"Rakkaus sai minut muuttamaan Inariin" – Tästä hollantilainen Fred de Wit tiesi, että hän oli vihdoin saavuttanut inarilaisten luottamuksen

Kun Fred de Wit valittiin Inarin kirkonkylän kyläyhdistyksen puheenjohtajaksi, hän tiesi, että luottamus on saavutettu. Hän kokee, että hänet mielletään nyt lappilaiseksi, hollantilaisesta taustasta huolimatta.

– Puheenjohtajuus on niin hankala homma, että kukaan muu ei suostunut tehtävään, Fred arvelee sarkastisesti.

Inarin Riutulassa toimii Nuorisokeskus Vasatokka, jossa asiakaspalvelijan monipuolinen työ sopii Fredille.

Biokemistiksi kotimaassaan opiskellut mies on työskennellyt 23 Suomessa vietetyn vuoden aikana eri työpaikoissa, kuten Turussa Leiraksella, Sodankylän ametistikaivoksella, Kevitsan kaivoksella ja Inarissa koulunkäyntiavustajana.

Olen oppinut nauttimaan yksinäisyyden suomasta vapaudesta.

– Haaveilin nuorempana Irlannista, kunnes tapasin suomalaisen naisen. Muutimme Sodankylään ja saimme kaksi lasta, mutta sitten tiemme erosivat. Myöhemmin uusi rakkaus sai minut muuttamaan Inariin.

Eräopaskoulutuksen ansiosta Fred hallitsee erätaidot, joita opettaa työpaikkansa koti- ja ulkomaisille vaiht- oppilaillekin. Mies nauttii saunomisesta, riistaruuasta sekä erityisesti vapaudesta hankkia itse paikallisia luonnonantimia.

– Hollanti on pieni, mutta väkirikas maa. Luonnonmarjojen poiminta, metsästys ja kalastus on siellä vaikeaa.

– Minulla on Inarissa paljon tuttuja, mutta vähän ystäviä, Alankomaissa syntynyt Fred de Wit sanoo.

Fred kertoo törmänneensä Suomessa usein byrokratiaan. Oikean tiedon etsiminen viranomaisilta on opettanut hänet sisukkaaksi. Esimerkiksi hänen työskentelyään biokemistinä vaikeutti vaatimus suorittaa sama tutkinto uudelleen täkäläisten standardien mukaan. Muutoin suomalainen työelämä ei Fredin mukaan poikkea paljon hollantilaisesta.

Fred suorittaa nyt koulunkäyntiavustajan perustutkintoa, josta on hyötyä hänen työssään nuorisokeskuksessa.

– Minulla on Inarissa paljon tuttuja, mutta vähän ystäviä. Ikääntymisen myötä tukiverkoston puuttuminen huolettaa. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa jo sukupolvien takaa eikä vierasmaalaisen ole helppoa sulautua joukkoon, Fred sanoo.

– Toisaalta olen oppinut nauttimaan yksinäisyyden suomasta vapaudesta.