Remu väittää, ettei häntä voi huijata: ”Näen heti ihmisen silmistä, kun se valehtelee”

Jos olisi nainen, olisin naisellinen nainen, enkä tällainen hepsankeikka niin kuin nämä nykypäivän typykät, jotka haluaa näyttää miehiltä.

Lapsuuteni sitkein haave oli olla muutakin kuin katujen mittaaja. Faija sanoi, että tuosta jätkästä tulee korkeintaan sippiviulun soittaja. Ajattelin, että vitut tulee ja aloin mättää rumpuja.

Teini-iässä inhosin erityisesti sitä, että olin niin saatanan ujo. Likkoja lähestyessä pelko pamahti päälle ja aloin havista kuin haavanlehti. Sitten jouduin vankilaan. Siellä pääsin jutusta jyvälle ja löysin rytmin.

Minuun on jäänyt pysyvät jäljet, kun olen lennellyt sinne tänne ja napsahtanut useamman kerran turvalleni. Kroppa ei ole enää oikein messissä, mutta nuppi skulaa edelleen.

Tulin lyöneeksi erästä henkilöä, koska hän käyttäytyi sopimattomasti. Olimme tulossa Albert Järvisen kanssa keikalta. Elettiin jotain 80-lukua. Meidän muijat kävelivät siinä meidän edellä. Siihen tuli yksi jätkä, joka alkoi lirkuttamaan ja hipelöimään niitä. Sanoin, että nyt stop tykkänään ja monotin sitä kengällä otsikkoon. Jätkä putosi kuin eno veneestä ja jäi maahan makaamaan. Mulle iski kamala syyllisyydentunto. Silloin lupasin, että jos tuo tuosta tokenee, niin en enää koskaan vedä ketään lättyyn.

Viimeksi nauroin makeasti muutama päivä sitten. Istuskeltiin kaverin kanssa ulkona, kun ohitsemme käveli kivitalon kokoinen mummeli kauheassa jurrissa. Sanoin, että vittu jos tuo mummo lentää nyt katolleen. No, sehän oli seuraavassa sekunnissa nokallaan.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun tiedän jonkun puhuvan mulle täyttä skeidaa ja katsovan samalla silmiin. Näen heti ihmisen silmistä, kun se valehtelee.

Viimeksi rakastuin eilen. Niin mulle käy joka saatanan päivä. Kauneutta ei voi välttää ja kun se kunnolla jysähtää päälle, tuntuu hyvältä ja lämpimältä.

Kateellisena katson, kun… En oikein mitään. Olen kirjoittanut sellaisen biisinkin, missä sanotaan, että kateus on köyhyyttä kamalampaa.

Pelkään kuollakseni… Mä en pelkää mitään. Se ei pelaa, joka pelkää.

Join pääni täyteen, kun… Sitä ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi kerran vahingossa. Mähän en käytä lainkaan alkoholia. Mua alkaa väsyttää heti, jos otan vähänkään kuppia.

Hermoni menevät, kun ihmiset jauhavat paskaa. Ja mitä mä paskalla teen, kun ei ole peltoakaan?

Pyydän anteeksi tarpeen tullen. Monesti olen pyytänyt, vaikken ole hirveää tehnytkään. Funtsin, että toiselle tulee hyvä mieli.

Olen lapsesta saakka ihmetellyt, miksi juttuni eivät mene putkeen niin kuin normaaleilla ihmisillä. Se johtuu varmaan tähdistä.

Aion vielä opetella kolmannen kerran kävelemään ja lopettaa kiroilemisen.