Riikka Suominen kasvoi umpikokoomuslaisessa kodissa ja vieroksui mielenosoittamista – Tänä kesänä hän lähti Elokapinan mukana kadulle
”Olen valmistautunut siihen, että poliisi kantaa minut paikalta ja kyyditsee kuulusteltavaksi laitokselle.” Riikka Suominen kertoo, millaista on osallistua kansalaistottelemattomuuteen osana Elokapinaa.
Kirjoitan spriiliukoisella tussilla käsivarteeni puhelinnumeron. Siihen soittamalla tavoitan putkatuen, eli henkilön, joka voi auttaa minua, jos poliisi ottaa minut kiinni. Jätän oman puhelimeni kotiin. Aion osallistua kansalaistottelemattomuuteen. Ensimmäistä kertaa elämässäni.
Vielä vuosi sitten olin arka osallistumaan edes perinteisiin mielenosoituksiin. Joukkomarssiminen oli minusta luotaantyöntävää. Minua ei ole kasvatettu sellaiseen, sillä lapsuudenperheeni oli umpikokoomuslainen. Emme marssineet vappuna tai muutenkaan.
Aikuisena olen yrittänyt opetella mielenosoittamisen, mutta valjuin tuloksin. Iskulauseiden huutamiseen olen ollut liian itsetietoinen. Niillä harvoilla marsseilla, joihin olen osallistunut, olen kävellyt vähän nolona. Lähinnä olen palellut ja toivonut pääseväni kotiin.
