Apu

Riku Nieminen: ”Pyydän anteeksi, että tein blackfacen ohjelmassani – luulin, että on ilmiselvää, etten naura etnisyydelle”

Riku Nieminen: ”Pyydän anteeksi, että tein blackfacen ohjelmassani – luulin, että on ilmiselvää, etten naura etnisyydelle”
– Mieluummin kuolen kuin tapan. Minua ei saisi päättämään toisen ihmisen elämää. Olen pasifisti, enkä ole käynyt armeijaa. Pyrin välivallattomuuteen kaikessa, näyttelijä-ohjaaja Riku Nieminen sanoo.
Julkaistu: 31.7.2021

Jatka lausetta Riku Nieminen: Minun olisi pitänyt syntyä … Portugaliin, koska sisäinen kelloni on sellainen, että nukahdan vasta yhden tai kahden välillä. Se on todella tuskallista, jos tiedossa on aikainen herätys. En vain pääse nukkumaan ennen yhtätoista, vaikka olen yrittänyt. Jos nukahdan ennen yhtätoista, herään neljältä ja valvon aamukahdeksaan.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla näyttelijäksi, ja yhdeksänvuotiaana syntynyt haaveeni on siis toteutunut. Katsoin lapsena paljon leffoja ja halusin Hollywoodiin. Äitini sanoi, että pyri Teatterikorkeakouluun, se on yksi väylä. Pyrin ja pääsin sisään.

Teini-iässä ihailin erityisesti Spice Girlsejä. Suosikkini oli Mel B. Äänestin Spice Girlsin 2 Become 1 -biisiä Jyrkissä jatkoon, mutta en ole käynyt heidän keikoillaan. Olen huono käymään livekeikoilla, ahdistun niistä.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun mursin vasemman solisluuni kymmenvuotiaana. Liukastuin ensilumilla, kun alamäessä vastaan tuli kaivonkansi, vauhti tökkäsi ja lensin maahan. Kaverini luuli, että se ei ole murtunut, ja yritti vain naurattaa minua. Anorakkitakkini sai vain yläkautta pois päältä ja kun vedin sitä, kuului kunnon rusahdus. Vasen solisluuni on edelleen vähän outo.

"Jäin nuorena kesäleirillä patjojen alle jumiin. Muut eivät sitä tienneet, vaan hyppivät päälläni vaikka kiljuin. Siitä jäi pysyvät traumat. Pahin pelkoni on kuolla kiilautuneena johonkin."

Liikutun yleensä kyyneliin urheilijoiden onnistumisista, etenkin kun nyt ohjaan Penkinlämmittäjiä maikkarille. Ammattiurheilu on epäkiitollista etenkin lajeissa, joissa eivät liiku isot rahat. Liikutuin viimeksi sulkapallon EM-pronssista.

En enää rakasta muissa tai itsessäni ehdottomuutta. Aikaisemmin ajattelin, että pitää olla intohimoisesti jotakin mieltä. Idealismi voi jopa vaikeuttaa jotakin prosessia.

Pelkään kuollakseni ahtaita paikkoja. En ole se, joka menee pelastamaan kissanpentua kaivosta. Jäin nuorena kesäleirillä patjojen alle jumiin. Muut eivät sitä tienneet, vaan hyppivät päälläni vaikka kiljuin. Siitä jäi pysyvät traumat. Vaikka sukellan, en ikinä sukella luoliin. Pahin pelkoni on kuolla kiilautuneena johonkin.

Pyydän anteeksi, että tein vuonna 2015 blackfacen 1001 Rikua -ohjelmassani. Tein monia eri hahmoja piilokamerahengessä ja luulin, että on ilmiselvää, etten naura etnisyydelle. Haluan pyytää anteeksi niiltä ihmisiltä, jotka kokevat, että tekemäni blackface normalisoi rasismia tai että on ok nauraa jonkun ihmisen ulkonäölle. Se ei ollut tarkoitukseni.

"Jos ajattelee järkevästi ajankäyttöä, tämäkin haastattelu olisi pitänyt jättää tekemättä."

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, valinta olisi omat lapset.

Mieluummin kuolen kuin tapan. Minua ei saisi päättämään toisen ihmisen elämää. Olen pasifisti, enkä ole käynyt armeijaa. Pyrin välivallattomuuteen kaikessa.

Antakaa minun edes kerran nukkua rauhassa. Olen valo- ja ääniherkkä ja kaipaan toisinaan syvää unta.

Jos elän yli satavuotiaaksi, se on suoranainen ihme minun elämäntavoillani. Otan typeriä riskejä urheilulajeissa, esimerkiksi jalkapallossa menen tilanteisiin pää edellä. Ja tykkään kalliokiipeilystä ja sukeltamisesta. Laskuvarjolla en sentään lähde hyppäämään.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut sanomaan tarpeeksi ’ei’ asioille. Jos ajattelee järkevästi ajankäyttöä, tämäkin haastattelu olisi pitänyt jättää tekemättä.

3 kommenttia