Eeva

Riitta Nykänen: Onneksi on muistot



Riitta Nykänen: Onneksi on muistot

"Koen kiitollisuutta joistakin epäonnistumisista. Elämäni suunta olisi saattanut olla toisenlainen, jos niitä ei olisi tapahtunut."
Teksti Riitta Nykänen

Löysin kirjahyllystä vanhat päiväkirjani. Myös sen ensimmäisen, jonka sain kymmenvuotislahjaksi serkultani. Kannessa on punainen sydän ja tietenkin lukko, jonka saa kätevästi auki esimerkiksi hiuspinnillä. Olin raportoinut tarkasti muun muassa Sapporon olympiakisoista ja jääkiekon MM-kisoista ja ihaillut Veli-Pekka Ketolaa. Mukavalta tuntuivat myös kertomukset Putte-koirasta ja Ukko-kissasta, joiden kanssa leikin piilosta.

Tykkäsin myös kirjata muistiin lämpötiloja ja lumimääriä. 1970-luvulla näyttää olleen todella kovia pakkasia ja runsaasti lunta paitsi vuonna 1972, jolloin olimme koko perheen voimin luistelemassa läheisellä lammella ja söimme suolla jäätyneitä karpaloita.

Seuraava vihreäkantinen olikin jo murrosiän elämäntuskan täyttämää kommentointia. Monta sellaista asiaa oli tapahtunut, joista ei ollut minkäänlaista muistikuvaa enää jäljellä. Kuohuttavalta tuntui lukea lukion ekaluokkalaisen silmin isän kuolema ja sen jälkeinen aika. Ihmettelen, miten siitäkin oikein selvittiin.

Opiskeluaika, sinkkuelämä, häät, lasten odotukset ja syntymät ovat saaneet omat merkintänsä. Elämään on mahtunut paljon tapahtumia, joiden yksityiskohdat olisivat pyyhkiytyneet pois, ellen olisi kirjannut niitä muistiin.

Ja tietenkin on niitäkin sivuja, joiden lukeminen tuntui suorastaan piinaavaalta. Virheet, pettymykset, itkut, surut, epäonnistumiset ja kaikenlaiset kolhut saivat huokailemaan syvään. Muutaman synkän ja epätoivoisen päivän voisin hyvinkin vaihtaa aurinkoisempaan.

Siihenkin havahduin, että tässä iässä omat menneet virheet eivät enää tunnu niin raskailta tai noloilta. Omat kerrokset ja kehityskaaret tulivat selvästi esille.

Oli helpottavaa huomata, että moni aikanaan vaikealta tuntunut kokemus näyttäytyy nyt merkittävänä opetuksena, jopa elämän käännekohtana, joka avasi kokonaan uusia uria.

Koen suorastaan kiitollisuutta joistakin epäonnistumisista. Elämäni suunta olisi saattanut olla aivan toisenlainen, jos niitä ei olisi tapahtunut.

Huomasin sen, että muistoissa on hyvä viipyillä. Ne palauttavat mieleen jo unohtuneita tunteita ja tunnelmia, jotka lämmittävät mieltä. Muisteleminen tuntui yhtäältä liikuttavalta ja toisaalta hätkähdyttävältä. Miten nopeasti aika kuluukaan.

Orastavaa kevättä!

Julkaistu: 20.3.2018