Risto Dufva on joko myrkkykäärme tai enkeli Joensuun Kiekko-Pojille – ”L’art pour l’art” voisi pelastaa sekä Dufvan että seuran

Mestistä kovin tavoittein pelaava Joensuun Kiekko-Pojat ilmoitti tehneensä radikaalin siirron: Risto Dufva liittyy päävalmentaja Juha-Matti Kemppaisen valmennustiimiin. Mikko Rämö jatkaa apuvalmentajana.

Käytin joskus tausta- ja valtapelit osaavasta Dufvasta epiteettiä käärme. Nykyään viisinkertaista Mestiksen ja yksinkertaista SM-liigan mestarivalmentajaa luonnehtii ehkä parhaiten sana varamies.

Tuntuu, että Dufva on ikään kuin varamiehenä ja antamassa painetta nuoremmilleen, missä nämä ikinä valmentavatkaan. Dufvan varamiespalvelu toimittaa. Eri seuroissa pomot havahtuvat, että hei, Dufvahan on vapaana, mitä jos kysytään häntä.

Eikä tietysti on ole Dufvan vika, että häneen otetaan yhteyttä. Asetelmassa on sekä nostetta että pyrkyä, tuossa järjestyksessä.

Dufva kävi viime kesänä podcastini Sihvonen 1vs1 vieraana tuplajaksoissa vol.1 ja vol.2. Osana tuota prosessia selvittelimme myös vanhoja välejämme. Siihenkin taisimme palata, kun olin antanut nuhteet Dufvalle siitä, että hän ehti jo lopettaa valmentamisen kera juhlakiertueensa, jossa hän karkeloi ja juhli itseään pian entisenä valmentajana.

Ja kuinka ollakaan, naurakaamme tälle yhdessä, ei aikaakaan, kun Vaasan Sport -pestin päätyttyä Dufva suostui Jokereiden Mestis-joukkueen päävalmentajaksi.

Dufvan vasta-argumentti on, että hän lopetti SM-liigavalmentamisen, ei Mestis-valmentamista. Uskoo ken tahtoo. Minä olen aivan varma, että Dufva ottaisi, jos mikä tahansa SM-liigaseura vain kysyisi, päävalmentajapestin pääsarjasta.

No, ei se väärin olisi. Sehän vain vahvistaisi Dufvan mainetta leukailijana, jääkiekkoilun puheviihteen tekijänä.

Dufvan sanat eivät ole kirjoitettua, painavaa sanaa; hänen sanansa ovat eräänlaista suullista kansanperinnettä, korpifilosofian alkeita.

Mutta nyt on jälleen tosi kyseessä – paitsi taaskaan Dufvan itsensä kannalta. Siis kun hän siirtyy mainittuun ainakin ulospäin epämääräiseen positioon osaksi Joensuun Kiekko-Poikien valmennustiimiä.

Se, että SM-liiga avautui tulevaisuutta päin muotoon 14+10 siten, että A-liigan viimeinen ja B-liigan voittaja putoavat ja nousevat sesongista 2026–2027 alkaen, palautti kilpailun kilpailuun ja urheilun urheiluun suomalaisessa jääkiekkoilussa. Hyvä niin, ja tällä on nähdäkseni seurauksensa, jotka koskevat myös Dufvaa ja Kiekko-Poikia.

Sen verran Risto Dufvassa on vielä kokenutta kehäkettua ja käärmettä, ettei hän suostunut ottamaan kontolleen Kiekko-Poikien päävalmentajan tehtävää ja sen myötä vastuuta seuran tavoitteesta voittaa tällä kaudella Mestis. Tavoite SM-liigan ensi talven superkaudesta toteutuu jo finaalipaikallakin, mikäli vastassa on Jokerit.

Kilpailuasetelma saa konkarin jänistämään tai ainakin odottavalle kannalle.

Dufvaa on aina ohjannut sopivassa määrin pelko. Hän on valmentanut ikään kuin omia pelkojaan vastaan – verrattain hyvin tuloksin. Dufvalla on kykyä punnita ja nähdä jokaisen haasteen alat ja mitat.

Se, ettei Dufva kaapannut itselleen pitkällä karvaisella kädellään – kaiken jääkiekkoymmärrykseni mukaan tarjolla ollutta – Joensuun Kiekko-Poikien päävalmentajan pestiä paljastaa, ettei hänen sisäinen käärmeensä usko, että joensuulaisilla on merkittävää saumaa voittaa tämän kauden Mestistä.

Kiekko-Pojat oli pakotettu tekemään tällainen lyhyteveteinen välimallin laimennetun veden vesivelliratkaisu, jossa ”valmennustiimiä vahvistetaan”. Dufva johti neuvotteluja, ja niiden tulos on tiedossa.

Epäilen, että Dufva on myynyt Kiekko-Poikien johdolle ajatusta, että aikaa on. Että katsotaan, miten homma lähtee liikkeelle.

Tällaiset valmennustiimien ”vahvistamiset” ovat yhdeksässä tapauksessa kymmenestä valmennustiimien heikentämisiä. Dufvalle itselleen olisi ollut aikoinaan kauhistuksien kauhistus, jos joku olisi tullut sivusta muka vahvistamaan hänen valmennustiimiään. Pelkkä ajatuskin puistattaa Dufvaa.

Tosin kovaksi keitetyllä Dufvalla ei ole sen verran empatiaa, että hän näkisi Kemppaisen paikalla oman nuoren itsensä aloittelemassa valmennusuraansa.

Mennään lukijan kanssa yhdessä sinne Kiekko-Poikien valmennuskopille Mehtimäellä, Monosten ja Kapasten synnyinsijoille. No niin täällä ollaan. Kuunnellaan tarkasti.

RD sanoo, että meidän kannattaisi ehkä muuttaa sitä, tätä tai tuota pelaamisessa. JMK toteaa tomeraa esittäen, että hyvä idea! MR nyökyttelee vieressä, vaikka sisällä kiehuu.

Esitänkö minä kuitenkin asian pelaajille? JMK kysyy ja vilkaisee RD:n suuntaan. Totta kai, sinä esität, sinähän tässä se päävalmentaja olet, RD ”rohkaisee”.

Sen jälkeen pelataan kourallinen Mestis-pelejä.

Jos pelien tulokset eivät parane, RD pohtii seuraavaa siirtoaan, katkaistako JMK:n kaula vai pysytelläkö vain taustalla? Luultavasti RD hiipii enemmän ja enemmän taustalle. Rohkeus pettää.

Jos taas voittoja alkaa tulla, ja jos niitä oikein ryöppyää, RD:n alkaa pohtia, että miten hän ottaa suunnan muuttumisesta riittävän kunnian. Ehkä nyt jos koska pitäisi nousta kalifiksi kalifin paikalle – mutta piru vieköön siellä on se Tomek Valtosen Jokerit, joka sittenkin ja kaikissa näköaloissa saattaa olla liian jämerä kanto kaskessa.

RD tulee tulokseen, jonka mukaan hänelle riittäisi, että Joensuun Kiekko-Pojilla olisi sen verran puhtia, että luvassa olisi suurella varmuudella kova ja laadukas Mestiksen finaalisarja Jokerit–Kiekko-Pojat. Vaikka sen häviäisi, kasvot säilyisivät kuten ne säilyivät hänellä myös viime keväänä Jokereiden päävalmentajana Pelicansia vastaan tappiosta huolimatta.

Niin tai näin. Enhän edes minä voi aivan suoraan nähdä Risto Dufvan päänsisäisiä puheliaita ajatuksia valmentajana, vaan sen sanon, ettei Joensuun Kiekko-Poikien tekemä ratkaisu palvele optimaalisella tavalla Joensuun Kiekko-Poikia, jonka tavoite on nousta SM-liigaan.

Tosin ainahan sekin on mahdollista, että myös Kiekko-Pojat vehkeilee seurana nykyisen päävalmentajansa kustannuksella. Katsotaan peli, kaksi, ja sen jälkeen tehdään Dufvasta päävalmentaja – jos Dufva suostuu, jota kuitenkin epäilen.

Toki, jos Dufva olisi aidosti onnistunut nyt ”lakattuaan unelmoimasta SM-liigan päävalmentajan tehtävästä” luomaan käärmeennahkansa ja luopumaan siitä häntä kymmenet vuodet sitoneesta faustilaisesta sopimuksesta, jossa ego ohjaa menestymään puhtaan intohimon ja nerouden sijaan, olisihan tässä nyt vihdoin hänelle tarjolla sauma olla vain auttamassa Kemppaista, Rämöä, pelaajia ja seuraa.

Olisi kunniakasta Dufvalle valmentaa vihdoin periaatteen valmentamista valmentamisen takia mukaan. Mukaillen muinaisia entisten aikojen taiteentekijöitä, l’art pour l’art: taidetta taiteen vuoksi.

Että valmentamisen arvo on itsessään valmentamisessa.

Tarkoitan, että jos Dufva olisi valmis kursailemattomaan pyyteettömyyteen, hänen ja Kiekko-Poikien yhtälö voisi tänä keväänä toimiakin. Pahaa pelkään.

Salaa toivon olevani väärässä Dufva-epäilyineni, ettei käärme olisikaan kuollut hänestä. Toivon sitä joensuulaisen ja suomalaisen jääkiekkoilun nimissä.