Ranualta löytyy koirasusien valtakunta
Puheenaiheet
Ranualta löytyy koirasusien valtakunta
Itävaltalaiset Sarah ja Harald Doblinger löysivät unelmilleen ja matkailutilalleen sopivan paikan Ranuan Kuhan kylästä. Mukanaan he toivat koirasudet ja toiveena on, että lauma kasvaa yhä. Koirasusia ihastellaan ja kunnioitetaan, mutta niiden kasvatus jakaa myös vahvasti mielipiteitä.
1Kommenttia
Julkaistu 5.4.2019
Apu

Edellinen talo kapean tien varrella oli yli kaksi kilometriä sitten. Korkeiden nietosten takana pilkottaa punainen vanha navetta, grillikota ja talo. Pihapiirin erottaa muista sitä ympäröivät 2,2 metriä korkeat teräsaidat. Asukkaat, itävaltaiset Sarah ja Harald Doblinger tulevat avaamaan portin pihalle.

Haraldin hiukset ovat nutturalla ja hänellä on jalassaan huopikkaat. Sarahin pyöristynyttä raskausmahaa peittää norjalaisvillapaita.

Heti portin takana on vastassa syy korkeille aidoille: yksi tilan koirasusista, Usva. Musta Usva vilkaisee silmäkulmastaan vieraita ja jolkottelee kevyin askelin kauemmas.

Aidatun pihan laidoilta lähtee kolme erillistä aitausta, joissa elää yhteensä kahdeksan koirasutta. Ne tuijottavat tulijoita hiljaa. Sen sijaan sekarotuinen Nella aloittaa räksytyksen, joka ei lopu.

Nella on oikeastaan syypää siihen, että Sarah ja Harald asuvat sähköttömässä talossa Ranuan Kuhan kylässä, sadan kilometrin päässä Napapiiriltä.

Harald Doblinger on syntynyt 1,8 miljoonan asukkaan kulttuurikaupungissa Wienissä. Matkailusta ja metallimusiikista kiinnostunut nuori mies päätyi kesällä 2001 kahdeksi viikoksi mökkeilemään Keski-Suomeen.

– Se oli taianomaista. Ja kauheaa, hän kertoo englanniksi ja nauraa.

Suurkaupungin pojalle elämä metsässä oli niin erilaista, että Suomeen piti päästä uudestaan. Kaukaisimmillaan Inariin asti yltäneitä matkoja ympäri Suomen kertyi kolmekymmentä.

Insinööriksi valmistunut Harald Doblinger tutki yliopistolla teollisuuden jätevesien käsittelyä.

Yliopistolla hän tapasi myös saksan kieltä ja valokuvausta opiskelevan Sarahin, joka opiskeli suomen kieltä sivuaineenaan. Pian pariskunta oli jo ensimmäisellä yhteisellä Suomen-matkalla – sitten toisella.

Yhdelle matkalle Sarah ja Harald ottivat osin vitsillä mukaan ansioluettelonsa. Sarah jätti omansa kielikeskukseen. Pian Wieniin paluun jälkeen hän sai tarjouksen työpaikasta.

Isoon ja meluisaan kaupunkiin kyllästynyt pariskunta oli valmis muutokseen.

Suomessa Haraldille löytyi töitä muun muassa leipomon kuljettajana, valokuvaajana, graafikkona ja käsityöläisenä. Sarah työskenteli myöhemmin lastentarhassa.

Helsingissä pariskunta toteutti vihdoin haaveensa koirasta ja perheeseen saapui rescuekoira Zunny.  Zunny oli shiba, joka on yksi Japanin vanhimmista koiraroduista.

Pariskunta viihtyi Helsingissä viitisen vuotta. Perhe kasvoi toisella rescuekoiralla, harmaan norjanhirvikoiran ja pystykorvan sekoituksella Nellalla.

– Ihmiset alkoivat väistää kadun toiselle puolelle, kun Nella tuli vastaan, Harald kertoo.

Äänekäs Nella ei soveltunut kerrostaloasuntoon, joten pariskunta vuokrasi talon Tuusulasta. Muinaiset koirarodut ja sekarotuiset koirat kiinnostivat Sarahia ja Haraldia. Näiden rotujen myötä he kiinnostuivat myös koirasusista.

Tuusulassa he hankkivat kolmannen koiran, jossa oli jalostettua koirasutta ceskoslovensky vlcakia ja valkoista saksanpaimenkoiraa.

Pian pariskunta oli jo hakemassa toista koirasutta Pohjois-Suomesta. Perillä kävi ilmi, ettei suunniteltu aikuinen koira olisi tullut toimeen pariskunnan kissojen kanssa. Näin he päättyivät ottamaan pennun. Se pentu, Usva, muutti pariskunnan elämän.

– Pentu oli hirveän pieni, heräili yöllä ja hyökkäili kimppuuni, Harald muistelee.

– Usva oli kauhea pentu, Sarah tiivistää.

Vaikea alku päätyi syventämään pariskunnan kiinnostusta koirasusiin.

Kun Usvan murrosikä oli ohi, koiraneidosta kuoriutui rauhallinen, harkitseva ja pohjattoman uskollinen.

Usva testasi Ha­raldia ja Sarahia pentuna.

Doblilngerit alkoivat unelmoida adoptiokodin perustamisesta apua tarvitseville koirille, mutta vuokraisäntä ei innostunut ajatuksesta. Se sysäsi pariskunnan hakemaan omaa paikkaa, jossa muut eivät määrää heitä.

Kummallakaan ei ollut vakituista työtä, joten tila piti ostaa pienillä säästöillä. Siihen talot Uudellamaalla olivat liian kalliita. Vaihtoehtoja piti katsoa kauempaa, aina Ranuan Kuhan kylästä asti.

– Tämä tuntui heti omalta paikalta, Sarah sanoo.

Ylimääräistä päänvaivaa aiheutti se, ettei vuonna 1955 rakennettuun taloon ollut koskaan vedetty sähköjä.

Haraldin virittämät aurinkopaneelit tuottavat nyt kaiken tarvittavan sähkön viiden kuukauden ajan, kaksi kuukautta vuodesta käytössä on aggregaatti ja lopun aikaa yhdistelmä molempia.

Noin 200 asukkaan Kuhan kylä sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Ranuan keskustasta, eikä uusia asukkaita saavu joukoittain.

– Kun tulimme, kyläläiset ajattelivat varmaan, että olemme täällä kaksi viikkoa tai kaksi kuukautta ja lähdemme pois, Sarah arvelee.

Nyt tulosta on kulunut kaksi vuotta ja pariskunnan esikoinen syntyy toukokuussa. Wieniläislähtöisten Doblingereiden lapsesta tulee paljasjalkainen ranualainen.

Koiralauman koko on kasvanut jo kymmeneen yksilöön. Ensimmäisen koirasuden jälkeen kaikki pariskunnan koirat ovat olleet koirasusia.

– Mitä enemmän opimme koirasusista ja niiden erilaisista yhdistelmistä, sitä enemmän niistä pidimme. Koirasudet ovat paljon tavallisia koiria rauhallisempia ja rennompia ja älykkäämpiä, Harald kuvailee.

Koirasusien aitaus jatkuu pitkälle metsän keskelle.

Koirasusien mukaan Doblingereiden tilakin on nimetty Susimaaksi.

Pihalla lumitöyräiden keskellä olevaa nuotiopaikkaa ympäröivät pölkyistä sahatut jakkarat. Niiden päälle on levitetty porontaljat.

Harald kiehauttaa kahvivettä nuotion yllä roikkuvassa suuressa nokipannussa. Usva alkaa ulvoa ja siihen vastaavat kaverit toisista aitauksista. Taustalla haukkuu yhä Nella.

Haraldin mukana Meadow ja Yukon

Ensimmäisenä Ranuan-talvena Harald työskenteli huskytilalla Pudasjärvellä. Sen myötä pariskunta sai idean oman tilan avaamisesta yleisölle.

– Halusimme näyttää, että koirien kanssa voi elää erilaisella tavalla ja samalla tutustuttaa ihmisiä koirasusien todelliseen luonteeseen. Usein vaaralliseksi koetaan kaikki sellainen, jota ei ymmärretä, perustelee Harald.

Susimaa avasi ovensa matkailijoille kesällä 2018. Syksyllä pariskunta alkoi tehdä yhteistyötä Ranuan eläinpuiston kanssa, joka tuo tilalle myös matkailijoita tutustumaan koirasusiin.

Vihdoin Usva tulee nuuskimaan ystävällisesti, se työntää pehmeää kuonoaan taskuun, käännähtää ja loikkii sitten keveästi, upottavien hankien päälle.

Meadow, Skaidi ja Yukon laukkaavat talon takaa kiertävän aitauksen päästä päähän.

Susimaan kahden hehtaarin tontista on aidattu koirasusien tarhoiksi noin 5 000 neliötä. Pariskunta jatkaa aitauksen laajentamista jälleen ensi kesänä. Doblingerit haluavat, että heidän koirillaan on paljon tilaa liikkua.

– Kukaan ei halua elää pienessä häkissä, eivät ihmiset eivätkä varsinkaan eläimet, Harald perustelee.

Nellalla ja viidellä koirasudella on rescuekoiratausta. Vaikka koirasudet elävätkin Doblingereiden laajassa pihapiirissä leppoisaa elämää, kaupungissa ne voivat helposti stressaantua: siellä ei ole tarpeeksi tilaa, eikä omistajalla välttämättä ole vaativalle lemmikille riittävästi aikaa.

Koirasusi tarvitsee laumaansa koko ajan, läpi vuorokauden. Esimerkiksi Usva ja Meadow ovat pariskunnan mukana, kun he asioivat kerran viikossa Ranuan kylällä kaupassa. Kauppareissun ajan koirat odottavat autossa.

Harald lähtee viemään perimmäiseen aitaukseen välipalaa. Pahvilaatikossa on jäisiä jäniksen päitä ja jalkoja.

Valtava koirasusi Kauan laukkaa portista ulos metsään jatkuvaan aitaukseen ja takaisin. Se on malamuutin, huskyn, saksanpaimenkoiran ja suden risteytys.

Harald kantaa pahvilaatikon häkkiin. Kauan saa vihdoin päänsä.

Nartuille Gaialle ja Karmakosmikille on tarjolla koivet.

– Missä on Gaia? Istu Gaia, Sarah huhuilee ja ohjeistaa luokseen saapuvaa koiraa suomeksi ennen välipalaa.

Gaia ja Karmakosmik kuuluvat lauman sosiaalisimpiin jäseniin.

Pariskunta puhuu koirilleen vain suomea.

– Koirat eivät välitä miten huonosti puhumme, naurahtaa Harald.

Kauniimpia suomen kielen sanoja he ovat valinneet koira-aitauksiensa nimiksi. Porttien ylle kiinnitetyissä puisissa kylteissä lukee Aamuaurinko, Sydän ja Mökki.

Ranualla pariskunta on vihdoin päässyt puhumaan suomea myös suomalaisten kanssa, sillä Helsingissä suomalaiset vaihtoivat kielen aina englantiin.

Yhteistyö kyläläisten kanssa on sujunut pariskunnan mukaan mainiosti, eikä pariskunta tiedä, että koirasudet olisivat aiheuttaneet pelkoa.

– Ehkä he ovat nähneet, että hoidamme koiramme hyvin ja pidämme aitauksista huolta, Harald toteaa.

Lumen alla lepäävä suuri kasvimaa oli koirien lisäksi toinen tärkeä syy Doblingerien muuttoon.

Pariskunta on viljellyt kahtena vuotena muun muassa perunoita, mansikoita, porkkanoita, sipuleita ja retiisejä. Viime syksyn perunoita on yhä kellarissa.

Sarahin ja Haraldin tavoitteena on lisätä omavaraisuutensa astetta sekä hankkia tilalle myös kenties vuohi, jonka maidosta voisi valmistaa juustoa.

Samoin Doblingerit haluavat jatkaa elämäänsä koiralaumansa ehdoilla. Muutama uusi jäsen laumaan vielä mahtuisi ja kenties uusia pentujakin voisi syntyä.

Tänä keväänä lausuntokierroksella on käynyt uusi vieraslajiasetus, jossa esitetään kieltoa pentujen teettämiseen koirasusilla, joilla on perimässä neljän sukupolven sisällä sutta. Haraldia ja Sarahia esitys suututtaa. Vaikka heidän koirasusissaan suden osuus on pieni, rescuekoirien taustaa ei voi täysin tietää.

– Tämä on hyökkäys kaikkia vastaan, joilla on koirasusia ja erityisesti heitä, jotka työskentelevät koirasusien kanssa. Laki johtaa kasvatuksessa käytettävän koirasusikannan kapenemiseen. Samalla tullaan menettämään hyvät luonteenpiirteet, jotka tulevat suden mukana, Harald painottaa.

Piirteillä hän viittaa muun muassa älyyn, lojaalisuuteen ja rauhallisuuteen. Lisäksi koirasusilla ei ole hänen mukaansa jalostuksen tuomia ongelmia.

Vaikka laki tiukentuisi, pariskunta ei jätä Susimaan tilaa. Eikä kasvanut lauma enää pienempään tilaan mahtuisikaan.

– Me jäämme tänne, Harald sanoo.

Sarah ja Harald ovat järjestäneet koko elämänsä koirien ehdoilla. Haraldia tervehtimässä Usva.

Koirasusikielto tulee voimaan aikaisintaan toukokuussa

Yukon on usean eri koirarodun ja suden sekoitus, jossa on sutta noin 45 prosenttia.

Koirasusi on määritelty vuoden 2016 alusta vieraslajiasetuksella Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi eli lajiksi, joka uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja voi olla uhka suden luonnolliselle kannalle. Koirasusia on poistettu luonnosta Suomessa 2000-luvun alun jälkeen kolmessa tapauksessa.

– Tavoitteena on, että tilanne säilyisikin näin hyvänä, kertoo maa- ja metsätalousministeriön lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen.

Parhaillaan maa- ja metsätalousministeriö valmistelee vieraslajiasetuksen muutosta, jossa asetukseen lisätään muun muassa uusia haitallisia vieraslajikasveja ja samalla siinä kielletään kokonaan koirasusien kasvatus, myynti ja hallussapito. Aiemmin koirasutta on koskenut maahantuontikielto.

Asetus on ollut lausuntokierroksella ja Kemppainen arvioi, että nopeimmillaan uusi asetus tulee voimaan toukokuun 2019 alussa.

Pekka Kemppainen korostaa, että koirasusilla tarkoitetaan asetuksen yhteydessä nimenomaan suden ja koiran risteymiä neljässä ensimmäisessä sukupolvessa. Jos taas villi susi on koiran perimässä vähintään viiden sukupolven takana, asetuksella ei ole vaikutusta koiran pitämiseen jatkossakaan. Myös jo nyt lemmikkinä olevat neljän ensimmäisen sukupolven koirasudet saa pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka, mutta niitä ei saa myydä, eikä niillä saa teettää pentuja.

Kokonaisuudessa asetus koskettaa pientä määrää koiria. Suomen koirasudet ry:n puheenjohtaja Taru Pekkarinen arvioi, että Suomessa on reilut 2 000 koirasutta, joista vain pieni osa on neljän ensimmäisen sukupolven koirasusia.

– Nekin alkavat olla jo vanhoja. En usko, että kolmannen tai neljännen sukupolven koirasusia on jäljellä kovin monta kymmentä.

Yhdistyksen noin kolmellakymmenellä jäsenellä ei tiettävästi kenelläkään ole lain määritelmän mukaista koirasutta. Koirasusiyhdistykselle koirasusi-nimitys on silti jatkossakin tärkeä. Se on vakiintunut käyttöön ja kokoaa yhteen koiran ja suden risteymiin viehtyneitä harrastajia.

Ylipäätään koirasusipiirejä jakaa mielipide-erot siitä, milloin koiraa voidaan kutsua koirasudeksi.

– Moni haluaisi, ettei koirasudeksi kutsuttaisi koiraa, jossa on alle 15 prosenttia sutta. Meillä riittää, että prosenttikin on.

Käytännössä koirasusien susiaste vähenee koko ajan. Villieläimen käyttäminen risteyttämisessä on kiellettyä, joten sukupolvi sukupolvelta nykyisissä koirasusissa on yhä vähemmän sutta.

Suurempaa joukkoa harrastajia laki koskee lähinnä nimen osalta. Jos sutta on koirassa viidennessä sukupolvessa, koira määritellään tavalliseksi sekarotuiseksi.

Lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen toivoo, ettei tällaisia koiria myytäisi enää koirasuden nimellä.

– Toiveenamme on, että koirista puhutaan jatkossa oikeilla lajitunnuksilla. Koirasusien myyminen jatkossa olisi lainvastaista, Kemppainen sanoo.

Kennelliiton kanta koirasusiin on ollut pitkään kielteinen lukuun ottamatta liiton lajeihin kuuluvia koirasusia: ceskoslovensky vlcakia ja saarloos wolfhondia.

Saarloos wolfhond syntyi Alankomaissa 1920-luvulla, jossa risteytettiin sutta ja saksanpaimenkoiraa. Ceskoslovensky vlcak kehitettiin puolestaan Tsekkoslovakiassa 1950-luvulla, kun rotua varten risteytettiin saksanpaimenkoiraa ja Karpaattien sutta.

Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen kehottaa noudattamaan harkintaa myös virallisten koirasusirotujen kohdalla.

– Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että vlcakit ovat vahvahermoisempia, mutta eivät tuppaudu syliin. Saarloosit ovat varautuneempia. Meillä on yli 300 erilaista rotua, joista löytää helpomman rodun lemmikiksi. Koirasutta ottaessa pitää tietää hyvin tarkasti, mitä on ottamassa.

Suden ja koiran risteytyksissä viehättää Pekkarisen mukaan eri ihmisiä eri asiat – joitakin alkukantaisuus tai susimainen ulkonäkö. Hän ei yhdy näkökulmaan, että koirasusi olisi hankala lemmikki.

– Minulla on koirasusia, siperianhuskeja ja malamuutti. Kyllä malamuutti ja huskyt osaavat olla hankalampia. Koirasusilla riippuu kuun asennosta millä päällä ollaan, yleensä uteliaita ja kekseliäitä. ●

1 kommentti