Ensin Taina ja Kaj Itämäki perustivat Mäntsälään huippuluokan leffateatterin – Nyt Kaj kiertää lähiseutuja elokuvaprojektorin kanssa

Unelma omasta elokuvateatterista syntyi, kun Kaj ja Taina Itämäki työskentelivät vielä Finnkinossa. He suunnittelivat mitä oma teatteri pitäisi sisällään ja miltä se näyttäisi. Vuosien mittainen haave konkretisoitui vihdoin joulukuussa 2019, kun pariskunnan oma elokuvan ja kulttuurin tapahtuma- ja maahantuontiyhtiö Storyhill allekirjoitti sopimuksen Mäntsälään avattavasta elokuvateatterista, jonka oli tarkoitus avautua seuraavana keväänä.

Useimmat uudet elokuvateatterit sijaitsevat rakennuksissa, joissa on valmiiksi jo muutakin toimintaa, mutta Mäntsälän päätettiin rakentaa kokonaan uusi teatteri ”kulttuurimäelle”. Mäellä sijaitsi tuolloin Mäntsälän kunnan uusi, vuonna 2019 avattu Kulttuurimeijeri sekä pieni hotelli. Kulttuurimeijerissä järjestetään taidenäyttelyitä, teatteria, tanssia ja konsertteja.

– Kulttuuritarjonta nousi Mäntsälässä hetkestä nollasta sataan, Kaj tuumaa.

Uuteen kahden salin elokuvateatteriin hankittiin huippuluokan kuvan- ja äänentoistolaitteet, kaareva valkokangas optimoituine kuvakulmineen ja tummanpunaiset lepotuolit juomapidikkeineen.

Teatterin yhteyteen tulisi viinibaari ja osaan näytöksistä saattaisi ottaa mukaan viinilasillisen tai oluen.

Unelmat olivat toteutumassa.

Sitten koronauutiset yllättivät Itämäen pariskunnan kesken rakennuspuuhien. Tammikuussa 2020 korona vahvistettiin kansainväliseksi terveysuhaksi, maaliskuussa menehtyi ensimmäinen koronaan sairastunut suomalainen ja sitten koko Uusimaa suljettiin.

– Kun kuuntelin radiota, minulta putosi vasara kädestä. Olimme aikoneet avata teatterin uudella Bond-leffalla huhti-toukokuun vaihteessa, mutta nyt se ei onnistuisikaan kokoontumisrajoitusten vuoksi, Kaj kertoo.

Taina ja Kaj katsoivat toisiaan viittä vaille valmiissa teatterissaan.

– Teimme saman tien päätöksen, että se tehdään mitä voidaan. Mutta pelottavaa oli, ettei kukaan osannut sanoa, kuinka kauan sulku kestäisi. Suomen kaikki elokuvateatterit suljettiin, Taina toteaa.

Heinäkuussa 2020 kokoontumisille annettiin lupa ja Cine Mäntsälä avasi ovensa. Ensimmäiset vuodet eivät kuitenkaan olleet helppoja, sillä pandemia ja koronarajoitukset vaikuttivat toimintaan. Oli muun muassa pitkä ajanjakso, jolloin kumpaankin saliin oli mahdollista ottaa vain kuusi katsojaa. Toisessa salissa on 75 paikkaa ja toisessa 130, joten turvavälit olivat varmasti riittävät.

– Samaan aikaan katsoin, miten paljon väkeä oli läheisessä baarissa. Tämä tuntui epäreilulta, Taina sanoo.

Suomessa ei ollut Cine Mäntsälän lisäksi juurikaan muita elokuvateattereita, jotka järjestivät esityksiä kuudelle katsojalle – tai parhaassa tapauksessa isommalle sukulaisjoukolle.

– Ilta oli merkityksellinen juuri näille ihmisille. Se toi myös meille hyvän mielen, Taina kertoo.

Mutta vastoinkäymiset eivät loppuneet koronapandemiaan ja rajoituksiin. Kun koronasta oli selvitty, iski Venäjän hyökkäyssodan sivutuotteena sähkökriisi ja vuonna 2023 Hollywoodissa oli pitkä käsikirjoittajien lakko, jonka vaikutukset tuntuivat uusien elokuvien viivästymisellä.

– Lunta on tullut tupaan, enkä vieläkään uskalla heittäytyä hyvän olon tunteeseen, Kaj toteaa.

– Nyt huolestuttavat hallituksen suunnittelemat kotimaisten elokuvien tuotantotukien mahdolliset leikkaukset. Jos ne toteutuvat, puolittuvat Suomen elokuvasäätiön jakamat tuet. Tällä olisi dramaattinen vaikutus Suomen elokuvakulttuuriin.

Haasteiden kasaantuminen on koetellut ajoittain myös parisuhdetta.

– Onneksi meillä on ollut tapana puhua asiat halki, ja Taina on varsin viisas ihminen, Kaj kehuu vaimoaan.

Elokuva on ollut molempien elämässä mukana aina. Kun Kaj Itämäki oppi lukemaan, hän tutki sanomalehdestä ensimmäisenä ilmoitukset uusista elokuvista.

– Sunnuntaisin äiti ja isä saattoivat minut leffaan ja lähtivät sitten itse pitkälle kävelylenkille. 101 dalmatialaista on yksi lapsuuteni lempileffoista, ja kymmenvuotiaana Tähtien sota oli tajunnan räjäyttävä kokemus. Tätä halusin lisää. Harmikseni muutimme sitten Helsingin keskustan kodistamme Vuosaareen, josta oli paljon pidempi matka leffaan.

Taina Itämäki muistaa, kuinka hän katsoi lapsena isänsä kanssa toimintaelokuvia.

– Isä kyllä tiesi ikärajat, joten rajuissa kohtauksissa hän peitti silmäni kädellään. Liekehtivä torni oli vaikuttava ja tietenkin Paul Newman.

Molempien nuoruuden lempielokuviin kuuluu muun muassa Grease-musikaali.

– Tykkään edelleen Greasen kaltaisista musikaaleista, joissa rakastuminen esitetään uskottavasti hyvän musiikin kera, Kaj toteaa.

Taina ja Kaj valmistuivat molemmat kaupalliselle alalle. Kaj löysi vuonna 1992 unelmiensa työpaikan elokuvateatteriketju Finnkinosta, ja oli myöhemmin vuonna 1999 avaamassa entisen kotinsa läheltä sijaitsevaa Tennispalatsia. Finnkino oli rakentanut sinne monisalisen elokuvateatterin uusimmalla kuva- ja äänentoistoteknologialla.

– Kun kerroin äidille onnenpotkustani, hän totesi sarkastisesti, että pitääkö minun tähän sirkukseen lähteä. Sittemmin hänen mielensä muuttui, kun hän ymmärsi, mitä kaikkea työni pitää sisällään.

Ohjelmistopäällikön työ tarjosi Kaj Itämäelle ikimuistoisia kohtaamisia. Kutsuvierastilaisuuksissa hän tutustui moniin koti- ja ulkomaisiin ohjaajiin ja näyttelijöihin.

– Yksi mieleenpainuvimmista reissuista oli vuonna 1997 Will Hunting -elokuvan ennakkoesitys New Yorkissa ja sen tekijöiden tapaaminen. Kätellessäni elokuvan toista käsikirjoittajaa ja pääosan näyttelijää Matt Damonia, kävi ilmi, että hänen äitinsä isällä on juuret Suomessa.

Taina puolestaan oli työskennellyt muutamissa suurissa yrityksissä markkinoinnin ja viestinnän parissa, kun hän aloitti työt Finnkinon markkinointipäällikkönä 2005.

Omassa työssään hän tutustui myös useisiin koti- ja ulkomaisiin elokuvantekijöihin ja pääsi avaamaan monia uusia elokuvateattereita. Työ oli värikästä ja vaihtelevaa, eikä työkavereissakaan ollut moittimista.

– Työn puolesta olimme Kajn kanssa paljon toistemme kanssa tekemisissä. Vuosia olimme työkavereita, kunnes suhde sitten syveni.

Elämyksiä kaukaa lähelle -ajatus alkoi kyteä Kaj ja Taina Itämäen mielessä. He tunsivat elokuva-alan juurta jaksain ja pohtivat, että heillä olisi annettavaa ihmisille, joilla on pitkä matka lähteä katsomaan uusia elokuvia, saati sitten balettia tai oopperaa. Syntyi ajatus omasta yrityksestä, jonka toimintaan kuuluisi myös kiertävä elokuvateatteri.

– Perustimme vuonna 2013 Storyhill Oy:n, joka tuo maahan Event Cinema -näytöksiä, kuten oopperaa, konsertteja, teatteria, taide-elämyksiä ja balettia.

Taina oli tuolloin palkkatyössä muualla, mutta Kaj halusi ryhtyä seuraamaan Lumièren veljesten esikuvaa kiertävänä elokuvien esittäjänä. Maailman ensimmäisen elokuvaprojektorin kehittäneet Lois ja Auguste Lumière järjestivät vuonna 1895 Pariisin Grand Caféssa elokuvanäytöksen, jossa esitettiin kymmenen alle minuutin mittaista elokuvaa.

Grand Cafén sijaan Kajn ensimmäisenä esityspaikkana oli Mäntsälän kunnanvaltuuston sali.

– Kun ehdotin mies ja projektori -ideaa Mäntsälän kulttuurisihteerille oli hän välittömästi mukana. Näytöksiä oli kunnantalolla kerran kuukaudessa siihen asti, kunnes perustimme oman teatterin, Kaj kertoo.

Tänään Itämäen pariskunta pyörittää yhtiötä, joka esittää Mäntsälässä omassa elokuvateatterissa elokuvia ja kiertää esittämässä niitä lähialueilla.

Kysyntää Itämäen pariskunnan kiertävälle elokuvateatterille on riittänyt ja näytöksiä järjestetään säännöllisesti myös Keravalla ja Sipoossa. Esityksiä on myös järjestetty tavanomaisesta poikkeavissakin paikoissa.

– Kauhuleffoja on katsottu kellarissa, ja kerran meidät tilattiin Haminan edustalla sijaitsevaan saareen. Hieman jännittävää oli kuljettaa sinne laitteet veneellä, Kaj toteaa.

Elokuvan lumo pysyy samana, oli esityspaikka missä tahansa.

– On aina yhtä ihanaa kokea se, kuinka ihmiset hiljentyvät katsomaan esitystä ja saada heidän kiitoksensa heti leffan jälkeen. Eräskin iäkäs rouva tuli kertomaan, että elokuviin tulo on ainoa konsti saada hänen miehensä kotoa myös pienelle kävelylle. Hän oli niin kiitollinen siitä, että järjestämme esityksiä lyhyen matkan päästä hänen kotoaan, Kaj kertoo.