Sääntökohuja, suuria tunteita ja lopussa Tampere juhli – ”Sai omalla toiminnallaan aikaan paljon puhuttavia tilanteita kauden aikana”

Pesäpallokausi saatiin päätökseen menneenä viikonloppuna. Kausi 2025 oli täynnä tapahtumia ja se tullaan muistamaan monesta muustakin asiasta kuin vain tamperelaisten tuplasta.

Sääntöjen tulkinta sekoitti pelikentät

Pesäpalloliitto sai omalla toiminnallaan aikaan paljon puhuttavia tilanteita kauden aikana. Epäselvä ohjeistus tolppasyötön muuttuneesta tulkinnasta puhutti joulusta kevääseen, vuoronvaihtojen kellottaminen varasti päähuomion alkukaudesta. Loppukauden kohut tulivat estämissäännöistä ja seurasiirroista, joiden osalta päätöksiä jouduttiin hakemaan urheilun oikeusturvalautakunnasta asti. On selvää, että syksyllä liitossa on käytävä keskustelu siitä, kuinka tällaiset epäselvyydet tulevaisuudessa vältetään.

On ymmärrettävää, että liiton tuomarijohtaja Joona Tervonen haluaa noudattaa lajin sääntöjä kirjaimellisesti. Syötön minimikorkeus on metri, mutta jos sitä tarkasti noudattamalla tapetaan osaltaan sisäpeliä, niin sääntöä pitää tarkastella uudelleen. Pelisäännöt kertovat, että vuoronvaihtoon on aikaa minuutti, mutta koska venyneet vuoronvaihdot eivät ole olleet ongelma aikaisemminkaan, niin miksi niistä tehtiin sellainen?

Estämisäännön tulkintaa on muutettu ja nyt on nähty, että nykytulkinta saattaa aiheuttaa vaaratilanteita pelaajille. Voidaanko palata vanhaan? Tällä hetkellä tuomarijohtaja määrittää liikaa sen, millaista pesäpalloa on edes mahdollista pelata. Vaikka tuomaritoiminta onkin tärkeä osa peliä, se ei ole pääasia. Peli on ja sen määrittäminen on pelin asiantuntijoiden tehtävä.

Tunne ja viihde vievät katsojat mukanaan naisten otteluihin

Juniorileirit ovat aina olleet pesäpalloliikkeen kruununjalokivi ja ne ovat sitä edelleen. Naisten Superpesis on kuitenkin noussut toiseksi timantiksi kansallispelin kruunuun. Vuodesta toiseen kasvava kiinnostus naisten Superpesistä kohtaa ei näytä laantumisen merkkejä, vaan kiihtyy Superpesis Oy:n tavoitteiden mukaisesti. Yleisökeskiarvo koko kauden aikana kasvoi mukavat 116 katsojaa per ottelu, pelkissä pudotuspeleissä kasvua oli 352 katsojaa ottelua kohti. Lisäksi kiinnostus naispesikseen sosiaalisessa mediassa ja televisiossa ovat kasvaneet niin, että tasaisella kasvuvauhdilla kiinnostus ohittaa miesten Superpesiksen parissa vuodessa.

Monet pitkään pesäpalloa seuranneet ovat alkaneet siirtyä juuri naispesiksen pariin entistä enemmän otteluiden suuremman viihdearvon takia. Pelit ovat korkeatasoisia, niissä tulee hieman enemmän juoksuja kuin miesten peleissä ja peliin sisältyy enemmän ennalta-arvaamattomia käänteitä. Lisäksi tunne, mikä on peleissä, näkyy miesten pelejä merkittävästi enemmän, vetoaa katsojiin. Mitään miesten peleiltä ottamatta pois, on syytä miettiä vakavasti, miten peleihin saataisiin palautettua noita samoja elementtejä, jotka yleisöä selvästi kiinnostavat.

Lyöjät tuskailivat, ulkopelit loistivat

Miespesiksen puheenaiheet kesän aikana liittyvät pääosin pienentyneisiin juoksumääriin ja vähäjuoksuisuuden mukanaan tuomaan tylsyyteen. Kylmä kevät, tuomareiden tarkka metrin linja ja ajoittain pelikelvottomat pelipallot saivat yhdessä aikaan sen, että erittäin vähäjuoksuisia jaksoja ja otteluita nähtiin poikkeuksellisen paljon. 2025 runkosarjan jaksoista peräti 16% oli sellaisia, missä tehtiin yhteensä kaksi tai vähemmän juoksuja. Vuotta aikaisemmin määrä oli vain 9%. Pudotus on dramaattinen ja vaatii toimenpiteitä. Vähäjuoksuiset jaksot voivat olla viihdyttäviä ajoittain upeiden ulkopelisuoritusten ansiosta, mutta eivät ne suurta yleisöä kiinnosta illasta toiseen.

Ylivoimaisesta materiaalista ei ollut apua Koplan mestaruushaaveisiin

Miesten sarjassa kestopuheenaihe on Kouvolan Pallonlyöjät. Tänäkin vuonna kaikki oli pedattu Kouvolan mestaruudelle. Joukkueen iskukyky oli runkosarjassa lähes omaa luokkaansa. Kaikki palaset näyttivät viimein loksahtaneen kohdalleen. Loistava lukkari, hyvät lyöjäjokerit, etenemisvoimaa ja kelpo pelinjohtaja. Kaiken piti olla kunnossa, mutta jo runkosarjan loppupuoli alkoi osoittaa, ettei 49 vuotta kestänyt odotus edellisen mestaruuden jälkeen tule loppumaan vieläkään. Ylivoimainen materiaali riitti vielä puolivälierissä alistunutta Tahkoa vastaan, mutta välierissä Manse suorastaan leikitteli sulamispisteessä olleen Koplan yli finaaleihin. Kuten seuran toiminnanjohtaja Mika Toivola syksyllä totesi, tämä ei voi olla enää sattumaa. Eikä voikaan, vaan Kouvolassa on tehtävä muutakin kuin vakuuteltava, että ensi vuosi on parempi.

Arvo-ottelut ansaitsisivat enemmän

Siinä vaiheessa kun kesän Itä-Länsi ottelut pelattiin Kouvolassa heinäkuussa, näytti järjestävän seuran meno hyvältä. Hyvältä ei sen sijaan näyttänyt arvo-otteluiden katsomossa. Tyhjiä paikkoja oli enemmän kuin miesmuistiin. Etenkin naisten ottelun yleisömäärä oli häpeällisen huono, vaikka keli oli kohdillaan ja maailman parhaat naispelaajat kentällä esittämässä parastaan.

Ottelun ilmoitettu yleisömäärä oli 2356, mutta jokainen paikalla ollut tietää, että tuossa lukemassa oli ilmaa satoja katsojia. Miesten pelin 3642 on sentään välttävä määrä, mutta ei mikään onnistumien tuossa vaiheessa pesäpallohurmosta eläneeseen kaupunkiin.

Tampere teki mahdottomasta mahdollista

Mistä kausi lopulta muistetaan. On Mansen tuplamestaruus. Tapa jolla molemmat mestaruudet Tampereelle päätyivät oli erityisen sykähdyttävä.

Kummankaan joukkueen peli ei ollut runkosarjassa kuin korkeintaan tyydyttävää. Naiset lähtivät ylivoimaisena ennakkosuosikkina sarjaan, mutta runkosarja ei oikeastaan luvannut kuin pettymystä. Kuin taikaiskusta joukkueen peli aukesi pudotuspelien ensimmäisessä ottelussa Kirittäriä vastaan ja päätyi hienon finaalisarjan voittoon Porin Pesäkarhuja vastaan neljännessä ottelussa. Mansen naiset juhlivat toista mestaruutta perättäin.

Mansen miesten tarina oli samankaltainen. Runkosarjan alkupuoli oli todella nihkeää, eikä peli näyttänyt siltä, mitä yhdeltä mestarisuosikilta voitiin odottaa. Pelaajat olivat tyytymättömiä, pelinjohto kireä ilmeistä ja kukaan ei näyttänyt nauttivan pesäpallosta. Tiukkasanaiset palaverit ja niitä seurannut pelitavallinen muutos alkoivat vähitellen näkyä kentällä. Hitaasti mutta varmasti joukkue käänsi kurssiaan kohti pudotuspelejä, jotka olivat lopulta Mansen näytöstä.

Mikään joukkue ei aikaisemmin ole onnistunut nousemaan mestariksi runkosarjan neljän parhaan ulkopuolelta. Manse oli runkosarjan viides, mutta pudotuspelien ylivoimainen ykkönen.

Pesäpallo valtikka, se pysyy toistaiseksi Tampereella.