Image

Ruben Stillerin kolumni: Punavihreä kupla persuuntuu kovaa vauhtia

Ruben Stillerin kolumni: Punavihreä kupla persuuntuu kovaa vauhtia
Vasemmistopopulismin nousu on vasta alussa, mutta liike vahvistuu vuosikymmenen alussa, kirjoittaa Ruben Stiller.

Sisältövaroitus. Kirjoittaja on valkoisten etuoikeuksista nauttiva lihava etelä-helsinkiläinen porvari, joka elää postmodernissa arvotyhjiössä. Elokuun toisella viikolla hän torjui Amnestyn Internationalin feissarin Kampin ostoskeskuksen edessä toteamalla, että ” täytyy mennä kauppaan”. Kirjoittajan arvomaailmassa Gigantin kaiuttimet ovat tärkeämmällä sijalla kuin ihmisoikeudet.

Sisältövaroitus. Kirjoittaja ei jaksa omien sanojensa mukaan ”kuunnella keskiluokkaisten koulutettujen naisten jatkuvaa valitusta patriarkaatista”. Kirjoittaja on tietojemme mukaan myös sanonut yksityiskeskustelussa seuraavaa: ”Olen elämäni aikana tavannut monta toksista akkaa, joilla on xx-kromosomisto. Feministien kanssa keskustellessani otan kastroidun puudelin mairean ilmeen. Se toimii.”

Sisältövaroitus. Kirjoittaja on yksityiskeskusteluissaan suhtautunut ironisesti mm. aseksuaaliseen sukupuolivähemmistöön. Hän ei mieti joka viikko transihmisten ja muunsukupuolisten ongelmia. Kirjoittaja on myös ilmoittanut perustavansa metaseksuaalisen vähemmistön. Tähän vähemmistöön kuuluvat kirjoittajan mukaan ne, jotka ovat korvanneet seksuaalisuutensa Foucaultin teoksella Seksuaalisuuden historia.

Hyvä sisältövaroitus ei varoita vain sisällöstä vaan ennen kaikkea kirjoittajan arvomaailmasta. Arvot ovat nykyään yhtä kuin luonnetodistus. Ne brändätään someen arvojen karnevaaliin, jossa tuohtumus halaa itseään. Kyberavaruudessa painovoima menettää otteensa arvoista: kun sisäisiä arvoristiriitoja ei ole ja omat arvot ovat siistissä pikkuporvarillisessa järjestyksessä, hyve loistaa ja moraali lentää ylväänä.

Valitettavasti ihmiset ajattelevat edelleen väärin, niin väärin. Väärin ajattelevat ihmiset ovat valtava ongelma. Maailma olisi paratiisi, jos jokaisella olisi terve punavihreä mielipide ja voisimme onnitella toisiamme hyveellisyydestä päivästä toiseen. Mutta kääks! Maailmasta kuuluu ruokotonta puhetta, joka loukkaa mielenrauhaamme.

Joidenkin mielestä esimerkiksi persujen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ville Tavion taannoinen haastattelu Hesarissa oli liikaa. Juttuun olisi pitänyt vähintään lisätä tekstiä, jossa kaikki Tavion väitteet kumotaan. Eikö ole mielenkiintoista, että autoritäärisiä äänenpainoja kuuluu nykyään punavihreältäkin puolelta?

Eduskuntaryhmän puheenjohtajaakaan ei pitäisi päästää Hesariin, koska hän ei ajattele oikein. Koronakriisin alussa punavihreältä puolelta propagoitiin somessa sokeaa viranomaisuskoa: THL:ään olisi pitänyt uskoa kuin Jumalaan, koska toisella puolella vaanivat trollit ja ja valeuutisia levittävät salaliittoteoreetikot.

Punavihreällä puolella on jo pitkään näkynyt merkkejä persuuntumisesta. Identiteettipoliittisessa pelissä muututaan vihollisen kaltaiseksi: maailma on mustavalkoinen ja arvoliberalismi saa autoritäärisiä sävyjä. Uuden määritelmän mukaan liberaaleja arvoja puolustetaan luomalla turvallinen kupla, jossa kaikki ovat samaa mieltä.

Pirkko Saisio oli taannoin oikeassa kun hän muistutti oikeamielisiä taistolaisliikkeen perinnöstä. En usko, että varoitus meni perille. Somessa leijuva punavihreä sankarillisuus kelluu historiattomassa tilassa, jossa omat arvot ovat aina ehdottoman hyveellisiä. Tien päässä näkyy vasemmistopopulismin nousu: sortajien on saatava kasvot, koska rakenteellisesta epätasa-arvosta puhuminen alkaa kyllästyttää.

Vasemmistopopulismin nousu on vasta alussa, mutta liike vahvistuu vuosikymmenen alussa. Liikkeen kantavana ajatuksena tulee olemaan koronakriisissä voimistunut ajatus etuoikeutettujen moraalisesta mädännäisyydestä ja jaloista orjuutetuista massoista. Kun ideologiaan sekoitetaan vielä ripaus vallankumousromantiikkaa, keitos on valmis.

En aio olla mukana sankarillisten marssijoiden joukossa. En usko orjuutettujen ehdottomaan hyveellisyyteen ja suhtauduin kadulla marssiviin ihmismassoihin skeptisesti. Uskon Li Anderssoniin, rationaaliseen politiikantekoon ja kompromisseihin.

Joten sisältövaroitus lienee taas paikallaan. Tässä kirjoituksessa valkoinen etuoiketettu paljastaa vieraantuneisuutensa. Kirjoituksessa ei tuomita kertaakaan fasismia.

Kenen joukoissa kirjoittaja seisoo?

Ruben Stiller on toksinen valkoinen etuoiketettu. Stiller ei ole koskaan pohtinut etuoikeutettua asemaansa.

Julkaistu: 10.9.2020
1 kommentti