Kuvittele, että naapuri olisi hyökännyt Suomeen samalla tavalla kuin Ukrainaan ja miehittänyt pitkäksi aikaa laajan kaistaleen maamme itä- ja kaakkois­osista. Kuvittele seuraavaksi, että kumpikin osapuoli kylväisi mielin määrin rypälepommeja pitkin rintamaa.

Kun sota joskus päättyisi, miltä tuntuisi palata – etenkin lasten kanssa – kotiin, jos maastossa muhisi kymmeniä­tuhansia räjähtämättömiä pommeja? Yksi tykistön rypäle­ammus lentää 30 kilometrin päähän, ja sen sisältämät kymmenet yksittäiset pommit leviävät laajalle alueelle. Venäläisistä rypäle­pommeista arviolta 40 prosenttia putoaa räjähtämättä. Vaikka länsimaiset pommit ovat olettavasti luotettavampia, osa niistäkin jää suutareiksi.

Kaikkiaan yli 120 valtiota on kieltänyt rypälepommit. Venäjä, Ukraina, Yhdysvallat ja Suomi eivät. Niinpä kaksi ensin mainittua onkin käyttänyt niitä Venäjän aloittamassa hyökkäyssodassa. Human Rights Watchin tuoreen raportin mukaan kyseiset aseet ovat jo nyt tappaneet ja vammauttaneet kymmeniä siviilejä. Silti Yhdysvallat harkitsee toimittavansa niitä lisää Ukrainalle.

Rypälepommien kylväminen saattaa hyödyttää Ukrainaa jonkin aikaa sotilaallisesti, mutta voi kysyä, onko hyöty niin suuri, että se kuittaa tulevien sukupolvien mahdollisesti kymmeniä vuosia jatkuvat kärsimykset. Pitkän aikavälin seurausten huomiotta jättäminen olisi vastoin sitä, miksi länsi Ukrainaa ylipäänsä tukee: puolustaakseen humaaneja arvoja, joihin Venäjä pyyhkii saappaitaan.