Tämä pieni hopeakylki on Saimaan ja monen muunkin järven tärkein kala – Mutta yksi uhka silläkin on
Suuressa ja syvässä Saimaassa muikku on ravintoverkon tärkeimpiä palasia. Muikun tilanne on Suomessa melko hyvä, mutta vesien lämpeneminen voi työntää sen ahtaammalle.
Saimaan tunnetuin eläjä on norppa, mutta Suomen suurimman järven varsinainen avainlaji on muikku, Coregonus albula.
– Muikku on merkittävä laji kaikkien suurten, syvien järviemme ekosysteemeissä, sanoo Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Tapio Keskinen.
Muikku on siikojen sukuun kuuluva pienehkö kala. Se syö eläinplanktonia. Kun muut eläimet syövät muikkuja, energia välittyy aina kasviplanktonista ravintoverkon ylätasoille.
– Muikku maistuu petokaloille, kuten ahvenelle ja kuhalle, ja Saimaalla se on norpallekin hyvä eväs, Keskinen sanoo.
Muikku on erityisen tärkeä, koska se on niin runsaslukuinen ja nopeasti lisääntyvä. Muikku on pieni, mutta sitä on paljon.
Saimaalla ja Järvi-Suomessa muikku on myös ihmisen perinteinen herkku. Muikku on kaupallisen sisävesikalastuksen toiseksi tärkein saaliskala kuhan jälkeen, eivätkä Luken laskelmien mukaan ekologisesti kestävän pyynnin rajat ole edes lähellä.
Toisaalta muikkukanta vaihtelee rajustikin. Huippuvuosien ja huonoimpien vuosien välillä kannan koossa saattaa olla kymmenkertainen ero.
– Jos jäidenlähdön aikaan on kylmää ja myrskyistä, vuosiluokka voi pienentyä. Muukin voi vaikuttaa, esimerkiksi jos järvessä on runsaasti isoja, petomaisia ahvenia, Keskinen kertoo.
Runsaina muikkuvuosina muikut kasvavat hitaammin, kun kilpailu on kovaa, ja nopeammin, kun kanta on harvempi.
”Keski-Euroopassa tai Britanniassa muikkua ei enää ole kuin syvissä järvissä.”
Ympäristökriisien aikana muikun tulevaisuus ei ole valtavan huolestuttava. Keskisen ja hänen kollegoidensa tekemien laboratoriokokeiden perusteella ilmaston lämpeneminen ei näyttäisi muikun lisääntymistä haittaavan. Tosin muutokset järvien muussa kalakannassa tai veden kerrostumisessa saattavat haitata muikkua.
Muikku viettää päivät harppauskerroksen alla kylmässä, ja tulee hämärän aikaan pintaan syömään. Jos näitä kylmiä vesiä ei olisi tai ne olisivat hapettomia, muikkukanta varmasti kärsisi.
– Tällöin mätimunien kypsymisessä voisi olla ongelmia ja muikku olisi päivisinkin petokalojen ulottuvissa pintavesissä, Tapio Keskinen sanoo.
Keskinen tuntee tapauksen, jossa järven veden lämpeneminen sai eräässä rehevässä suomalaisjärvessä aikaan muikunkaltaisen kuoreen kannassa lähes kadon.
– Keski-Euroopassa tai Britanniassa muikkua ei enää ole kuin syvissä järvissä, joissa kylmiä vesikerroksia vielä on. Se kertoo tietysti jotain.
Saimaalla muikku pärjää, eivätkä kaupallisten kalastajien nuotat ja troolit Keskisen mukaan aiheuta kuuteille ja norpille vaaraa.
