Ulkona sataa kaatamalla, mutta Lasse "Redrama" Mellbergin, 42, mieliala on korkealla.

– Tämä ilma ei haittaa, kun on studiossa.

Neljän vuoden tauon jälkeen Mellberg on jälleen luovan työn äärellä ja julkaissut jo uusia kappaleita oman levy-yhtiönsä Non-Genren kautta. Vuosia kestäneen sairastelun aikana hän on ymmärtänyt haluavansa tehdä musiikkia vain itsensä vuoksi, striimausluvuista ja radiosoitoista välittämättä.

– Teen musiikkia kuuntelijoille, mutta jos sitä miettii liikaa tekemisen aikana, kaikki magia ja riemu häviää. Rakastan hyvää popmusiikkia, mutta vihaan laskelmoimista. Kun biisi on julkaistu, se ei ole enää minun. On muiden asia päättää, onko se hyvä vai huono.

Se ei tarkoita, että mies tekisi puolivillaisesti.

– Yritän olla välittämättä siitä, onko biisi tarpeeksi sitä tai tätä. Minulla oli monen vuoden blokki, joka johtui väsymyksestä ja alakuloisuudesta. Nyt musiikin tekeminen on ollut silkkaa riemua. Olen hulluna tähän hommaan! Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saan luotua jotakin uutta. Musiikki on minulle terapiaa, vaikka olen käynyt oikeassakin terapiassa.

Musiikin pariin paluu ei ollut itsestäänselvää. Vuosiin Mellberg ei pystynyt luomaan mitään.

Borrelioosin ensimmäiset oireet tulivat vuonna 2015. Mellberg alkoi kärsiä vakavasta unettomuudesta, pahoinvoinnista ja oksentelusta. Syöminen kävi ylivoimaiseksi.

– Olin täysin lamaantunut. Pahimpina aikoina en pystynyt käymään kaupassa tai edes nousemaan sängystä koko päivänä. Oli puolen vuoden jakso, jolloin en nukkunut kuin pari tuntia yössä. Siinä hajoaa psyyke. Se ei ollut elämisen arvoista elämää, mutta oli pakko taistella.

Tyttöystävä Katri Mutikainen jaksoi silloinkin, kun Mellberg ei olisi itse enää jaksanut.

– Välillä oli pakko luovuttaa, vaikka olisihan toki hienoa olla joka päivä sankarimainen taistelija. Pitkä ja vakava sairaus sai minut tuntemaan toivottomuutta, sitten taas jaksoin.

Mellberg kävi useiden lääkäreiden luona testeissä, mutta mitään ei löytynyt.

– Yksi vaikeimmista asioista sairastumisessa oli se, etten pystynyt purkamaan huonoa fiilistä menemällä lenkille. Pian en kyennyt tekemään musiikkiakaan. Voin koko ajan psyykkisesti huonommin sen vuoksi, Mellberg sanoo.

Väsymys, unettomuus ja monet mystiset oireet pahenivat voimakkaasti vuonna 2016.

– Olin vakavasti sairas. Sairaus oli outo, ja se iski tosi kovaa. On ihmeellistä sanoa olevansa väsynyt, kun väsymys oli ihan jotakin muuta. Uupumustila oli totaalinen. Välillä jopa käveleminen oli liikaa. Lääkäri alkoi epäillä MS-tautia, joten sain lähetteen pään kerroskuvaukseen. Siinä vaiheessa kaikki mahdolliset laboratoriotestit oli tehty jo moneen otteeseen.

Selkeää diagnoosia ei löytynyt. Sen sijaan Mellbergillä todettiin vakava masennus ja uupumus. Välillä iskivät paniikkikohtaukset, jolloin hän joutui esimerkiksi jättämään kauppakorin kesken kaiken lattialle ja lähtemään kotiin. Hoidoksi psykiatri ehdotti masennuslääkitystä ja nukahtamislääkkeitä.

– Avun sijaan pillerit veivät lähimuistini ja aiheuttivat muitakin vaikeita sivuoireita. Luulosairauttakin epäiltiin. Ilman ilmiselvää punkkihavaintoa tai flunssaa lääkärit olivat varsin vastahakoisia tekemään borrelioositestiä.

Mellberg kuitenkin vaati testiä, koska kaikki muu oli jo käyty läpi. Vasta syksyllä 2018 testi otettiin. Mellberg sai tietää sairastuneensa Lymen tautiin. Valitettavasti bakteeri oli siinä vaiheessa ehtinyt tuhota jo vuosien ajan hänen kehoaan.

– Onneksi olin sinnikäs enkä hyväksynyt saamiani vastauksia. Uskon siihen, että ihminen tuntee, jos hänessä on jotakin fyysisesti vialla.

Kyseessä on infektiotauti, joka tarttuu punkin puremasta. Havaitsematta jäänyt tartunta voi johtaa krooniseen Lymen tautiin. Esimerkiksi laulaja Avril Lavigne on kertonut avoimesti sairastuneensa kroonisesti ja olleensa taudin vuoksi pitkään poissa julkisuudesta.

– Minulla ei ole mitään hajua, milloin punkki on minua purrut. On mahdollista, että olen kantanut sitä koko elämäni, mutta tauti puhkesi vasta loppuunpalamisen vuoksi tai vaikka flunssan vuoksi.

Suomessa tautia alettiin hoitaa diagnoosin jälkeen luonnonlääkehoidoilla, jotka aiheuttivat pahoinvointia. Hetkellisestä avusta huolimatta bakteeri ei suostunut häviämään kokonaan. Siinä vaiheessa aloin tutkia kaikkea mahdollista kirjallisuutta, jota aiheesta löytyy.

Mellberg tervehtyi Lymen taudista vasta viime vuonna lähdettyään Saksaan klinikalle, joka on erikoistunut hoitamaan kyseistä sairautta.

– Siellä sain kolmen viikon tappokuurin antibiootteja, vitamiineja ja lisäravinteita. Onneksi omat testini ovat nyt negatiiviset. Moni ei tervehdy täysin kokonaan. Olen kiitollinen, että paranin. Välillä minuunkin iskee pelko siitä, että tauti on palannut. Jos olisin saanut vain antibiootteja, en olisi tervehtynyt, sillä tätä hoitoa on mahdotonta saada Suomessa. Täällä ei yksinkertaisesti sallita lääkkeiden lisäksi vitamiini- ja luonnonlääkehoitoja antibioottien rinnalle.

Mellberg toimi monella kaudella sairastamisensa aikana The Voice of Finlandin tähtivalmentajana. Uusin kausi tehdään loppuun syksyllä, kun keväältä siirtyneet livelähetykset nähdään televisiossa.

– Onneksi kuvaukset olivat viikon pätkissä, ja tuotanto oli asiasta tietoinen. Ohjelman tekeminen oli silti haastavaa oireiden vuoksi. Olin poikki monta viikkoa.

Erillistä tiedottajaa tai levy-yhtiötä Mellbergillä ei ole, vaan hän julkaisee omalla tahdillaan. Juuri ennen koronaa Mellberg pääsi äänittämään ja tekemään biittejä – sitä hän rakastaa eniten maailmassa. Nyt studioon on pikku hiljaa uskaltautunut mukaan muitakin muusikoita.

– Minulla on pitkään ollut sellainen tunne, etten sovi muottiin. Olen tykännyt tehdä popimpaa tyyliä, mutta välillä haluan tehdä raakaa ja kokeellista hiphopia. Haluan haastaa itseäni tekemään hulluimman flow'n ja vaikeimpia rytmityksiä, mihin vain pystyn – niin, että se kuulostaa hiphopilta. Useimpien levy-yhtiöiden mielestä se on ristiriitaista. He eivät tykkää ottaa riskejä.

– Kaikki nyt saamani palaute tuntuu eri tavalla, koska joudun seisomaan yksin. Totta kai jännittää, koska aina sitä antaa palan itsestään, ja se on taiteen tekemisen tarkoitus. Yritän sanoa jotakin, mitä tunnen, tai välittää energiaa. Parhaassa tapauksessa joku kuuntelija samastuu, tanssii, itkee tai nauraa.

Mellberg pohtii, että nykyään jahdataan helposti vain hittejä.

– Heti kun ei striimaa miljoonaa, se on floppi. Siksi järjestetään biisileirejä ja mennään sinkut edellä. Ei siinä ole mitään vikaa. Olen itsekin ollut biisileireillä ja rakastan tehdä muiden tuottajien kanssa kappaleita muille artisteille, synnyttää hittejäkin. Oma artistiura on eri asia. Jos haluan tehdä jazz-muusikoiden kanssa levyn hyvää musiikkia, mutta se ei myy eikä soi radiossa, teen sen silti.  Minullakin on ollut lukkoja hittien jälkeen. Siitä tulee paska fiilis ja masennus. Tuntuu, että en osaa tehdä enää mitään.

Mellbergillä on myös huonoja kokemuksia levy-yhtiöistä.

– Minulla on ollut monta erilaista sopimusta, mutta homma toimii aika samalla tavalla joka paikassa. Muutama kärkiartisti tuottaa helvetisti rahaa. He rahoittavat muiden artistien miinusmerkkisiä tuotoksia. Se on bisnesmalli, jonka ymmärrän täysin, mutta se on rikkinäinen, enkä halua olla siinä mukana. En itke tai valita, että tässä on jotakin vikaa, koska en saa tehdä taidettani. Se tapa tehdä tätä hommaa ei vain palvele minua.

Viimeksi kuluneeseen vuosikymmeneen on mahtunut ongelmia ja vastoinkäymisiä. Tasan kymmenen vuotta sitten pikkuveli kuoli. Samoihin aikoihin Mellberg kamppaili alkoholisminsa kanssa.

– Join humalahakuisesti jo teininä. Parikymppisenä alkoi mennä entistä lujempaa, ja 23-vuotiaana oli kehittynyt jo jonkinlainen alkoholismi. Viina oli tapa turruttaa tunteita, sillä olen erityisherkkä.

Välillä Mellberg onnistui olemaan pitkiäkin aikoja juomatta, toisinaan iski juomaputki.

– Pahimpana hetkenä ulosotossa oli satatuhatta ja kuukausien vuokrat maksamatta. Häätökirje oli jo tullut, enkä lopulta enää pystynyt kuvittelemaan jatkoa.

Pohjan kautta Mellberg raitistui.

– Se oli elämäni suurin käännekohta, jonka kautta sain uuden alun.

Vain viisi vuotta sen jälkeen alkoivat borrelioosioireet.

– Sieluni on varmaan jo satavuotias, vaikka olen lapsellinen dorka. Ihmiset varmaan uskovat, että olen surullinen tosikko.

Mellberg sanoo, ettei hän pääse koskaan yli veljensä kuolemasta, mutta surun kanssa oppii elämään.

– En silti elä jatkuvassa surussa. Elämä jatkuu. Vaikeuksissa on aina ihme, mistä sitä voimaa tulee käsitellä kaikki. Jos minulle olisi kerrottu kymmenen vuotta sitten kaikki ne asiat, jotka tulevat tapahtumaan, en usko, että olisin selvinnyt. En ole niin vahva. Ehkä asiat tulevat siinä järjestyksessä kuin on tarkoitettu. Joskus minustakin tuntui siltä, että olen menettänyt elämässä kaiken. Olin täysin menettänyt elämänhaluni.

Moni on kysynyt, onko Mellberg nykyään uskovainen.

– Raitistuin, ja veljeni kuoli samana vuonna. Silloin tunsin saaneeni ison avun jostakin, tunsin sen läsnäolon fyysisesti. Sen jälkeen on ollut monta kertaa fiilis, että se on kateissa, välillä tunne on tullut takaisin.

Mellbergin mukaan kaikkea ei pysty selittämään järjellä.

– Jumala-sanan sijaan voin yhtä hyvin käyttää universumia tai aurinkoa. Se on oma versioni kaikesta, jonka tärkein asia on muistutus siitä, miten vähän ihminen omaa elämäänsä kontrolloi. Päätöksiä ja muutoksia voi tehdä paljon, mutta on monta asiaa, joita emme pysty kontrolloimaan. Jos sen hyväksyy, se on jo hengellinen asia. Elän tässä omassa uskossani. Ilman sitä en olisi täällä enää.

Olennaista on myös ymmärtää oma pienuutensa maailmankaikkeuden mittakaavassa.

– Vaikeissa hetkissä auttaa se, että päättää tehdä yhden pienen asian, jos enempään ei pysty tänään. Loppu on suuremmassa kädessä.

Isona tukena Mellbergille on ollut avopuoliso Katri.

– Ilman häntä en olisi pärjännyt. Katri valoi toivoa kaikkina näinä vuosina.