Sadetakkiin kannattaa Pohjoismaissa panostaa, sillä sesonki kestää kymmenen kuukautta.
Sadesää jakaa ihmiset kahteen leiriin. Yhtäällä ovat funktionalistit, joiden mielestä huonoa ulkoiluilmaa ei ole olemassakaan – on vain vääriä vaatteita. He vetävät sadetakin päälle ja kumisaappaat jalkaan eivätkä välitä, vaikka taivaalta sataisi mitä.
Tyyli on toissijaista. Toisaalla ovat esteetikot, jotka inhoavat sadevaatteita. Tihkusateella voi vielä joten kuten pärjätä vettähylkivällä päällystakilla, mutta toisinaan täysin vedenpitävä sadetakki olisi ainoa järkevä valinta. Esteetikot ovat niitä, jotka eivät silloinkaan suostu tinkimään tyylistä vaan hyppelehtivät epätoivoisesti lätäköiden yli yrittäen hakea suojaa myrskytuulen riepoman sateenvarjon alta.
Sadetakit olivat pitkään rumia ja aina jollain tapaa väärän mallisia. Lapsuusmuistoissa takki piti kenties veden loitolla mutta oli niin hiostava, että vaatteet kastuivat sisältä päin. Aina oli märkää ja kylmää. Sitten materiaalit ja leikkaukset paranivat. Vedenpitävistä vaatteista tuli ensin siedettäviä ja lopulta mukavia. Ja vähitellen sadevaatteista tuli myös tyylikkäitä.
Koska Pohjoismaissa sataa lähes aina ja sadetakkien myyntisesonkia on kymmenen kuukautta vuodessa, sateesta on hyvä tehdä myyntivaltti. Naapurimaissa on onnistuttu yhdistämään vesisade ja tyylikkyys. Tanskalainen Rains tekee vedenpitävää skandinaavista minimalismia sillä huolettomalla tavalla, johon vain tanskalaiset pystyvät.
Ruotsalaisen Stutterheimin brändäys taas on vertaansa vailla. Syntysaagan mukaan merkin perustaja löysi vanhasta ladosta isoisän sadetakin ja sai siitä idean alkaa valmistaa laadukkaita ja tyylikkäitä sadetakkeja. Tarina on niin brändinsä näköinen, ettei ole väliä, onko sepustus totta vai ei.
Norjalainen Norwegian Rain tekee niin tyylikkäitä sadetakkeja, että tekisi mieli muuttaa merkin syntysijoille Bergeniin – Euroopan sateisimpaan kaupunkiin (mikä toki mainosteksteissä mainitaan).
Hyvä sadetakki ei pidä käyttäjäänsä kuivana vaan kuivana ja tyylikkäänä. ■
