Kangasniemen Amor Reijo Pynnönen sai lukemattomat parit rakastumaan Syvälahden tanssilavalla: ”On parikin tunnettua henkilöä, joille olen neuvonut vaimon”
Reijo Pynnönen järjesti Kangasniemen Syvälahdessa yli tuhannet tanssit. Hän tietää, miten suomalainen rakkaus syttyy.
Roomalaisessa mytologiassa romanssin nuolia ampuva rakkauden jumala Amor on pieni, siivekäs poika. Suomessa ainakin yksi Amor taitaa olla kangasniemeläinen 77-vuotias mies. Reijo Pynnönen nimettiin Amoriksi jo vuonna 2002 Kangasniemen Kutemajärven seksifestivaaleilla. Perusteluina oli, että Pynnönen oli saanut niin monet rakastumaan järjestämällä tapahtumia, joissa voi olla lähekkäin.
Pynnönen pyöritti vuodesta 1977 Kangasniemen Syvälahden viihdekeskusta, joka on yksi Suomen tunnetuimmista tanssilavoista.
– Jo 2000-luvun alussa arvioin, että jos yksikin promille täällä tavanneista pareista on mennyt naimisiin, niin se on jo satoja ihmisiä, Pynnönen laskee Syvälahden viihdekeskuksen kahvilan pöydän ääressä.
Keväällä hän jäi virallisesti eläkkeelle Syvälahden tanssilavan omistavan Kangasniemen Retkipaikka Säätiön toimitusjohtajan paikalta. Järjestelmällisesti töitään ylös kirjannut Pynnönen järjesti vajaassa 50 vuodessa 1 026 tanssit.
Siinä ehti nähdä, miten suomalainen rakastuu toiseen, ja välillä vähän avittaakin.
Kun Pynnöseltä kysyy, mikä on Syvälahden tanssilavan ikimuistoisin rakkaustarina, Amorin mieleen nousee useampia. Kaikkia ei vain voi paljastaa. Syvälahden lavalta puolison ovat löytäneet niin tavalliset kansalaiset kuin kansanedustajat, yritysjohtajat ja professorit.
– On parikin tunnettua henkilöä, joille olen neuvonut vaimon. Olen kehottanut, että sinun kannattaisi mennä hakemaan tuota, Pynnönen hymyilee.
Yksityiskohdista hän vaikenee kuin vaitiolovelvollisuuteen sitoutunut lääkäri. Ehkä juuri siksi hän loi vuosikymmenien aikana luottamukselliset suhteet niin asiakkaisiin kuin Suomen eturivin artisteihin.
Myös jälkimmäiset avautuivat Pynnöselle yksityiselämästään. Eräs artisti kysäisi yhtenä iltana, tulisiko hänen mennä naimisiin bändikaverinsa kanssa. Tämä odotti vastausta vielä samana iltana.
– Minä sanoin, etten minä voi sellaisessa neuvoa. Päätöksen pitää tulla sinun sydämestäsi.
Myöhemmin Pynnönen kuuli, että artisti oli kieltäytynyt kosinnasta.
Toisten rakkaus kantoi alttarille. Eräänä iltana vuonna 2009 Pynnöstä odotti lippukatoksessa pari, joka oli tavannut Syvälahdessa. Pari seisoi Pynnösen edessä ja pyysi tätä vihkimään heidät. Pynnönen kieltäytyi, koska hänellä ei ollut vihkimisoikeutta. Pari lupasi järjestää asian ja hommasi Pieksämäeltä tuomarin, joka hoitaisi virallisen vihkimisen.
Niin pari vihittiin Pynnösen avustamana itsenäisyyspäivänä 2009 Syvälahden viihdekeskuksessa. Pynnönen oli tehnyt lumesta kujan, vetänyt Suomen lipun salkoon ja sytyttänyt pöydälle kynttilän.
– Kun tieto tästä vihkimisestä levisi, se sai paljon positiivista julkisuutta. Eräs edesmennyt opetusneuvoskin totesi, ettei tuohon hommaan olisi suostunut kukaan muu kuin Pynnönen, mies virnistää.
Pynnönen on aina välittänyt tanssilavan pärjäämisestä, mutta on hän kyllä välittänyt ihmisistäkin. Kangasniemen Amoria epäilyttää se, miten moni etsii nykyään kumppania kännykän ruudulta yksin kotona.
Amor kehottaa hakeutumaan tapahtumiin, joissa toista pääsee lähelle.
– Tilanne ei ole aito ja suhteesta tulee kaukainen, jos se rakennetaan puhelimen kautta. Jos tanssii monta peliä illan aikana, siinä tuntee paljon ja huomaa, onko tämä toinen osapuoli sellainen, että tästä voisi tulla jotain.
Pynnönen muistelee toisen suomalaisen rakkauden puolestapuhujan, jo edesmenneen runoilija Tommy Tabermannin lausuneen, että Suomen väkiluku olisi puolet pienempi ilman tanssilavakulttuuria. Pynnönen on samaa mieltä.
– Lavatansseissa tapahtuu edelleen paljon. Minäkin aina sanon, että muistakaa välillä käydä tuolla puskassa kuhertelemassa, että saadaan syntyvyys kasvamaan!
Alun perin Pynnönen innostui tanssilavakulttuurista juuri siksi, että siellä toden totta tapahtui. Muistiin on painunut erityisesti kolme 1960–1970-vaihteen keikkaa Syvälahdessa. Kun silloisella pienellä, matalalla lavalla esiintyi Martti Innanen Gunnar-pässinsä kanssa, parikymppinen Pynnönen ei nähnyt itse pässiä.
– Kuulin sen määkimisen ja näin jälkikäteen lavalla papanat. Silloin ajattelin, että jukra, jos minä joskus olen lavan pyörittäjä, niin lavan pitää olla niin korkea, että näkee pässit ja kaikki.
Danny-show’hun väkeä tuli niin paljon, ettei artisti mahtunut tunkeutumaan yleisön läpi lavalle. Niinpä Danny otti tikapuut ja saapui lavalle ikkunasta.
– Muistan yhä elävästi, kuinka Dannyn pää tuli ikkunasta. Sekin osoitti, että kyllä tilojen pitää olla suuremmat, sanoo Pynnönen.
Vuonna 1970 Pynnönen alkoi soittaa Syvälahdessa väliaikamusiikkia. Samalla tutustui artisteihin. Esimerkiksi Tapani Kansa kysäisi Pynnöseltä, olisiko tällä puutavaraa. Olihan tällä ja niin yksi Suomen suosituimmista artisteista pykäsi ennen keikkaansa lavan ympärille aidan, ettei yleisö vyöryisi lavalle.
Pynnönen katsoi touhua vierestä ja pohti jälleen kerran oikeanlaista lavaa. Aito innostus johti uraan. Vuonna 1977 hänestä tuli lavaisäntä ja vuonna 1989 toimitusjohtaja.
Pynnönen oli opiskellut maanmittausteknikoksi, mutta teki niitä töitä nuoruudessaan vain satunnaisesti.
– Syvälahti imaisi niin voimakkaasti mukaansa ja urheilukuviot päälle, Pynnönen perustelee.
Pynnönen on Kangasniemen Kalskeen pitkäaikainen urheilija ja valmentaja, joka valmensi aikanaan monia nuoria urheilijalupauksia. Esimerkiksi Ringa Ropo tutustui pituushyppyyn Pynnösen vetämien yleisurheilukoulujen ja ikäkausikisojen kautta.
Omalta urheilu-uraltaan Pynnösellä on SM- ja arvokisamitaleja erityisesti veteraanisarjoista. Nykyään hän keskittyy kuulantyöntöön.
– Olen jo varannut matkan elokuun EM-kisoihin Madeiralle.
”Muistakaa välillä käydä puskassa kuhertelemassa, että saadaan syntyvyys kasvamaan!”
Pynnönen on tehnyt elämässään valtavan määrän työtä muiden eteen, suuren osan palkatta. Syvälahden pyörittämisestä hän ei alussa eikä lopussa saanut palkkaa, kun korona vaikeutti liiketoimintaa vuodesta 2020.
– Vaimoni mukaan olisimme nyt rikkaita, jos olisin käyttänyt saman energian johonkin hyväpalkkaiseen työhön, Pynnönen virnistää.
Työntekoon totutti lapsuus. Pynnönen kasvoi kangasniemeläisellä maatilalla äitinsä ja kolmen veljensä kanssa. Kahdesti leskeksi jääneen äidin auttaminen tarkoitti, että pellolla ja juurikasmaalla todella sai ahertaa. Omaa rahaa sai marjoja myymällä.
– Kuka on maalla kasvanut, oppii tekemään.
Vapaaehtoistyö on yhdistänyt Pynnöstä ja puolisoa Eeva-Liisa Tilkasta. Rakkaus on kestänyt ja ihmekös tuo, sillä pari tapasi Kuikan tanssilavalla Jyväskylässä 1980-luvun puolivälissä.
– Tanssilavalla saa syntymään kestäviä suhteita, kun raittiina tanssitaan ja koetaan yhdessä liikunnan riemua ja hyviä artisteja, Pynnönen uskoo.
Tosin kyllä tähänkin rakkaustarinaan tarvittiin hieman ulkopuolista Amoria. Sellaisena toimi tunnettu suomalainen urheiluvaikuttaja Asko Härkönen.
Härkönen kävi vilkaisemassa naisen osoitteen Pynnöselle Jyväskylän yliopiston seinältä.
– Niin minä laitoin Evelle kiitoskortin siitä, että hän haki minua tanssimaan. Hän vastasi ja menimme naimisiin, Pynnönen hymyilee.
Perhe-elämässään Pynnönen tekisi toisin vain yhden asian. Jos aikaa voisi kääntää, hän leikkisi kesäisin enemmän kolmen pienen tyttärensä kanssa. Nyt tytöt ovat jo aikuisia ja yhdellä heistä on vuoden ikäinen Onni-poika.
– Onneksi sain leikkimiseen uuden tilaisuuden lastenlasteni kanssa.
Tuleva kesä on ensimmäinen 55 vuoteen, kun Pynnösellä ei ole Syvälahdessa virallista roolia. Omassa elämässä odottavat reissut puolison kanssa ja mökki missäs muualla kuin Kutemajärvellä. Myös vapaaehtoistyöt jatkuvat. Pynnönen vetää vaimonsa kanssa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa liikuntahanketta Kangasniemen Kalskeessa.
– Sillä tavalla en aio jäädä eläkkeelle, etten tekisi mitään.
