Oscar-palkitun ohjaajan Volker Schlöndorffin elokuva Return to Montauk sisältää kiinnostavat ainekset. Siinä liikutaan New Yorkin kirjailijapiireissä, ja tarina kertoo keski-ikäisen kirjailijan Max Zornin naissuhteista. Hänellä on nuori vaimo, Clara, mutta sattumalta hän tapaa New Yorkin -matkallaan aiemman suuren rakkautensa, Rebeccan, jonka kanssa suhde on kariutunut seitsemäntoista vuotta aiemmin.

Max ja Rebecca päätyvät viettämään yhteisen viikonlopun. Syrjäisen pikkukaupungin hotellissa roihu syttyy uudestaan. Molempien menneisyydestä paljastuu kuitenkin raskaita ja kipeitä asioita.

Tarina näyttää hienosti sen, miten paljon syvemmin suhteen toinen osapuoli, tässä nainen, voi asiat kokea, ja miten haavoittuvainen ihminen on rakkaussuhteen pettymyksissä. Mies keskittyy suhteessa eri asioihin, ja kahden ihmisen kohtaamattomuus riipaisee.

Zornia esittää kehuttu ja monien rakastama Stellan Skarsgård. Hän on hyvin uskottava vähän hukassa olevana, katuvaisena miehenä. Keski-ikä saa miehen pohtimaan, olisiko parempi unohtaa kaikenlaiset roolit ja pyrkiä sittenkin totuuteen.

Nina Hoss etäisenä, menetettynä rakastettuna on myös lihaa ja verta. Zornin vaimon (Susanne Wolff) hahmo on kuitenkin jopa elävämpi ja mehevämpi; miten paljon vaimo voi antaa anteeksi ja onko hän liian nuori osatakseen kuunnella itseään?

Elokuva rakentuu ihmissuhteiden jännitteen varaan ja sen tempo on hidas. Aavistuksen verran väritön kuvaus vetosi minussa enemmän analyytikkoon kuin tunteisiin, mutta jätti silti paljon pohdittavaa.

Arvio löytyy myös Eevan numerosta 10/2017.