Reijo Mäki: En luota Venäjään - ikinä!
Turkulainen kirjailija Reijo Mäki, 60, piikittelee kirjoissaan aina Venäjää - tarkoituksella.
Kersana olimme kevätretkellä – velipoikani Ilkka ja pienet kaksoissiskomme Tiina ja Teija. Tulvaojan ylitys sovittiin niin, että minä vanhempana heitän tytöt ojan yli ja Ilkka ottaa kopin toisella puolella. Toisen systerin kohdalla heitto lipsui, ja virta vei pipopäätä. Alavirralla sain hupusta kiinni ja revin likan kuiville. Kotona isä otti koivuniemenherran käyttöön. Syystä.
Jumalia ei ole. Tai on niitä, satoja tai tuhansia. Ja jokainen on se autuaaksi tekevä. Tämä on ihmisparkojen ikiaikainen itsepetos. Tosiasiassa bussikuskisi on elämässäsi paljon merkittävämpi johdattaja ja vaikuttaja kuin yksikään tyrkyllä olevista jumalista. Bussikuski sentään vie sinut sinne, minne lupaa.
Hipsterit ärsyttävät minua, se poseeraus ja teennäisyys. Heillä on muodikkaita ideoita, jotka eivät toimi: Korvallinen kahvikuppi roskikseen ja tilalle korvaton kahvilasi – ja näpit polttelee. Kaikissa kirjoissani pilkkaan heitä, se leimaa tuotantoani. Jos hipsteri olisi keksinyt pyörän, siitä olisi tullut soikea. Ja se kaksinaismoralismi: Hipsteri on ilmastohuolestunut. Mutta kun Barcelonassa on tosi koleet etnofestarit, eikun Ryanair alle!
Krapulako luova tila - paskapuhetta!
Vaimoni on oikeassa. Yleensä aina. Ja kun sen asian sisäistää, on elämä ja arki paljon, paljon helpompaa.
Suomalainen feminismi ei fokusoi olennaisiin asioihin. Maassa on kymmeniätuhansia naisia, joiden kulttuuritausta pakottaa heidät koko elämänmittaiseen tutkintavankeuteen – eli isien, veljien ja setien jatkuvan valvonnan alle. Mutta feministit keskittyvät vaatimaan sukupuolineutraaleja vessoja. Koko kansa on saatava pissaamaan istualtaan!
Olen kuullut joidenkin ihmisten suusta, että krapula on luova tila. Paskapuhetta! Näillä tyypeillä ei ole ikinä ollut oikeaa krapulaa – sitä kamalaa Kainuun kokoista kankkusta.
En ole mukana missään somessa. Se kiinnostaa minua tasan yhtä paljon kuin pilkkiminen.
Kantapään kautta olen oppinut, että suomalaisen taiteilijan kannattaisi olla vihervasemmistolainen. Silloin saat Hesarissa paremmat arvostelut ja selkään taputtelua. Mutta tämä oppi ei kuitenkaan ole mennyt minulle ihan perille saakka.
Vanhempani opettivat työntekoa
Musiikissa olen nolla. En laula, en tanssi, en soita. Mutta minulla on paljon hyviä muusikkokavereita. Siis oikeita muusikoita. Sen sijaan DJ-tähti on minusta semmoinen tyyppi, joka laittaa muistitikun masiinaan ja heiluttaa sitten käsiään seuraavat puolitoista tuntia...
En luota Venäjään. Ikinä! Vika ei ole venäläisissä ihmisissä, mutta järjestelmä sekä entisessä Neuvostoliitossa että nykyään Venäjällä on täysin epäonnistunut ja orjuuttava. On surkea juttu, että Suomella on tällainen naapuri. Kirjoissani olen aina piikitellyt Venäjää. Kirjassani Gekko yksityisetsivä Vares on krapulapainajaisessaan kolmivuorotyössä liukuhihnalla, jolla tuotetaan Vladimir Putin -pihatonttuja.
Vanhempani opettivat työntekoa. Heillä oli Siikaisissa pieni maatila, emmekä olisi tulleet toimeen, jollei koko perhe olisi painanut duunia. Mottoni on sama kuin kirjojeni päähenkilöllä Jussi Vareksella: Pelloton mies on peloton mies – farmiton poika on harmiton poika.
