Apu

Rosa Meriläinen vaalii herkkyyttään: "Liikutun hienoista ajatuksistani"

Rosa Meriläinen vaalii herkkyyttään: "Liikutun hienoista ajatuksistani"
– Kulttuurissamme yhdistetään ryppyotsaisuus viisauteen ja syvällisyyteen. Siitä haluan vapautuksen. Ihan kuin ei voisi hymyssä suin ja kevyesti puhua tärkeistä yhteiskunnallisista asioista – myös filosofisesti.

Jos elän yli satavuotiaaksi, aion olla tosi viisas ihminen, jolla on syvät naurunryppyjen viuhkat silmien koristeena. Nyt on jo hyvät alut.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun näen jotakin hienoa tai kirjoitan kauniisti. Liikutun siis omista jutuistani! Ja omista puheistani – ajatuksistanikin, kun ne ovat niin hienoja. Vuosi vuodelta tällainen itkuherkkyys ja sentimentaalisuus vain vahvistuvat. Olen vaalinutkin herkkyyttäni, en halua mitään viileää etäisyyttä maailmaan. En halua olla cool.

Kateellisena katson, kun joku näyttää saavan aikaan huikeita asioita tosi helposti ja vaivatta. Itse tunnen aina ponnistelevani. Tosin tiedän, että muutkin ponnistelevat, mutta sitä ei usein huomaa.

Teini-iässä inhosin erityisesti sitä, että ihmiset luulivat tietävänsä, mitä minä haluan sillä perusteella, minkä ikäinen olen ja että olen tyttö. Se ärsytti, ja halusin aina tehdä päinvastoin kuin oletettiin. Halusin olla ainutkertainen ja omanlaiseni.

Mieluummin kuolen kuin jämähdän. Toivon, että olen 20 vuoden päästä erilainen kuin nyt. Ja että minulla on erilaiset ajatukset kuin nyt. Toivon kehittyväni, oppivani ja viisastuvani.

Aion vielä opetella soittamaan jotakin uutta soitinta, johon minulla on varaa. Ja jonkin kuolleen kielen, vaikka sanskriitin.

Antakaa minun edes kerran olla samaan aikaan holtittoman hauska ja syvällisen viisas. Ärsyttää, kun aina valitaan ne ihmiset, jotka saavat olla hauskoja, ja hetket ja paikat, joissa saa olla hauska. Ja sitten ovat erikseen ne ihmiset ja tilanteet, joissa ollaan ikään kuin ajattelijoita. Ihan kuin ei voisi hymyssä suin ja kevyesti puhua tärkeistä yhteiskunnallisista asioista – myös filosofisesti. Kulttuurissamme yhdistetään ryppyotsaisuus viisauteen ja syvällisyyteen. Siitä haluan vapautuksen.

Pyydän anteeksi, että olen vuosien varrella pettänyt jonkun muun odotukset, haluaisin olla luottamuksen arvoinen. Ja myös sitä, että olen ollut huono ottamaan vastaan tukea ja apua. Olen esittänyt, että kaikki on ollut hyvin.

Kadun yhä sitä, että heitin ainutkertaisen nuoruuteni hukkaan kokoushuoneissa. Siitäkin huolimatta, että on arvokasta vaikuttaa yhteiskunnallisissa asioissa, ja on paljon, mistä voin olla ylpeä. Mutta kun muut muistelevat opiskeluaikaa vapauden aikana, ei minulla ollut sellaista – se oli velvollisuuksientäyteistä ja kiireistä elämää. Nyt arvostan vapaa-aikaa ja vapautta ihan eri tavalla.

Ennen oli paremmin ainakin se, että ihmisillä oli enemmän keskittymiskykyä lukea pitkää tekstiä. Uskon, että aivomme osaavat ja ansaitsevat keskittynyttä, pitkään tekstiin uppoutumista.

Juuri nyt ottaa päähän se, että vaikka meillä on uskomattoman kyvykkäitä naisjohtajia tässä maassa, tuntuu, että heihin koko ajan joukkona kohdistuu vähättelyä ja suoranaista vihapuhettakin. Myös heidän asiantuntemuksensa ohitetaan.

Julkaistu: 27.6.2020
Kommentoi »