreettisen ohjelman, jossa pieneenkin häirintään tai syrjintään puututaan matalalla kynnyksellä, joko kasvotusten tai nettiapplikaation kautta. Kisoissa työskentelevien vapaaehtoisten oikeuksiinkin on kiinnitetty huomiota.

– Saksan EM-kisoista ei ole ainakaan ennakkoon tiedossa ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyviä epäkohtia. Kisajärjestäjät ovat panostaneet paljon asiaan, mitä toki auttaa kisojen järjestäminen ihmisoikeuksiltaan edistyneessä demokratiassa. Kuitenkin myös Saksassa on erilaisia ihmisoikeusongelmia, kuten rasismia ja vähemmistöihin kohdistuvia viharikoksia. Tuoreet EU-vaalit toivat jälleen esille myös äärioikeiston aseman vankistumisen muun muassa Saksassa. Demokratia- ja oikeusvaltiokehitykseen kohdistuu voimistuva uhka Euroopassa, toteaa Ihmisoikeusliiton ihmisoikeusasiantuntija Samuel Bashmakov.

Bashmakov nostaa Saksan-kisojen järjestäjien erityiseksi ansioksi sen, että kisoihin laadittu konkreettinen eri ihmisoikeusnäkökulmia huomioiva suunnitelma ei ole syntynyt norsunluutornissa.

– Suunnitelman laatimiseen on on otettu mukaan ihmisoikeusjärjestöjä ja heidän näkemyksiään on myös huomioitu, Bashmakov muistuttaa.

Myös ympäristö- ja ilmastoasioihin liittyviä kysymyksiä on pyritty huomioimaan. Vaikka kymmeniä miljoonia liikuttava, kuukauden kestävä megatapahtuma on aina valtaisa kuorma ympäristölle, Saksa sentään yrittää.

Faneille on tarjottu alennuspaketteja junamatkailuun ja joukkoliikenteen käyttöön kannustetaan sisällyttämällä sen käyttö 36 tunniksi ottelulippuun. Myös palloilevilta miljoonatähdiltä vaaditaan samaa. Joukkueiden tulee siirtyä maan sisällä paikasta toiseen junalla tai bussilla ja alkulohko-ohjelmissa on käytetty ensimmäistä kertaa maantieteellistä jaottelua. Saksa on jaettu kolmeen alueeseen ja kukin joukkue pelaa alkulohkonsa vain yhden alueen sisällä.

Lisäksi stadionit pyörivät sataprosenttisesti uusiutuvalla energialla ja mm. kasvisvaihtoehtoja on oltava tarjolla kaikilla myyntipisteillä. Se isoin kestävän kehityksen teko Saksassa – vai pitäisikö sanoa UEFAssa – on kuitenkin tehty jo ajat sitten. Kisat pidetään nykytrendien vastaisesti maassa, jossa on olemassa valmis infrastruktuuri tällaiselle tapahtumalle.

Kisakriteerit täyttäviä stadioneita löytyi riittävästi jo valmiiksi ja niiden ympärille kietoutuvat palvelut ja liikenne ovat tottuneet pyörittämään kymmenien tuhansien ihmisten futiksen- ja oluenjanoista virtaa joka viikonloppu. Saksassa ei rakenneta uusia stadioneita, saati kaupunkeja neljän viikon takia.

Kaikki tämä kuulostaa hyvin lupaavalta. Samalla on hyvä tiedostaa, että tässä vaiheessa olemme pitkälti kisajärjestäjien ja UEFAn “vaalilupausten” varassa. Kisojen todellisen eettisyyden näemme tulevina viikkoina, etenkin jos Saksassa nousee esiin vaikkapa syrjintään liittyviä ongelmia. Ovatko kauniit suunnitelmat vain suunnitelmia vai toteutuvatko ne käytännössä?

Samuel Bashmakov ei nimeä mitään tiettyjä erityisen tarkkaan seurattavia asioita, koska niitä ei ole noussut esiin. Hän pitää kuitenkin kahta asiaa tärkeänä Saksan osalta:

– Suunnitelman toteutumista käytännössä on tärkeä seurata tarkkaan. Lisäksi, jos tämä EM-lopputurnaus sujuu ihmisoikeusasioiltaan mallikkaasti, on siitä otettava oppia tulevaisuuteen siinä, kuinka nämä asiat otetaan isossa kansainvälisessä urheilutapahtumassa huomioon.

Saksan kohdalla käytännön toteutumiseen voi silti uskoa ilman naiiviksi leimautumista. Kisojen perusta on hyvällä mallilla.

UEFA onnistunee kilpensä kiillotuksessa ainakin hetkellisesti. Eurooppalaisen tunnelin päässä on sikälikin valoa, että EM-lopputurnaustasolla kesä 2024 ei jääne yhdeksi kertaonnistumiseksi.

Myös seuraava miesten EM-lopputurnaus kesällä 2028 Brittein saarilla vaikuttaisi monella tapaa eettisesti melko puhtaat paperit saavalta, ainakin viime vuosien menoon verrattuna. Naisten seuraava EM-lopputurnaus pelataan Sveitsissä ja sitä seuraavaan on toistaiseksi vain yksi hakemus, Tanskan ja Ruotsin yhteinen. UEFA on alkanut korostaa valintaprosesseissaan ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen merkitystä. Kisoihin liittyy myös isoja projekteja, joissa tuottoja ohjataan ruohonjuuritasolle, köyhimpiin yhteisöihin ja koulutukseen.

Jos näyttääkin siltä, että UEFA olisi tällä erää pääsemässä luokaltaan, samaa ei voi sanoa koulunsa toivottomasta tapauksesta, maailman jalkapallon kattojärjestö FIFAsta, jonka toimintaa ei kritiikki tunnu hetkauttavan. Ihmisoikeus- ja vastuullisuuskysymykset ovat sille kevyttä taustakohinaa rahavirtojen vain kasvaessa. FIFAn näkyvin muutos MM-lopputurnauksissa taitaa olla kisojen laajentaminen 48 maata kattaviksi.

Ei ole sattumaa, että esimerkiksi öljyrahan merkitys koko urheilumaailmassa kasvaa vuosi vuodelta, jalkapallon johdolla. Vuoden 2034 MM-lopputurnauksen myöntäminen Saudi-Arabialle ei ollut lopulta edes yllätys. Näemme kymmenen vuoden kuluttua Qatarin-kisojen toisinnon - potenssiin viisi.

Saudi-Arabian ja FIFAn avioliitto tanssahtelee kukkaiskedolla sulkien korvansa kaikelta paitsi rahalta. Amnesty Internationalin tuoreessa, kesäkuun alussa julkaistussa tulevien MM-lopputurnausten epäkohtia listaavassa raportissa lopputulema oli pysäyttävän selkeä: kaikki Saudi-Arabian julkilausumat ihmisoikeusasioiden parantamiseksi ovat olleet sanahelinää.

– Saudi-Arabia on esimerkki valtiosta, joka käyttää urheilutapahtumia niin sisä- kuin ulkopoliittisen kilpensä kiillottamiseen. Järjestämällä näyttävät arvokisat haluaa se viedä niillä huomion maan vakavista ihmisoikeusloukkauksista, Bashmakov huomauttaa.

Saudi-Arabiassa tulee työskentelemään ensi vuoteen mennessä 200 000 siirtotyöläistä, tukalassa helteessä vailla oikeuksia, henkilökohtaiseen “sponsoriinsa” alistettuina. Näin toimii moderni orjakauppa. Sillä rakennetaan maahan kokonaan uusi infrastruktuuri kisoja varten sisältäen ainakin kymmenen uutta stadionia ja yhden kokonaan uuden “älykaupungin”.

Saudinaisilla tulee edelleen olla määrätty huoltaja, joka päättää asioista. Kertoo paljon, että maan suurimpana ihmisoikeustekona on pidetty naisten saamaa ajo-oikeutta jokunen vuosi sitten. Vapaan lehdistön, puolueiden ja ihmisoikeustoimijoiden toiminta ei ole sallittua - seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhumattakaan.

Myöskään ennen Saudi-Arabian lopputurnausta pelattavat MM-kisat eivät ole Amnestyn raportin mukaan ihmisoikeusnäkökulmasta ongelmattomia. Vuonna 2030 pääosa kisoista pelataan Espanjassa, Portugalissa ja Marokossa, mutta näiden lisäksi nähdään yhdet ottelut Argentiinassa, Uruguayssa ja Paraguayssa (se kuuluisa juhlavuosi-kortti!). Marokossa rakennetaan 115 000-paikkainen jättistadion, ette ikinä arvaa, siirtotyöläisten, osin myös lapsityövoiman, huhkimana.

Amnestyn raportti listaa Marokon, ja osin Portugalinkin, työolojen olevan yleisesti heikot. Maiden uljaista julkilausumista huolimatta ne saavuttavat toistaiseksi vain noin 50 prosenttia kansainvälisen työjärjestö ILO:n vaatimuksista eettisesti kestävälle työlle. Vaikka ammattiliittoihin liittyminen ei ole laissa kiellettyä, on näissä maissa todella kovaa painetta olla niin tekemättä.

Vuoden 2030 järjestäjämaista etenkin Marokossa naisen asema on heikko muun muassa avioliiton ulkopuolisten suhteiden ollen laissa kiellettyjä. Kaikissa kolmessa vuoden 2030 kisojen päämaassa on myös Amnestyn mukaan laajaa etnisten vähemmistöjen kokemaa rasismia. Lisäksi Marokossa on lailla kielletty islamin, hallituksen tai maan armeijan kritisoiminen. Viime vuosina maassa on pahoinpidelty useita näin toimineita toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja.

Vuoden 2026 MM-lopputurnaus Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Meksikossa on saanut tulevista MM-kisoista kenties vähiten kritiikkiä, mutta ongelmansa on sielläkin. Etenkin Yhdysvalloissa, maassa, jossa pelataan eniten otteluita, suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on joissain osavaltioissa hyvin syrjivää. Loppuottelu pelataan Teksasissa, jossa kyseinen tilanne ei ole hyvä. Myöskään eri osavaltioiden tiukentuneet aborttilait eivät anna USA:n ihmisoikeustilanteesta ruusuista kuvaa. Lisäksi, kisoja rakentavan työvoiman kohtelu ja oikeudet ovat aiheuttaneet kysymyksiä.

Heikon ihmisoikeustilanteen valtiot, usein myös urheilun kattojärjestöt, yrittävät puhua mustaa valkoiseksi argumentoimalla, että arvokisat ja niiden saama kansainvälinen huomio vie maan ihmisoikeustilannetta eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Ihmisoikeusliiton mukaan näyttö tästä on kuitenkin melko lailla olematonta, niin eri puolella maailmaa vaikuttavien ihmisoikeusjärjestöjen kuin eri tutkimustenkin mukaan. Tämä näyttö koskee pitkälti kaikkien urheilumaailman suurtapahtumia, ei ainoastaan jalkapalloa.

Missä sitten menee raja siinä, missä maissa urheilun suurkilpailuja voidaan järjestää?

– Kaikissa maailman maissa tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia, myös Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Kisoja havittelevan valtion osalta olisi tärkeää tarkastella, miten syviä ihmisoikeusongelmia maassa on ja onko riski siihen, että se käyttää urheilua siirtääkseen muun maailman huomiota pois näistä ongelmista. Lisäksi on keskeistä arvioida, että liittyykö suoraan kisojen järjestämiseen ihmisoikeusongelmia, Bashmakov pohtii.

Koska yksittäisten urheilijoiden vaikutusvalta näin isossa globaalissa ongelmassa on pieni, kohdistuu kriittinen katse ennen kaikkea urheilun kattojärjestöihin. Tällä hetkellä vaikuttaa siis siltä, että ainakin FIFAan verrattuna on UEFA jossain määrin herännyt ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen merkitykseen, ainakin lopputurnausvalinnoillaan. Globaalissa mittakaavassa Saksan- ja Brittein-EM-kisat tuntuvat kuitenkin valitettavan pieneltä pisaralta öljyrahan tahraamassa valtameressä.

Tilanne näyttää tällä hetkellä melko toivottomalta FIFAn toiminnan kannalta. Vähintä, mitä järjestö voisi tehdä, olisi täysin läpinäkyvä arvokisojen valintaprosessi, jossa ihmisoikeus- ja ympäristöasiat vaikuttaisivat valintaan merkittävästi. Prosessi, jossa kisaisännyys jaettaisiin ensisijaisesti näiden kriteerien perusteella.

En kuitenkaan pidättelisi hengitystäni asiassa.