Rottien talviruokinta kaupungissa – Näin autat kotikorttelin jyrsijöitä selviytymään läpi rankan pakkastalven

Pieniä tassunjälkiä seinänvierustalla. Golfpallon mentävä kolo lumihangessa. Teräväreunaisia puremajälkiä koiran kumilelussa, jonka sisällä on herkkuja – ja vieressä mustia, ampiaisen kokoisia papanoita.

Rottaparka on nälissään etsinyt ruokaa ihmisasutuksen liepeiltä. Älykäs eläin on niin arka ja epäluuloinen, että se näyttäytyy vain harvoin. Fiksua rotalta, siltä moni eläinrakkaaksi itseään kutsuva ihminen inhoaa näitä nappisilmiä ja saattaa unohtaa, että kyseessä on elollinen luontokappale.

Miksi kaikki pitää aina tappaa? Sekö on ratkaisu maailman ongelmiin? Ei ole, mutta ihmiselle hyvin luonteenomainen voimakeino, jollaiseen turvaudutaan, kun ei parempaa keksitä.

Jotkut rottavihaa potevat ihmiset ovat erehtyneet usuttamaan koiransa rotan kimppuun. Tyhmäksi jalostetun kaupunkilaispuudelin mahdollisuus saada ääriolosuhteisiin sopeutunut evoluution mestariteos kiinni on puhdas nolla.

Ne harvat kerrat, kun koira tuossa onnistuu, asialla on joko tappamisen teorian ja käytännön hallitseva metsästyskoira tai kadulla kasvanut rescue-hurtta, joka on vasta hiljattain oppinut, että kaikki ruoka ei juoksekaan neljällä jalalla karkuun.

Yleistäminen ei kannata tässäkään asiassa. Eivät kaikki ihmiset vihaa rottia. Suurin osa meistä auttaa kaupunkijyrsijöitä selviytymään kylmästä vuodenajasta. Rotta on sopeutunut elämään rinnallamme ja osaa hyödyntää ihmisen laiskuutta ja leväperäisyyttä.

Vaikka ankara pakkastalvi voi verottaa rottakantaa jopa 90 prosenttia, moni meistä tekee parhaansa, jotta nämä fiksut nappisilmät selviytyisivät julman vuodenajan yli hengissä.

Tässä seitsemän arkista ja vaivatonta keinoa, joilla jokainen meistä voi edesauttaa rottakannan säilymistä ja hyvinvointia kaupunkiympäristössä.

1. Talviruokinta linnuille ja rotille

Omakoti- tai rivitalossa asuva voi edistää rottien hyvinvointia järjestämällä kunnollisen talviruokinnan. Rotta on taitava kiipeämään, joten se pääsee käsiksi myös puun oksalle sijoitetulle lintulaudalle.

Moni rottia karsastava ripustaa ruokinta-automaatin roikkumaan langasta, mutta rotille tämä on korkeintaan hidaste. Linnuilla kun on taipumusta siivottomiin pöytätapoihin. Ne paitsi ulostavat syödessään myös roiskivat lintulaudan eväitä minne sattuu, lähinnä maahan. Rottien kannalta otollisinta on, jos lintulaudan ruokatarjoilu pysyy läpi talven ylitsepursuavan runsaana, jotta eväitä varmasti riittää kaikille, lajiin ja lentokykyyn katsomatta.

Kerrostaloasukas voi huomioida kotilähiönsä rotat, ja miksei linnutkin, kun perustaa ruokintapaikan lähimetsään. Vanhan ajan talkkarit ovat sukupuuton partaalla, eivätkä heidän manttelinperijänsä metsäruokintaan puutu – naapureita kyttäävä kerrostalokyylä ei jaksa kävellä puiden siimekseen vahtimaan, ruokitaanko siellä luontokappaleita vai ei. Kiertävää kiinteistöhuoltoa taas ei kiinnosta, koska huoltosopimukseen kuuluvat vain kiinteistön ja sille kuuluva piha-alueen asiat.

Puistojen kunnossapidosta huolehtivilla kunnan työntekijöillä taas on lakisääteinen kahvitauko tai muuten vaan kiire, joten siltäkään suunnalta ei ole oletettavissa häiriötä talviruokinnan jatkuvuudelle.

2. Sorsalampi kuuluu kaikille

Kaupunkiympäristön sympaattisilta sorsalinnuilta ei puutu ystäviä. Ne elävät sulassa sovussa sekä ihmisen että rottien kanssa. Tänä päivänä useimmat sorsien ruokintaa harrastavat muistavat jo kipata kuivuneet leivänjämät tukevasti kuivalle maalle. Näin sekä vältetään tarpeettomien ravinteiden kulkeutuminen vesistöihin että parannetaan maalla liikkuvien eläinten mahdollisuuksia hyötyä talviruokinnasta.

Keskeinen muistisääntö on, että kun kippaat sorsalammen rannalle niin paljon pullankannikoita, että linnut eivät varmasti jaksa syödä kerralla kaikkea, autat samalla jyrsijöitä. Ne uskaltautuvat ottamaan osansa vasta, kun sekä ihminen että sen vierellä hihnassa raahustava, räksyttävä ja keltaista viirua tienpientareen kinoksiin kylvävä petoeläin ovat poistuneet.

3. Roskakatoksen avoimet ovet

Kotitalousjätteestä riittää syötävää myös rotille. Moni luonnonystävä jättää joko hyvyyttään tai huolimattomuuttaan biojäteastian auki ja voilá – pöytä on katettu.

Isompien taloyhtiöiden lukittujen roskakatosten sisällön saatavuutta asukas voi edistää siten, että roskapussia pönttöön kiikuttaessaan potkaisee puolihuolimattomasti pienen lumikikkareen oven ja kynnyksen väliin, jotta siihen jää siimahännän mentävä rako.

4. Roskapussien jäähdytys

Omakoti- ja rivitaloasukas voi parantaa sekä rottien että varislintujen talvista ravintotilannetta jäähdyttämällä roskapussit ulkona ovenpielessä ennen pakkaamista suljettuihin jäteastioihin. Näin varmistetaan, että paikalle sattuvat luontokappaleet saavat ensiapua pahimpaan nälkäänsä.

5. Avokomposti

Jos pihalla on tilaa kompostille, on vanha kunnon avokomposti jyrsijäystävällisin vaihtoehto, joka tarjoaa paitsi rotille, myös myyrille ja hiirille parhaan pääsyn syömäkelpoisen kotitalous- ja puutarhajätteen äärelle.

6. Tuoksuva puutarha omenapuiden katveessa

Kun luonnon omaa rytmiä rakastava puutarhuri antaa kaikkien kukkien kukkia ja siementää, riittää luomakunnan asukkailla syötävää syksyn sateiden langetessa.

Omenapuun kypsät hedelmät putoilevat maahan. Jos jättää ne niille sijoilleen, voi pian aistia hiljalleen maatuvien omenoiden kaikkialle leviävän sulotuoksun, joka tuo paikalle syksyn viimeiset ampiaiset ja aina nälkäiset rotat.

Se on syksyn tuoksu, kuin talvilepoon valmistautuvan maan viimeinen lämmin henkäys. Sitten ensilumi laskeutuu maahan, ja sen koskemattomaan pintaan piirtyvät alkutalven ensimmäiset pienenpienet tassunjäljet, ja niitä seuraava siimahännän notkea sivallus.

7. Puhdistamaton grilli on keskitalven hätävara

Pihalla tai terassilla talvehtiva grilli on erinomainen hätäravinnon lähde, kun omenat on syöty ja kylmät sateet rankaisevat maata. Kesän viimeisten grillibileiden jäljiltä on kerätty tyhjät oluttölkit lähikaupan palautusautomaattiin ja se viimeinen kerros grillilihasta ritilän läpi ulkokeittiön uumeniin valunutta kovaa rasvaa on jähmettynyt rakenteisiin.

Jättämällä rasvajämien siivouksen kevääseen grillimestari tulee samalla perustaneeksi buffetin, jonka rotta haistaa kolmen korttelin päähän – jos pieni vähättely sallitaan. Rotalle riittää parin sentin rako, joita vähänkään isommissa puutarhagrilleissä on ilmanvaihdon takia useampia.

Hyvin laiskotellun talven jälkeen grillimestari voi sitten ihastella aikaansaannoksiaan kevätauringossa, kun sihauttaa mallasjuoman auki ja kuorii grillin esiin suojahupun alta.

Kappas, rotta on löytänyt tiensä grillin alla olevaan rasva-altaaseen ja syönyt sen tyhjäksi. Sen jälkeen se on ujuttautunut sisään grillin pohjassa olevasta aukosta ja järsinyt sisätilan seinille jämähtäneet rasvanrippeet.

Jäljellä on vain terävien talttahampaiden jättämiä jälkiä liki puhtaaksi syödyillä sisäpinnoilla ja papanoita siellä täällä. Onko enää suloisempaa osoitusta ihmisen ja jyrsijän symbioosista?

Ja onhan se ihan vietävän paljon helpompaa pestä ne muutamat sontakikkareet ja se vähä rasva, mitä rotat eivät ehtineet talven aikana syödä, kuin että pitäisi aloittaa alusta kaikki se, mikä jäi syksyllä tekemättä.