Otin Petterin mukaan Valkoiseen taloon – Minulle ja Donaldille jokainen päivä on ota lapsi mukaan töihin -päivä
Joskus tuntuu, että olen murmeli, joka elää aprillipäivää yhä uudestaan, kirjoittaa Munkkiniemen herra, kun Donald vaihtaa puoltaan jatkuvasti.
23.9. Donald Trump (kaverini, toistaiseksi) haukkui YK-puheessaan kaiken tuulimyllyistä rullaportaisiin ja YK:hon. Yritin itselleni uskollisena löytää pimeydestä valoa ja päädyin ihastelemaan sitä, että Donald ylipäätään jaksoi kävellä ylös YK:n pysähtyneet rullaportaat. Joskus jopa minä ymmärrän positiivisuuteni olevan sellaista, että se tarttuu epäolennaisuuksiin kuin hukkuva hauraaseen oksaan.
24.9. Yhteiskuvamme New Yorkissa Suzannen kanssa herättänyt ihastusta. Lehdessä pohditaan mietteliäänä: ”On perusteltua kysyä, onko Stubb sosiaalisessa mediassa uusi Sanna Marin?”. Suzanne ihmettelee, miksi media on niin ylpeä vapaudestaan, jos se on tuota tasoa. Minä katselen yhteiskuvaamme ja yritän olla miettimättä, mitä kertoo rakkaudesta, että sekin näyttää nykyään AI:n tuotokselta.
27.9. Trump vaihteeksi Ukrainan puolella. Harkitsee antavansa Euroopalle luvan ostaa Ukrainalle pitkän kantaman risteilyohjuksia. Joskus tuntuu, että olen murmeli, joka elää aprillipäivää yhä uudestaan.
”Björn Wahlroos soitti taas. Haluaisi hallituksen, joka miellyttäisi häntä vieläkin enemmän.”
28.9. Suzanne treenaa suomeaan kuuntelemalla yksinkertaisia lauseita. Tänään vuorossa oli Teivo Teivaisen maailmanpoliittinen analyysi: ”Onko tämä Teuvo muuten koskaan esittänyt analyysia, joka ei olisi jo tullut kaikkien mieleen?” Vastaan turhankin isällisesti että rakas, asiantuntijuus on nykyään tuollaista.
1.10. Björn Wahlroos soitti taas. Haluaisi hallituksen, joka miellyttäisi häntä vieläkin enemmän. ”Tämä nykyinen on ysi miinus, mutta haluan kympin, hör du?”
3.10. Piristääkseni itseäni lähettelen viestejä perustamaani Euroopan mestarit -nimiseen Whatsapp- urheilijaryhmään ja loppupäivän tuijotan puhelintani, johon ilmestyy ensin dialogia lupaavat kolme pistettä, mutta lopulta nekin katoavat.
8.10. Pelkään, että julkisuudessa USA:n jäänmurtajatilaus jää toiselle sijalle Israelin ja Hamasin rauhansopimuksen kanssa. Täytyy myös täydentää arvopohjaisen realismin määritelmääni, sillä pelkään, että lahjoitimme juuri USA:lle viimeisen tietotaitovalttimme.
10.10. Home away from home eli Valkoisessa talossa. Otin Petterin mukaan söpössä rippipuvussaan, koska minulle ja Donaldille jokainen työpäivä on ”Ota lapsi mukaan töihin” -päivä.”
11.10. Luen lehdestä, että päättäjien luottotoimittaja Lauri Nurmi on Washingtonissa ”murtanut kysymyksellään yhden suurista turvallisuuspoliittisista tabuista, joka on painanut suomalaisia vuosikymmeniä”. Kysyn Suzannelta, mitä hän taannoin sanoikaan vapaasta lehdistöstä.
”Donald tehnyt taas täyskäännöksen puhuttuaan Putinin kanssa.”
15.10. Käväisin Mikkelissä, koska sielläkin on Nato. Oudon vähälle huomiolle Natossa jäi lausuntoni ”Ilta on yksi yksi lempiartisteistani ja Taivas maan päällä on yksi lempibiiseistäni”.
18.10. Donald tehnyt taas täyskäännöksen puhuttuaan Putinin kanssa. Pitäisikö minun hakea alivuokralaiseksi Valkoiseen taloon, jotta viimeinen Trumpin kuulemma iltakuiskaus olisi minun?
19.10. Israelin armeija iskenyt Gazaan. Lähden juoksemaan. Takaisin saavuttuani Suzanne katsoo mietteliäänä ja sanoo joskus pelkäävänsä loputtoman optimismini johtuvan siitä, että toivon juoksemalla nappaavani Venäjän droonit kiinni.
21.10. Jonkun mielestä voi olla absurdia, että Vietnamin kommunistisen puolueen pääsihteerin Tô Lâmin vierailun takia kommunistivaltion liput liehuvat Presidentinlinnassa ymmärtämättä, että kaikki on arvopohjaista realismia.
22.10. Juotuaan liikaa alkoholia vain omat ajatukset seuranaan suomalaismiehet kuulemma käyvät sosiaalisessa mediassa julmasti kaikkien kimppuun. Lavroville ja Medvededille se taitaa olla tapa selvitä hengissä tipahtamatta kerrostalon ikkunasta.
