Raskaasti pettynyt suomalaishiihtäjä rehellisenä takaiskuistaan: ”Se on yllättävän rajua henkisesti”
Yksilöurheilijat kamppailevat joka kilpailussa muiden kilpailijoiden lisäksi omia odotuksiaan vastaan. Sprinttihiihtäjä Emil Liekari kertoo suoraan, miltä tuntuu, kun omiin odotuksiin ei yllä.
Davosissa nähtiin eittämättä yksi viime viikonlopun pettyneimmistä suomalaisista talviurheilijoista. Sprinttihiihtäjä Emil Liekari asteli karsintahiihtonsa jälkeen pettyneenä median eteen ja kertoi kaunistelematta Viaplayn lähetykseen, miten syvältä karsiutuminen erävaiheesta korpesi.
Aition Vuoroveto-podcast tavoitti miehen pari päivää pettymyksellisen, sijan 35. tuoneen karsinnan jälkeen. Hiihtäjää harmitti edelleen, mutta pahin tuska oli laantunut.
– Luulin, että olen kehittynyt niin, että pystyn tasaisesti hiihtämään jatkoon. Sen takia turhautuminen oli niin iso.
– Hiihtäminen tuntui hyvältä. Ei ollut mitään, millä selitellä. Se siinä suoraan sanottuna vitutti aika paljon, Liekari kertaa tuntojaan Vuorovedon haastattelussa.
Liekari ei ole koskaan kuulunut aivan kirkkaimpiin hiihdon suomalaislupauksiin, mutta oli esimerkiksi Rukalla kauden ensimmäisessä maailmancup-sprintissä toiseksi paras suomalaismies 12. sijallaan.
Seuraavina viikonloppuina Trondheimissa ja Davosissa hän jäi karsintaan. Uran paras noteeraus on kahdeksas sija viime keväältä Lahden maailmancupin sprintissä.
24-vuotiaan Liekarin puheenvuoro Vuorovedossa oli rehellinen kuvaus realismista, jossa huippua tavoittelevat yksilöurheilijat elävät. Työn realisoitumisesta tuloksiksi ei ole mitään takeita.
– Urheilija haluaa kehittyä joka vuosi. Aika-ajo on minulle tällä hetkellä se murheenkryyni, ja niin se oli viime kauden alussakin, Liekari sanoo.
”Henkisesti se on raskasta, ei fyysisesti.”
Sprinttihiihtäjän kilpailuviikonloppu voi olla pahimmillaan tylyn lyhyt: huolellinen verryttely kisaa varten, noin kolme minuuttia kestävä karsinta ja pettyneenä takaisin hotellille.
Kun näin käy kaksi kertaa peräkkäin, olo ei ole järin juhlava. Davosissa Liekarin jatkopaikka jäi 0,21 ja Trondheimissa 0,14 sekunnin päähän. Davosissa tie tyssäsi karsintaan myös parisprintissä yhdessä Ristomatti Hakolan kanssa.
Kilpailupaikkakunnalla kaikki tehdään kisassa onnistumisen ehdoilla. Sekään ei takaa mitään.
– Siinä herkistelee itseään, fiilistelee, syö hyvää ruokaa, Jarsa (maajoukkueen hieroja Jari Räisänen) hieroo – on yleisesti hyvä fiilis! Sitten vetää siihen ”perusvihon” – eli kolme minuuttia karsintaa ja huoltorekalle odottelemaan bussia hotellille, Liekari havainnollistaa.
– Kun niin käy kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, se on yllättävän rajua henkisesti. Etenkin, kun ei odottanut Rukan jälkeen, että niin kävisi. Henkisesti se on raskasta, ei fyysisesti, hän jatkaa.
Pari edeltävää maailmancup-viikonloppua olivat nopeista jaloistaan tunnetulle Liekarille raju paluu maanpinnalle. Vuokatti Ski Team Kainuun hiihtäjä, kuten moni urheilija, odottaa itseltään enemmän. Pettymys on väistämätön, jos omiin odotuksiin ei yllä.
Liekari harjoitteli kesällä rajusti nostaakseen tasoaan, mutta Rukaa lukuun ottamatta onnistumisia ei ole tullut. Se nakertaa, mutta katse on jo tulevassa.
Edessä on harjoittelujakso Keski-Euroopassa. Liekari harjoittelee lähiajat Niilo Moilasen ja Hakolan kanssa aurinkoisessa Davosissa, jonne kolmikko jäi.
”Aika tuollaiset kamppailu-urheilijan painonvedot tuli otettua.”
Ennen sitä Liekari ehti vielä sunnuntaina hiihtää 10 kilometrin vapaan väliaikalähtökilpailun. Startti tuli yllätyksenä, sillä hänen ei pitänyt alunperin kilpailla normaalimatkalla. Iivo Niskasen sairastuminen muutti tilanteen.
Kouvolalainen oli lauantaina saunonut hotellilla pari tuntia, ottanut ”muutaman saunahiivan” sekä syönyt pizzan ja sipsipussin.
– Aika tuollaiset kamppailu-urheilijan painonvedot tuli otettua, Liekari nauraa ja viittaa kehon kuivattamiseen saunassa.
Aamulla maajoukkueen päävalmentaja Teemu Pasanen oli soittanut ja samalla herättänyt Liekarin. Pasanen kysyi, haluaisiko Liekari hiihtää väliaikalähtökisan Niskasen sairastuttua.
Vastaus oli myöntävä ja kymenlaaksolainen sivakoi sunnuntaina sijalle 42. Ero kärkeen oli minuutin ja 40 sekuntia. Suomalaisista taakse jäivät sprinttiässä Lauri Vuorinen sekä nihkeää kautta hiihtävä Remi Lindholm.
Liekari kamppailee tiukasti paikasta olympialaisiin. Sprinttereille ei ole Suomen seitsemän urheilijan kiintiössä oletettavasti montaa paikkaa, joten kilpailu käytännössä yhdestä, maksimissaan kahdesta, paikasta on kova.
Ennen viiden renkaan kilpailuja edessä on vielä vuodenvaihteen Tour de Ski. Liekari ei vielä tiedä onko mukana hiihtokiertueelle lähtevässä joukkueessa. Hän kertoo urheilijoiden kuulevan joukkueet loppuviikolla.
– Täällä treenaan nyt niin hyvin kuin pystyn. Tulen takaisin niihin kisoihin, joihin kutsu käy, toivottavasti parempana kuin alkukaudella. Nyt fiilis on kaikin puolin hyvä, Liekari päättää hyväntuulisena.
Aition Vuoroveto-podcastin uusi jakso ilmestyy maanantaisin kello 17.00 Aition verkkosivuilla, Apu360-palvelussa sekä Spotifyssa. Voit kuunnella uusimman jakson alta.
