Varpaisjärven suurin julkkis – Ruuna Reipas päätyi Kekkosen ja Hruštšovin sikaripuheiden seurauksena jopa Neuvostoliittoon

Varpaisjärvelle on hankala osautua asiatta.

Se on harmi, sillä Varpaisjärvi on mukava paikka. Sieltä löytyy laatuisia ihmisiä, kauniita maisemia ja komea kivikirkko.

Vuoden 2011 alussa Varpaisjärvi liitettiin osaksi Lapinlahtea. Itsenäistä taivalta kesti vuosisata. Sinä aikana Varpaisjärvi ei ehtinyt profiloitua kansallisia suurhenkilöitä suoltavaksi pitäjäksi.

Pienemmän piirin tuntemia julkkiksia kyllä riitti. Vanhemmat ihmiset legendoivat edelleen sonninvoimaisesta Jyrä-Antista ja kahdesta isosta isännästä, joiden välinen kilpavarustelu saavutti huippunsa, kun toinen teetätti suuhunsa isommat tekohampaat kuin kilpakumppaninsa.

Valtakunnallisista julkkiksista kylillä juorutaan sen verran, että Laura Voutilaisen sukujuuret kuuluvat luikertelevan tukevasti Varpaisjärven mullassa, ja muutaman mutkan päässä kirkonkylästä löytyy Lasse Lehtisen vapaa-ajan residenssi. Wikipedia tietää, että kansallisesti tunnetuin varpaisjärveläissyntyinen on ex-piispa Wille Riekkinen.

Mainituille kaksijalkaisille ei ole Varpaisjärvellä patsaita pystytetty, mutta yhden merkkipersoonan patsas kylän keskustasta löytyy.

Hän ravasi kuuluisuuteen neljällä jalalla.

Hän oli oman aikansa menestyksekkäin suomalainen tähtiravuri, Aapeli Miettisen omistama suomenhevosruuna Reipas.

Kuuluisille eläimille on pystytetty patsaita harvakseltaan, vaikka sellaisille löytyisi oikeutettuja aiheita siinä kuin ihmisten kunniaksi pykätyille pysteille.

Oikeastaan Ruuna Reippaan patsas tekee kunniaa kaikille kohteensa lajitovereille, sillä paljosta suomalaisilla on suomenhevosta kiittäminen. Reipas sattui vielä päästämään ensihirnahduksensa osana sitä polleikäluokkaa, joka uutteroi jälleenrakennusajan savotoilla ja peltomailla.

– Sehän oli syntynyt sotien jälkeen, tarkelleen kesäkuussa 1948. Kortesjärvellä, Pohjanmaalla. Ei Reipas syntyjään savolainen ollut. Ja nimikin oli alkujaan Poju, muistuttaa varpaisjärveläinen Hilkka Eskelinen.

Eskelinen tuntee Reippaan tarinan tarkasti, sillä hän kirjoitti ravikuninkaasta taannoin näytelmän. Vähintään yhtä hyvin Reippaan vaiheet muistaa Liisa Miettinen, patsaalla muistettua hevosta pitkään hoitaneen Pentti Miettisen leski.

– Aikansa kuuluisin asukas se näillä seuvuin oli. Monesti tuli vieraita kysymään, jotta saisko Reipasta nähä. Ilimottamatta tulivat, kun ei ollu ees lankapuhelimia, Liisa Miettinen sanoo.

Ellei Reipas sattunut olemaan työmatkoillaan, pääsivät ruunankatsojat aina mielensä päähän ja saivat Miettisillä käydessään vielä kahvitkin.

Reippaan kuuluisuus on helppo selittää jo tilastoja tarkastellen. Se osallistui urallaan noin 1 300 lähtöön ja voitti niistä 348. Vuosina 1958–1960 se ravasi omistajalleen Aapeli Miettiselle, Pentti Miettisen isälle, miljoona vanhaa markkaa per kalenterinkierto. Nykyrahaksi muutettuina Reippaan tuolloiset vuositienestit tekevät noin 25 000 euroa. Savolaista kateutta Aapeli Miettinen ei silti joutunut kokemaan.

– Aapelilla oli iso perhe ja pikkunen maatila. Sota-aikana oli ollu Rukajärvellä taistelulähettinä, oikein pahassa paikassa. Jos semmonen mies saapi hommattua hyvän hevosen, niin ei siihen välliin katteus mahu, Liisa Miettinen uskoo.

Myös Reippaan lähtökohdat täyttivät suomalaisten rakastaman menestystarinan määreet. Toisella vuodellaan ruunatuksi tullut hevonen oli kuolla kastraatioonsa ja ensimmäinen omistaja kävi kauppaamaan henkihieveristä eläintä lihanostajalle.

Myyjä piti tarjottua hintaa matalana. Muuan Kontiainen Evijärveltä tarjosi vähän enemmän. Kontrahti käteltiin, ja uusi omistaja vei ostoksensa uudismyyntiin Kokkolan markkinoille. Sieltä silloisen Pojun yhytti iisalmelainen Eino Pitkänen, ja häneltä nuoren ruunan osti Aapeli Miettisen poika Väinö. Osti sananmukaisesti kaikkine paskoineen, koska Miettisille tullessaan hevonen oli epäinhimillisen likainen.

Uudessa kodissa Poju sai paremmat olot, ja hevosta aluksi karvakukkaroksi moittinut Aapeli Miettinen tuli katsoneeksi sen sukutaulua.

– Aapeli huomas ruunan olevan kuulua murtolaista ravurisukua. Pitkäselkänen ja lyhytlautanen, mutta hyvärunkoinen. Tuskin moitti sen jälkeen Väinöä kaupoista, arvelee Eskelinen.

Liisa Miettinen vahvistaa otaksuman.

– Olivat ihastelleet komeita kavioita ja huomanneet senkin, että se on hyväkeuhkonen. Kahtoivat askellusta ja älysivät, että Reipas tämä on. Ei Poju.

Aapeli Miettinen osti Reippaan Väinö-pojaltaan ja rupesi valmentajaksi. Menojalkaa testattiin olympiavuodesta alkaen kyläraveissa, tahdin parantuessa areenat isonivat. Pitemmät matkat kaksikko taittoi jalkapatikassa, hevosenkuljetuskalusto Miettisille hankittiin menestyksen myötä.

Reipas osoittautui uuden nimensä veroiseksi. Se pystyi juoksemaan viikonlopun aikana parhaimmillaan neljässä lähdössä osoittamatta uupumista tai sortumatta laukalle. Maineen kasvaessa Aapeli joutui pestaamaan hevoselleen jopa henkivartijoita.

– Toiset hevosmiehet koitti käyvä Reippaalle yönseutuun vahinkoo tekemässä, sanoo Liisa Miettinen.

Vilunkipeliä kerrotaan tapahtuneen myös vuonna 1957, kun Reipas kävi kisaamassa Moskovassa. Hilkka Eskelisen mukaan reissu sai alkunsa Urho Kekkosen ja Nikita Hruštšovin sikaripuheista.

– Olivat alkaneet kinata, onko Suomessa vai Neuvostoliitossa paremmat ravihevoset. Kekkonen oli kehunut, että meillä on suomenhevonen, joka voi kisata lämminveristen kanssa.

Niin nousivat Aapeli ja Reipas itäjunan kyytiin. Järjestävä seura kielsi ottamasta mukaan omia eväitä, kengityskin luvattiin hoitaa talon puolesta.

– Aapeli oli joutunu pesemään heinistä hometta, vesi oli ollu kamalan makuista ja kengitys särki Reippaalta kavion, Eskelinen kertaa.

Aapelia ja Reipasta yritettiin erottaa myös reilummin. Legendaarinen ”mustalaisten kuningas” Kalle Hagert lupasi vaihtaa tähtijuoksijan viiteen ravuriin ja kuljetusautoon.

Aapeli ei taipunut kauppoihin, vaan nautti, kun Reippaan nimiin kirjattiin rata- ja suomenennätyksiä. Vuonna 1960 hevonen sai selkäänsä suurmestarin purppuraloimen. Silloin omistaja hymyili tavallista onnellisempana sekoittaessaan ruunalleen sen suurinta herkkua, kananmunista ja vohvelikekseistä tehtyä suurusta.

– Niihin aikoihin Pentillä oli jo isoin vastuu Reippaan hoitamisesta. Pentin kanssa se teki peltotöitä ja kävi savotoilla. Mutta kyllä se arvonsakin ties. Ei se ollu semmonen, jonka mahan alite pikkulapset kipasoo, nauraa Liisa Miettinen.

Viimeiset ravinsa Reipas juoksi vuonna 1965. Sen jälkeen se kävi heittämässä Aapelin kanssa yksittäisiä keikkoja, pisimmillään Lapissa asti.

– Siellä tuli ukkoo taipaleiden takaa Reipasta kahtomaan.

Hevoskaupoille Aapeli ei käynyt Reippaan eläköidyttyäkään, mutta kaksikon tiet erosivat omistajan muutettua Varpaisjärveltä Kuopioon, lähelle ravi­rataa.

Loppuvuotensa Reipas eli Pentti Miettisen hoidossa. Naapurista kuulunut haitarimusiikki sai sen kiertämään laiduntaan, ja into heräsi ruunan mielessä silloinkin, kun Aapeli saapui hakemaan hevostaan viimeiselle reissulle syyskuussa 1971.

– Reipas alako vettää takasiaan, ja se vietiin Kuo­pioon lopetettavaks. Siitä oikein näki, että raveihin se arveli vielä lähtevänsä, muistaa Liisa Miettinen.

Ravikuningas otettiin teurastamolla vastaan huoneessa, jonka lattiat oli päällystetty puhtailla puruilla. Lopettaja sattui olemaan hevosmies.

Patsas Reippaalle pystytettiin vuonna 1987, mutta kotipitäjältään se sai kunnianosoituksen jo eläessään.

Vuonna 1970 Varpaisjärvellä avattiin kylän ensimmäinen keskiolutravintola. Kuppila kastettiin Reippaantalliksi, kunniavieraana nähtiin 22-vuotisbissensä nautiskellut Ruuna Reipas.

Tilaisuutta muistelee Luotettavissa muistelmissaan Lasse Lehtinen. Hän laskee olevansa nykyisin Reippaan lähimpiä elossa olevia omaisia.

– Varpaisjärven kartanomme katossa on Reippaan tallin tiiliä ja tallin ovesta on rakennettu kotialttari. Reippaan patsas löytyy pienoiskoossa kirjahyllyni ylimmältä askelmalta, Lehtinen luettelee.

Nykyisen entisen Reippaantallin vierestä löytyy ravintola Reippaankulma. Sen sisustuksessa Reipas elää yhä.

Ja elää muuallakin.

– Yhtenä kesänä heinäkuorma ajo kylän läpi, ja siitä putos paali, aloittaa nimettömäksi jättäytyvä asiakas.

Paali pomppi tiensivusta pitkän matkan.

Se pysähtyi vasta Reippaan patsaan eteen.