Rescuekoiraksi kutsutaan koiraa, joka on päässyt uuteen kotiin jouduttuaan ensin kodittomaksi hylkäämisen, pahoinpitelyn, laiminlyönnin tai omistajan henkilökohtaisten ongelmien vuoksi. Termiä käytetään myös koirista, jotka ovat syntyneet kodittomiksi ja toimitettu kadulta uuteen kotiin tai löytöeläintarhalle.

Koirien auttamiseksi on perustettu useita järjestöjä. Ne pyrkivät parantamaan elinoloja tarhoilla, vähentämään katukoirien määrää steriloinneilla ja valistuksella sekä välittämään koiria pysyviin koteihin. Monet järjestöt toimittavat koiria maista, joissa kodittomia koiria on paljon. Vapaaehtoiset ottavat lopullista kotia etsiviä koiria myös sijaishoitoon, ennen kuin niille löydetään koti loppuelämäksi.

Suomen Kennelliitolla on FIX-rekisteri, johon voi ilmoittaa sekarotuisen tai aiemmin rekisteröimättömän koiran. Tällaisia koiria oli sen mukaan Suomessa vuonna 2017 noin 16 000. Rescuekoirien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta niitä arvioidaan tuotavan Suomeen vuosittain jo tuhansia.

Tavallisimmat alkuperämaat ovat Espanja, Viro, Romania ja Venäjä. Omistajille muutama vuosi sitten tehdyn kyselyn mukaan 90 prosenttia koirista on tuotu Suomeen jonkin järjestön kautta, mutta koiria tuovat myös yksityishenkilöt.

Suomessa kaikkien yhdistysten, jotka tuovat rescuekoiria maahan, tulee rekisteröityä elintarvikevirasto Eviraan eläinten kaupalliseksi maahantuojaksi. Järjestöjä on nykyisin parikymmentä, joista tunnettuja ovat esimerkiksi Rekku Rescue (Suomi, Viro), Viipurin Koirat ry (Venäjä), Rescueyhdistys Kulkurit (Romania) ja Galgos del Fenix (Espanja).

”Adopt, don’t shop” (adoptoi, älä osta) on hieno periaate ja eläinsuojeluteko, mutta rescuekoira ei sovi kaikille. Koiria on kohdeltu ennen järjestöjen huomaan pääsyä usein kaltoin, mikä saattaa etenkin alkuun näkyä arkuutena, eroahdistuksena ja joskus aggressiivisuutena muita koiria tai koiran uhkaaviksi kokemia ihmisiä kohtaan.

Valtaosasta rescuekoiria tulee onnellisia ja ongelmattomia lemmikkejä, mutta uuden omistajan on hyvä tiedostaa mahdolliset vaikeudet.

Evira on varoittanut myös tautiriskistä. EU-alueelta koiria tuotaessa viranomaisvaatimuksista tärkeimmät ovat rabiesrokote, heisimatolääkitys, tunnistusmerkintä, eläinlääkärin tarkastus enintään 48 tuntia ennen matkaa sekä eläimen tietojen merkitseminen TRACES-tietokantaan.

Terveystodistuksissa voidaan silti huijata, mikä on paikoin ollut etenkin Venäjältä tuotujen koirien ongelma. Vasta-ainetesteissä on havaittu, ettei koiraa olekaan rokotettu, jolloin se voi levittää vakavia sairauksia, kuten penikkatautia tai parvovirusta, koirasta toiseen. Huolta on herättänyt myös antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien eli niin sanottujen sairaalabakteerien leviäminen.

Rescuekoirajärjestöt myöntävät riskien olemassaolon, mutta pitävät huolia usein liioiteltuna pelkojen lietsontana. Ne ovat pyrkineet vastaamaan kritiikkiin antamalla koirille useampia kuin pakollisia tautirokotuksia, tekemällä itse vasta-ainetestejä ennen maahantuontia, parantamalla hygieniaa koiratarhoilla ja lisäämällä valistusta alkuperämaissa.