Eeva

Riitta Nykänen: Ikä tekee herkemmäksi



Riitta Nykänen: Ikä tekee herkemmäksi

"On päiviä, jolloin en halua avata televisiota etenkään iltauutisten aikaan."
Teksti Riitta Nykänen

Oletin, että tunteet tasaantuvat iän myötä. Kuvittelin, että vanhemmiten pystyn kohtaamaan asiat sellaisena kuin ne ovat ja minusta kasvaa tyynen rauhallisesti mihin tahansa tilanteeseen suhtautuva aikuinen.

Ainakin omalla kohdallani on käynyt pikemminkin päinvastoin. Tuntuu siltä, että tunteet ja tuntemukset ovat iän karttuessa pikemminkin voimistuneet.

Erityisen herkäksi olen tullut siinä, miten pystyn kohtaamaan pahuutta. Kaikkea tarjolla olevaa en pysty enää kohtaamaan. Huomaan, että entistä enemmän seulon ja väistelen. Kaikkein dramaattisimmat uutisotsikot yritän sivuuttaa.

On päiviä, jolloin en halua avata televisiota etenkään iltauutisten aikaan. Huomaan suojelevani paitsi itseäni myös läheisiä liian ahdistavilta asioilta.

Kaikkiruokainen en ole enää vuosiin ollut kirjojenkaan suhteen. Lukuisat dekkarisarjat ovat jo aikaa sitten poistuneet kirjahyllystäni. Kauhuleffoista en ole koskaan pitänyt, ja kaikkein pahinta luettavaa on kaikenlainen lasten kaltoinkohtelu.

Elämänkokemus on opettanut myös huomaamaan pinnan alla vaanivan negatiivisuuden.

Kaikki ei ole sellaista miltä näyttää, eikä kaikkiin todellakaan ole luottamista. Sinisilmäisyys on matkan varrella karissut.

Herkässä ovat myös itku ja liikutus. Pienet lapset, suloiset eläimet, kauniit ja koskettavat sanat, ystävien kohtaami-set, lämmin halaus saavat veden tirahtamaan silmiin.

Lasteni mielestä liikuttumiseni on suorastaan noloa. Nenäliina on hyvä olla mukana teatterissa, konserteissa ja etenkin koulujen joulu- ja kevätjuhlissa. Selväksi on tullut, ettei omaa mieltä kannata kuormittaa liikaa ja sielua on syytä suojella ylimääräisiltä ahdistuksilta.

Lienee kuitenkin hyvä, ettei ikä teekään ihmistä kyynisemmäksi vaan pikemminkin herkemmäksi. Sietokyky ei siis kaikelta osin parkkiinnukaan.

Väistely ja silmien ummistaminen pahuuden edessä ei silti tunnu oikealta ratkaisulta. Jotain pitäisi osata tehdä, että maailmasta tulisi nykyistä parempi.

Omaan käytökseen ja ajatuksiin voi sentään vaikuttaa. Pahan sijasta voi aina valita hyvän.

Pääkirjoitus on julkaistu Eevan numerossa 2/2018.

Julkaistu: 1.3.2018