Ruotsalaisakseli Grönborg-Karlsson oli höynäyttää Olli Jokista ikimuistoisesti 5–6: "Kovisteli jotain toukohousua vaihtoaitiossa"

HIFK-Tappara 6-5 (rl.)

Kas, piti tällainenkin pelin ensimmäinen erä nähdä, jossa Olli Jokisen HIFK ja Rikard Grönborgin Tappara pelasivat kumpikin Meidän pelin rytmein. Vedän rastin seinään. Myös kolmas erä oli puolin ja toisin Meidän pelin paraatimarssia.

Ehkä Tapparan osalta voi sanoa, että se pelasi Deras speliä. Siellä kun oli kontrollilähdöissä jopa sellaista pelin alta vauhtia hakevaa hyökkääjää ylemmässä viivelähdössä.

Olen suorastaan varma siitä, että apukoutsi Anders Karlsson on varastanut pelin valmentamisen Grönborgilta itselleen. Tai varastanut ja varastanut, enemmin niin, että Grönborg on pyytänyt asian suhteen konsultaatiota taktiselta velholta Karlssonilta. Tästä isot pisteet päävalmentaja Grönborgille.

Olli Jokinen taas saa arvostustani siitä, että hän on syönyt kauden alun uhoavat sanansa jostakin nopeasta pelaamisesta ja vieläpä niin, ettei trapia ja viivelähtöjä juurikaan hänen HIFK:ssaan muka pelattaisi. Kyllä pelataan! Ja kyllä pelattiin.

Läpi ensimmäisen erän sekä HIFK että Tappara rytmittivät pelaamistaan Meidän pelin taiteen sääntöjen mukaan. Todistettiin todella tasaista erää joka suhteessa. Kiekonhallinta oli tasan, samoin maaliodottamat ja hyökkäysalueen hyökkäyspeliajat. Nuo vieläpä kättelivät pelin virtauksen hallinnan kanssa.

Tapparan avausmaalissa Otto Somppi hukkasi puolustettavansa HIFK:n puolustusalueen puolustuspelissä, Otto Rauhala sai pelattua kiekon viivaan, Daniel Brickley toimitti ja Henrik Haapala dippasi kiekon verkkoon.

HIFK:n 1–1-tasoitusmaalissa Tappara harvinaisen kerran painesti hieman myöhässä kahdella, jopa kolmella, siitä seurasi, että Tapparalla oli hieman vaikeuksia täytössään etenkin, kun HIFK:n sisäänviennissä pääsi operoimaan Gretzkyn siniviivatoimiston kautta Jori Lehterä. Tappara jäi syöttö syötöltä ja kamppailu kamppailulta HIFK:n jälkeen. Aron Kiviharju kihautti Vincent Marleaun ja Lehterän syötöistä.

Toisessa erässä molemmat pitivät viisikkoaan verrattain hyvin kasassa.

HIFK:n 2–1-johtomaalissa oli alla jäähyaitiosta karannut pelaaja, lopulta Niklas Nykyri kihautti. Tapparan ylivoimalla oli muutoinkin sysimusta ilma.

Jos Grönborgilla olikin hieman karkeat ja väärät konstit yrittää opettaa elokuusta 2023 alkaen Tapparaa pois trapin pelaamisesta, nyt hänen pitäisi keksiä konsti, että viime kausien synti kolmen pelaajan vastaan puolustaminen pelmahda esille väärillä hetkillä.

HIFK:n 3–1-maalissa kaksi Tapparan hyökkääjän typerhti prässäämään ja pakki vieläpä pintsasi. Siitä maestro Lehterä vei mukanaan Kalle Ervastin ja Marleaun kolme-vastaan-kaksi-ylivoimahyökkäykseen, jonka myötä Marleau sai lyödä kiekon tyhjään nuottaan, kun Juha Metsolaakin vietiin maalinsuulla pahan kerran.

HIFK:n 4–1 oli Kiviharjun taituruutta ylivoimalla viivasta. Viipyilevä ja leijaileva kiekko löysi pieteetillä tiensä ylänurkkaan. Maskin teki loistavasti Daniel Mäkiaho.

Tappara teki toisen erän loppuun 4–2-pukukoppimaalin. Siinä virheen teki HIFK:n Petrus Palmu, joka yritti palauttaa kiekkoa muutaman kymmenen sentin päästä omaa siniviivaa. Siinä jos missä olisi sopinut pelata siirtokiekko keskialueelle.

Jos vertaan HIFK:n ja Tapparan pelaamista ensimmäisessä ja toisessa erässä, HIFK piti paremmin tyyliinsä. Tappara alkoi elää ja pelata hieman kädestä suuhun eli ratkomaan pelitilanteiden haasteita yksilöiden taidolla.

Sitä vastaan HIFK:lla oli pitää yhteistyön puolustuspelisapluuna tamperelaisten hyökkäysten edessä.

Lehterällä oli kahden erän jälkeen plakkarissaan kolme syöttöpistettä.

Kolmannessa erässä HIFK pelasi aluksi jäätävää johdonsuojelulätkää. Siinä ytimessä olivat tusinan verran trapia, joiden jälkeen aina silloin, kun Tappara pääsi läpi keskialueen sumpusta, helsinkiläisten täyttö ja puolustuspelaaminen olivat timanttia.

Jostain syystä HIFK:n vaihtoaitiosta alkoi kuulokkeisiini kuulua komento ”one!”. Se tarkoitti jäällä sitä, helsinkiläiset lähettivät aina melkein kuin näön vuoksi yhden hyökkääjän häiritsemään ylhäältä ja neljä pelaajaa jäi keskialueelle boxiin. Tuo ei ole paras tapa pelata trapia. Vaikka sillä jotain näennäistä aktiivisuuden tuntua pelaajille haetaankin.

Kun Tappara ajoi 5–2-tappioasemasta maali kerrallaan helsinkiläisten johdon ylös, etenkin tamperelaisten viidennessä maalissa HIFK:n trap oli jo reikäjuustoa: h1 ja h2 kärkkyivät häirintää, toinen heistä luisteli vieläpä vaihtoon, Tony Sund pelasi pakeista liian vasemmalla, isoimman munauksen teki oikea pakki Oliver Larsen ajamalla omalla siniviivalla vastaan Haapalaan, joka taitavasti vain tökkäsi kiekon keskelle maalintekijä Joachim Blichfeldille.

Ottelun parhaat pelaajat olivat Tapparan pakki Jyrki Jokipakka ja HIFK:n hyökkääjä Petr Koydytek. Toki myös Lehterä oli vahva.

HIFK ja Tappara ovat tällä hetkellä kovasti valmentajiensa näköisiä joukkueita. Tapparan osalta pitää sanoa: valmennustiiminsä näköinen joukkue.

Tappara pelaa erikoisen paljon erilaisia pelisuunnitelmia liittyen aina kulloiseenkin vastustajaansa. Grönborgin Tappara on kaukana Jussi Tapolan Tapparasta, mitä tulee jatkuvaan konemaiseen suoritusvalmiuteen.

Jokisen HIFK hakee vielä itseään. Se ei ole lähellekään niin hyvä, mitä Ville Peltosen HIFK oli parhaimmillaan. Tokko kukaan koskaan on saanut olla harjoittelemassa pelin valmentamista niinkin maineikkaassa seurassa kuin HIFK. Jokiselle tällainen etuoikeus on suotu kera hurjan palkan. Jokis-lisä näkyy palkkakuitissa, mutta ei ainakaan vielä jäällä joukkueen suorituksessa.

Ottelun loppu oli olla farssi Jokiselta esikuntineen.

Ensin alkoi trap vuotaa, ja sitten Tapparan 5–5-maalin jälkeen Jokinen kovisteli valmennustiiminsä jotain toukohousua, että haastetaanko maali vai ei? Haastetaan! kakaisi lopulta toukohousu. Vihkoon meni haasto.

Vähältä piti, ettei paljoa puuttunut, että ettei Tappara tehnyt voittomaalia ylivoimalla. Se olisi ollut kohtuullisen ikimuistoinen 5–6 tulostaululla, kun Jokinen ja pelaajat olivat sulaa Grönborgin Tapparan edessä.

Rankkarit ratkaisi HIFK:lle, isänsä Tonyn tyyliin, mutta leftin puolelta, tämän asian spesialisti Daniel Mäkiaho. Nopea kääntö kämmeneltä rystylle ja kiekko kattoon. Tuo maali antoi paljon anteeksi. Jopa Nordiksen yltiöuskollinen yleisö olisi voinut olla hetken mielimurteissaan, jossa Tappara olisi vienyt kaksi pistettä mukanaan Tampereelle.