Suomea kiertävä Ronn Moss: ”Miehet ovat koiria, tunnen suurta sympatiaa kaikkia naisia kohtaan”
Kauniista ja rohkeista tuttu näyttelijä Ronn Moss saapui Suomeen esittämään musiikkiaan ja pysähtyi Avun haastatteluun jatkamaan lauseita. Esiin tuli muun muassa se, että Moss haluaisi ihmiskunnan hyödyntävän ufoteknologiaa.
Lapsuudessani unelmoin lentämisestä ja näin siitä jatkuvasti unia. Liisin ilmojen halki kuin Teräsmies. En erityisemmin lentokoneella pidä lentämisestä – se tuntuu minusta vanhanaikaiselta matkustamisen muodolta. Ihmiskunnan pitäisi jo hyödyntää ufoteknologiaa, jota yhä pimitetään meiltä.
Teini-iässä ihailin erityisesti The Beatlesia. Yhtyeellä oli valtava vaikutus omaan musiikilliseen kehitykseeni, ja heidän ansiostaan rohkaistuin lähtemään muusikon uralle. Aluksi ihailin Ringo Starrin soittoa, myöhemmin John Lennonia ja Paul McCartneyta.
Minuun jäi pysyvät jäljet vuosien kamppailulajiharjoittelusta. Perustin ystäväni kanssa 1980-luvulla Kalifornian Santa Monicaan kung fu -koulun. Olin siihen aikaan melko hyvä tappelija.
Liikutun kyyneliin, kun kuulen Andrew Lloyd Webberin musiikkia. Hänet tunnetaan erityisesti Cats- ja Oopperan kummitus -musikaaleista.
Viimeksi rakastuin taloomme Italiassa. Ostimme pari vuotta sitten pienen kivestä rakennetun trullin, joka näyttää hobittitalolta. Ellen Jokikunnaksella ja hänen miehellään Jarilla on samanlainen talo vain muutaman kilometrin päässä.
Pelkään kuollakseni… en oikeastaan mitään. Jos joku käy minuun aggressiivisesti käsiksi, pystyn kyllä puolustautumaan. Tuollaisessa tilanteessa minun pitää jopa varoa, etten satuttaisi toista.
Kadun yhä sitä, että luotin ihmisiin, jotka lopulta pettivät minut. Pidin heitä hyvinä ystävinäni. Kokemus oli raskas ja epämiellyttävä.
Pyydän anteeksi… en oikeastaan mitään. Se ei tarkoita, että olisin ylimielinen paskiainen, en vain koe tehneeni mitään, mitä pitäisi pahoitella. Vaimoltani tosin pyydän monestikin anteeksi pitääkseni rauhan yllä. Herään aamulla ja sanon: ”Rakas, olen pahoillani, mitä ikinä sitten teinkään.”
Join pääni täyteen, kun nautin illan aikana seitsemän Long Island Iced Tea -drinkkiä. Kuuden jälkeen olin kunnossa, mutta seitsemäs oli liikaa. Vietin yön ystäväni vessan lattialla, ja hän kävi välillä potkaisemassa saappaitani tarkistaakseen, olenko yhä elossa.
Sukurasitteeni on aikaansaamattomuus. Minulla kestää uskomattoman kauan hoitaa epämiellyttäviä asioita, lykkään niitä aina eteenpäin. Valitettavasti tyttäreni on perinyt saman piirteen.
Hermoni menevät harvoin. Pysyn yleensä hyvin coolina ja yritän nähdä positiivisen puolen silloinkin, kun asiat turhauttavat.
Minun jumalassani parasta on energia ja värähtely. Minun jumalani on luonto – GOD, eli Great Outdoors.
Jos olisin nainen, olisin sinkku. En tunne yhtäkään miestä, jonka haluaisin esitellä naispuolisille ystävilleni. Miehet ovat koiria. Tunnen suurta sympatiaa kaikkia naisia kohtaan.
Luulin itsestäni liikoja, kun osallistuin bändikavereideni kanssa Saturday Night Feverin ensi-iltaan Hollywoodin Chinese Theatrilla vuonna 1977. Saavuimme paikalle kahdella limusiinilla ja astelimme punaiselle matolle. Yleisö alkoi kiljua ja katsahdimme toisiamme tyytyväisinä – kunnes huomasimme John Travoltan seisovan takanamme.
Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut puhumaan italiaa. Yritän kyllä kovasti, mutta se on è molto difficile.
Viimeksi nauroin makeasti, kun katsoin YouTubesta suomalaisen stand up -koomikko Ismon sketsejä. Hänen pohdintansa englanninkielisistä shit- ja ass-sanoista ovat hulvattomia. Vuosia sitten Ismo tuli Malibuun luokseni, ja teimme improvisaatiovideon. Opetin häntä olemaan romanttisempi naisten seurassa.
Ystäväni ihmettelevät hupsutteluani. Erityisesti vaimoni arvostaa koomikon taitojani ja toteaa usein: ”Kyllä sinä osaatkin olla niin vitun hauska.”
