Vuosi oli kurja saimaannorpan poikasille – Talviset juoksutukset koituivat ehkä kuuttien kohtaloksi
Saimaannorpan suojelu on menestystarina. Norppia on nyt enemmän kuin ehkä sataan vuoteen. Silti tulevaisuus voi olla musta.
Jos valittaisiin Suomen sympaattisinta eläintä, saimaannorppa olisi varmasti kärkikahinoissa. Se on luonnonsuojelun symboli, leppoisan näköinen järvihylje, joita elää vain maassamme.
Saimaannorppa on myös edelleen erittäin uhanalainen.
Näin siitä huolimatta, että saimaannorppia on nyt enemmän kuin hyvin moniin vuosikymmeniin.
Tänä vuonna ja viime vuonna norppia on kuitenkin myös kuollut paljon. Kuluva vuosi oli erityisen tuhoisa norpan poikasille, kuuteille.
Saimaannorpan koko olemassaoloa uhkaava vaara häämöttää kuitenkin tulevaisuudessa.
Lokakuussa julkistetun viimeisen kanta-arvion tarkka norppalukema on 495. Tämä on arvio siitä, miten paljon saimaannorppia oli viime vuoden tammikuussa. Siinä eivät ole mukana kevättalvella syntyneet kuutit.
Tänä vuonna kuutteja on syntynyt arviolta 95. Viime vuosina keväisin on syntynytkin 90–100 pikkunorppaa.
Kevät oli kuitenkin saimaannorpille vaikea. Syntyneistä kuuteista on löytynyt tämän vuoden aikana kuolleena jo liki kolmasosa. Suurin osa norpanpoikasista kuoli jo ensimmäisten elinviikkojensa aikana.
– Olin itse tekemässä keväällä pesälaskentaa ja pesäpaikkasukelluksia. Niissä tulee yleensä todettua pari kolme kuollutta kuuttia. Tänä vuonna kuolleita kuutteja oli useampia. Lisäksi niitä löytyi kuolleena kellumasta myöhemmin, Jari Ilmonen kertoo.
Ilmonen on Yhteinen saimaannorppamme Life -hankkeen projektipäällikkö ja työskentelee Metsähallituksen luontopalveluissa.
Hänen mukaansa selvää syytä kuuttien kuolemiin ei tiedetä. Yleensäkin yksittäisen hylkeenpoikasen kuolinsyy jää arvoitukseksi.
Kuutti voi kuolla esimerkiksi sairauteen tai perintötekijöistä johtuvaan vaurioon. Jos emohyljettä häiritään, ja se on poissa pesästä riittävän pitkään, kuutti menehtyy.
”Monissa pesissä jääkansi oli painunut tai romahtanut niin, että koko pesä oli romahtanut.”
Syy norppien kurjaan kevättalveen voi kuitenkin olla siinä, että viime talven alussa Saimaan vesi oli poikkeuksellisen korkealla, ja järvi jäätyi tulvassa.
Saimaannorppa pesii jäällä lumikinoksen alle kaivetussa pesässä. Koska järven pinta oli viime talvena paljon tavallista ylempänä, vettä juoksutettiin rajusti kevättulvan hillitsemiseksi. Tämän vuoksi monissa norpanpesissä jäälattia murtui.
– Monissa pesissä jääkansi oli painunut tai romahtanut.
Tämän vuoksi osa pesistä oli sortunut ja pesän pohja jäänyt veden valtaan.
Ilmonen kertoo, että juoksutuksia on Saimaalla rajattu norppien pesimisolojen takaamiseksi. Enimmillään vedenpinta saa vaihdella kahdellakymmenellä sentillä. Viime talvena tämä raja ylitettiin tulvasuojelun vuoksi. Vedenpinta putosi 24 sentillä.
Kevään poikaskuolemien perusteella tämä saattoi olla liikaa saimaannorpan poikasille.
Saimaannorppa on hylkeeksi pieni, vähän vajaa puolitoista metriä pitkä. Painoa aikuisella norpalla on puolesta sadasta kilosta melkein sataan kiloon.
Norppa elää elämänsä suurimmaksi osaksi veden varassa. Kun saimaannorppa on vedessä, se on yleensä pinnan alla. Pisimmillään norppa voi sukeltaa yhteen menoon yli 20 minuuttia.
Norpankin on pakko hengittää, myös talvella. Silloin saimaannorppa pitää auki hengitysavantoverkkoa. Näin se voi liikkua ympäriinsä ja saalistaa ja vetää välillä happea keuhkoihinsa.
Nykyisellään saimaannorppa ei ole oma lajinsa, vaan norpan alalaji. Samanlaisia alalajeja ovat myös laatokannorppa ja itämerennorppa.
Uusin tutkimus tosin on muuttamassa tätä kuvaa. Saimaannorpat saapuivat mahdollisesti Suomen alueelle aiemmin kuin muut norpat. Ne olisivat voineet asustella jo Fennoskandian mannerjäätikön laidalla sijainneessa muinaisjärvessä. Muut norpat olisivat saapuneet lähialueille myöhemmin.
Voi olla, että saimaannorppa tulkitaan tulevaisuudessa omaksi lajikseen.
Saimaannorppa on arktisiin oloihin sopeutunut hylje. Se kestää kylmää hyvin, kesähelteitä taas huonommin. Pian järven jäätymisen jälkeen saimaannorppanaaraat alkavat etsiä sopivia pesäpaikkoja.
– Norppa tekee pesän yleensä samaan paikkaan, tai ainakin samanlaiseen paikkaan. Sopivia paikkoja ovat jyrkät pohjoisen puolen rannat, joille lumi kinostuu pesille sopivaksi ja joilla aurinko ei pääse sulattamaan pesiä, Jari Ilmonen kertoo.
Saimaannorpat parittelevat sukelluksissa. Urosnorpan osuus poikasten kasvatuksessa jää siittämiseen. Norpan sikiönkehitys on viivästynyt: huhtikuussa paritellaan, mutta alkio alkaa kehittyä vasta kesällä. Synnytyksen aika on helmi–maaliskuussa.
Naaras tekee pesän lumikinoksen alle, sisäänmenoaukko on avanto jäässä. Naaras imettää kuuttia ensin pesässä ja myöhemmin jäällä.
Jos kuutti selviää elämänsä ensimmäisistä kuukausista, naaras vierottaa poikasensa toukokuussa.
”Näyttää siltä, että norpilla saattaa olla pidempiaikaisia ystävyyssuhteita.”
Kuutin vaarankuukaudet eivät ole ohi tuossakaan vaiheessa. Niiden suojelemiseksi Saimaan tärkeimmillä norppa-alueilla verkkokalastus on kielletty huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun.
– Kuutit ovat aika pieniä ja tottumattomia norpan elämään. Niitä jäisi verkkoihin valtavasti, jos kieltoa ei olisi. Tosin verkot ovat vaarallisia kuuteille ja aikuisillekin norpille myös verkkokalastuskiellon päätyttyä, Ilmonen sanoo.
Eniten ihmiset näkevät saimaannorppia loppukeväästä, kun ne nousevat rantakiville kuivattelemaan turkinvaihdon vuoksi. Silloin norpat voivat myös oleskella lähellä toisiaan, vain muutamien metrien etäisyydellä.
Se on poikkeuksellista, sillä saimaannorppa on nykytietämyksen mukaan melkoinen erakko. Ilmonen tosin kertoo, että tämä osa norppien elämästä on aika heikosti tunnettua. Valokuvatunnistukseen perustuvassa tutkimuksessa on saatu alustavia tuloksia, joiden mukaan jotkut norpat makailevat karvanvaihtoaikaan vuosi toisensa jälkeen samojen yksilöiden kanssa.
– Näyttää siltä, että niillä saattaisi olla pidempiaikaisia ystävyyssuhteita, tai miksi niitä haluaa sanoa. Saman kaverin kanssa kuitenkin viihdytään.
Saimaannorppa on viime vuosikymmenien luonnonsuojelun menestystarina. Se rauhoitettiin vuonna 1955, mikä oli suuri muutos, sillä vuoteen 1948 saakka saimaannorpasta oli maksettu tapporahaa.
Rauhoittaminenkaan ei kuitenkaan kohentanut norpan asemaa kummoisesti. Saimaannorppia verottivat uudet nailonverkot, ympäristömyrkyt ja juoksutuksista johtuva vedenpinnan vaihtelu. Muutos alkoi 1980-luvulla, ja norpan suojelu sai uutta virtaa. Samaan aikaan saimaannorpan tilannetta alettiin selvittää.
– Ensimmäinen kanta-arvio on vuodelta 1984, kertoo Jari Ilmonen.
– 1980-luvulla saimaannorppia oli ehkä 150, joka tapauksessa alle 200. Nyt niitä on 500. Kanta on kasvanut varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Koska tarkkoja kanta-arvioita on tehty vasta muutama vuosikymmen, on mahdotonta sanoa varmasti, milloin norppia on viimeksi ollut Suomessa yhtä paljon kuin nyt. Ilmonen heittää arvauksena, että ehkä noin sata vuotta sitten.
Vaikka järvihylkeiden määrä on kasvanut, saimaannorpan tulevaisuus ei näytä huolettomalta. Yksi ongelma on kapea perimä, joka johtuu aikanaan pieneksi kutistuneesta kannasta.
”Pihlajavesi on norppalinko, jossa kanta kasvaa ja leviää sieltä muuallekin.”
Eikä nykyinenkään hyljekanta ole yhtenäinen. Sokkeloisella Saimaalla norppakanta koostuu käytännössä osapopulaatioista, joiden välillä ei juuri hyljevaihtoa tapahdu. Toki joillakin alueilla kanta kasvaa niin paljon, että norppia levittäytyy sieltä muuallekin.
– Pihlajavesi on norppalinko, jossa kanta kasvaa ja leviää sieltä muuallekin Saimaalle, Ilmonen kertoo.
Saimaannorppakannassa tietynlainen vedenjakaja on Savonlinna. Perinteisesti vahva norppakanta on elänyt sen pohjoispuolella. Viime vuosina tilanne on muuttunut. Savonlinnan ja Varkauden välisellä alueella norppien määrä on vähentynyt. Eikä kukaan vielä tiedä miksi.
– Se on huonolla tavalla mielenkiintoinen arvoitus.
Jäälle, lumen alle pesimään sopeutuneen arktisen hylkeen suurin tulevaisuudenongelma ei yllätä. Lämpenevät talvet voivat viedä norppien pesäpaikat.
– Ilmastonmuutos on hirmuinen uhkakuva. Jos muutaman kymmenen vuoden päästä ei ole jäätä ja lunta talvella, voiko saimaannorppa sopeutua niin nopeasti tilanteeseen?
