Apu

Rita Kostama selvisi kansanmurhasta Suomeen: "Halusin antaa takaisin edes jotain"

Rita Kostama selvisi kansanmurhasta Suomeen: "Halusin antaa takaisin edes jotain"
Rita Kostama lähti 15-vuotiaana pakoon Ruandan kansanmurhaa. Neljän raskaan, epävarmuudessa vietetyn vuoden jälkeen hän pääsi lopulta Suomeen, missä kova työ on tuonut hänelle menestystä ja valinnan vuoden pakolaisnaiseksi.

Kumpikaan ei tiennyt, että he eivät näkisi toisiaan enää ikinä. Kun 15-vuotias Rita Kostama lähti kahden veljensä ja kolmen sisarensa kanssa kansanmurhan runtelemasta Ruandasta vuonna 1994, hän hyvästeli isänsä viimeisen kerran.

– Lähdimme aamulla ruuhka-aikaan. Viimeinen sana, jonka isältäni kuulin, oli näkemiin. Luulimme kaikki, että palaisimme pian, Rita Kostama sanoo.

Kaksi miljoonaa hutua pakeni kostotoimia ulkomaille, mutta hutuihin kuuluvat Kostaman vanhemmat jäivät Ruandaan. He joutuivat nopeasti silmätikuksi. Vanhempia kidutettiin, heidät vangittiin, ja heidän talonsa takavarikoitiin.

Kostaman isä sairastui vankeusaikanaan vakavasti ja kuoli pian vapautumisensa jälkeen. Äiti pakeni vankeutensa jälkeen Ranskaan. Rita ja hänen sisaruksensa lähtivät väkivaltaa pakoon Kongoon, mutta edessä olikin neljän vuoden odotus ilman pakolaisstatusta Kongossa, Keniassa ja Senegalissa.

– Elämä oli vaikeaa ja tulevaisuus epävarmaa. Minulla oli tunne, että minut karkotettaisiin takaisin Ruandaan.

Kotona Ruandassa sata päivää kestänyttä ja arvioiden mukaan 500 000–800 000 ihmistä tappanutta kansanmurhaa seurasi vallan uusjako.

Human Rights Watchin mukaan valtaosa uhreista oli tutseja, mikä johti kyräilyyn yli heimorajojen.Sisällissodan jälkimainingeissa syytöksiä motivoi oikeuden hakemisen tai koston lisäksi myös halu saada syytetyiltä omaisuutta.

"Vihdoinkin voin taas elää!"

Vuonna 1998 Kostama ja hänen kaksi sisartaan pääsivät kiintiöpakolaisina Suomeen ja asettuivat Turkuun. Hän muistaa kohtelun olleen lämmintä.

– Kun sain pakolaisstatuksen, ensimmäinen ajatukseni oli, että vihdoinkin voin taas elää!

Ensin Kostama aloitti työt päiväkodin siivoojana, minkä jälkeen hän suuntasi opiskelemaan liiketaloutta ja työskenteli samalla kassalla. Suomen kieltä hän pänttäsi ahkerasti. Seuraavaksi hän valmistui taloushallinnon tradenomiksi, mutta oman alan töitä oli vaikea saada. Paremman puutteessa Kostama tarjoutui käyttämään kirjanpito-osaamistaan vapaaehtoistöissä, kuten lastensa koulun vanhempainyhdistyksessä.

– Koska en saanut töitä, en voinut maksaa veroja Suomelle. Halusin kuitenkin antaa takaisin edes jotain kiitokseksi uudesta elämästä täällä, joten vapaaehtoistyö oli hyvä kanava siihen.
Rita Kostama

Vapaaehtoistyö johti kohtaamisiin mahdollisten asiakkaiden kanssa. Vuonna 2015 Kostama perusti tilitoimiston Järvenpäähän. Kaksi viikkoa myöhemmin tärppäsi.

– Olin juuri pankissa avaamassa tiliä, kun ensimmäinen asiakas soitti ja palkkasi minut. En ollut uskoa korviani!

Kutsu Linnan juhliin

Rita Kostama oppi yritteliäisyyden vanhemmiltaan. Vapaaehtoistyöt ja oman yrityksen perustaminen herättivät Suomessa huomiota, ja vuonna 2016 hänet valittiin vuoden pakolaisnaiseksi.

– Se muutti elämäni. Koko vuosi oli uskomaton, Kostama muistelee.

Valinta toi paljon medianäkyvyyttä ja kutsun Linnan juhliin.

Kostaman ystävät kehottivat häntä hakeutumaan politiikkaan, jotta myös maahanmuuttajataustaisilla olisi siellä edustaja. Seuraavana vuonna hänet valittiin Järvenpään kaupungin-valtuustoon. Vuonna 2019 hän haki myös eduskuntaan, mutta ei tullut valituksi.

"Olen kiitollinen ja pidän itseäni onnekkaana"

Isäänsä Kostama ei enää ehtinyt nähdä, mutta Ranskaan muuttaneeseen äitiinsä hän on saanut yhteyden. Hänen yhdeksän sisarustaan asuvat ympäri Afrikkaa, Eurooppaa ja Amerikkaa, osa Suomessa ja Ranskassa.

Kostamalla on tilitoimisto, minkä lisäksi hän tulkkaa ja vierailee kouluissa puhumassa kokemuksistaan.Työ kaupunginvaltuustossa ja omassa yrityksessä jatkuu.

– Edustan ihmisiä, joilla ei ole ääntä eikä toivoa.

Saavutuksiaan Kostama pitää ryhmätyön tuloksena. Hän tiedostaa saaneensa apua niin valtiolta, ystäviltään kuin myös kantasuomalaiselta puolisoltaan.

– Suomi on hyvä maa. Olen kiitollinen ja pidän itseäni onnekkaana.

Julkaistu: 10.12.2019
Kommentoi »