Jehovan todistajien rakkaus kesti vankilan – ”Pidämme edelleen kädestä kiinni, neljäkymmentä vuotta myöhemmin”

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Vantaalla sijaitsevaa Beteliä ympäröi harmaa metalliaita, pihamaalla sijaitsee siisti puutarha ja tenniskenttä harrastamista varten.

Rakennus muistuttaa kerrostalon ja hotellin yhdistelmää. Kaikki eivät lukitse oviaan, sillä luottamus naapureihin on suuri. Suurempi kuin perinteisessä kerrostalossa.

Betelissä eli Jehovan todistajien haaratoimistossa työskentelee noin 300 ihmistä. Vantaan Betel on yksi Jehovan todistajien haaratoimistoista, joita on maailmalla yhteensä 84 kappaletta.

Betelin asukkaat tekevät vapaaehtoistyötä yhteisön hyväksi, mutta saavat pienen kuukausikorvauksen henkilökohtaisiin menoihin.

Jukka ja Asta Palonen tulivat Beteliin vuonna 1991.

Pariskunta asui ensin Vantaalla Betelin ulkopuolella, mutta alkoi pikkuhiljaa käyttää enemmän aikaa raamatulliseen vapaaehtoistyöhön Betelissä.

– Meiltä kysyttiin lopulta, että oletteko te miettineet, että te jäisitte tänne. Tämä ei ollut meille kuitenkaan mikään tavoite, mitä se joillekin voi olla, Jukka kertoo.

Nyt Jukalla ja Astalla on Betelissä pieni kaksio, jonka parvekkeelta avautuu kaunis näkymä pihamaalle. Paikasta on tullut heille rakas koti.

– Tämä on kuin suuri perhe, johon kuuluu noin 300 ihmistä, Jukka pohtii.

Välillä Asta leipoo ja vie naapurin vanhemmille asukkaille leipomuksia yllätyksenä. Betelissä asuu kaikenikäisiä ihmisiä, paitsi lapsia. Täysi-ikäinen voi anoa muuttoa Beteliin. Osa henkilökuntaan kuuluvista on perheellisiä ja asuvat Betelin ulkopuolella, koska käytännön syistä pienten lasten kohdalla päivähoidon järjestäminen olisi haasteellista.

Kotia koristavat puiset eläinveistokset matkamuistoina maailmalta. Pari on ollut komennuksella Yhdysvalloissa sekä reilun vuoden Bulgariassa.

– Betelistä on tullut meille koti. Täällä elämä on yksinkertaista ja päivärytmi on selkeä, Asta kertoo.

Jehovan todistajien toiminta on hyvin kansainvälistä. Vantaan Betelin käytävillä kaikuu monia eri kieliä, sillä haaratoimistoihin saapuu työskentelemään ja vierailemaan ihmisiä useista eri maista.

Ensimmäisen kerran Jukka näki Astan Jehovan todistajien konventissa eli opetustilaisuudessa nelisenkymmentä vuotta sitten.

– Poikamiesporukalla lähdettiin Helsingistä konventtiin Hämeenlinnaan. Siellä sitä sitten ensimmäisen kerran tavattiin sattumalta, Jukka muistelee.

Asta oli konventin väliajalla kahviossa pyyhkimässä pöytiä, kun hänen kauneutensa ja ahkeruutensa kiinnittivät Jukan huomion.

Siitä kaikki lähti. Asta asui Salossa ja Jukka Helsingissä, joten kahden kaupungin välillä sukkuloitiin tapaamaan toisia vuorotellen.

– Seurustelun alussa sanoin Astalle, että jos vierelleni jäät, niin paljon sä näät, Jukka nauraa.

Seurustelun alkupuolella edessä oli kuitenkin yhdeksän kuukauden erossa olo. Monille nuorille pareille se tarkoittaa, että seurustelukumppani lähtee suorittamaan asepalvelusta.

Jehovan todistajat eivät kuitenkaan osallistu asepalvelukseen, sillä he tulkitsevat Raamatun opettavan kieltäytymään kaikesta väkivallasta.

Suomessa oli vuosina 1987-2019 voimassa laki, jonka mukaan Jehovan todistajat vapautettiin asepalveluksesta. Nykyään suurin osa miespuolisista Jehovan todistajista suorittaa siviilipalveluksen.

Kun Jukan oli aika astua asepalvelukseen, ajat olivat erilaiset. Totaalikieltäytyminen asepalveluksesta tarkoitti tuolloin vankilatuomiota.

– Jotkut sanovat, että armeija tekee pojasta miehen. Minä sanoisin, että vankila se vasta tekeekin, Jukka nauraa.

Vankilasta yhteydenpito onnistui kirjeillä joita Asta ja Jukka kirjoittivat toisilleen lähes päivittäin. Kirjeet ovat vielä tallessa, jossain vintin uumenissa.

– En tiedä kehtaisiko niitä nuoruuden rakkauskirjeitä enää edes lukea, Asta pohtii nauraen.

Puhelimellakin sai soittaa, mutta jonot olivat pitkät ja puheaikaa oli ainoastaan viitisen minuuttia. Siinä ei ehtinyt vaihtaa kaikkia kuulumisia.

Viikonloppuisin Asta vieraili usein Jukan luona vankilassa ja yöpyi ystävien luona Helsingissä.

Astan mielestä alkusuhteen erillään olo oli opettavainen kokemus.

– Se oli meille hyvä koulu. Siihen osasi myös asennoitua siten, että se on kyllä nopeasti ohi ja sitten elämä jatkuu.

Ensimmäisiä päiviä Betelissä he kuvailevat yhdessä jopa jännittäviksi.

– Meillä on Betelissä pesula ja siihen aikaan jokainen vei oman pyykkipussinsa sinne. Aluksi en osannut taitella pyykkejä oikealla tavalla pesulan pusseihin, Asta nauraa.

Nykyään perheen ollessa näinkin suuri, jokainen hoitaa pyykkinsä itse.

Päivä Betelissä kulkee perinteisen arkirytmin mukaan. Astan ja Jukan kotona kaurapuuro ja aamusmoothie kuuluvat joka aamuisiin rutiineihin. Sen jälkeen he lukevat yhdessä lyhyen jakson Raamatusta. Aamiaisen jälkeen televisiosta katsotaan uskonnollinen aamuhetki, joka lähetetään Betelin ruokasalista.

Sen jälkeen lähdetään töihin. Sekä Asta että Jukka työskentelevät Betelin tiedotusosastolla.

– Työmatka on kolmekymmentä sekuntia, Jukka nauraa.

Joidenkin työnkuva Betelissä on enemmän uskonnollista. Suuressa erillisrakennuksessa työskentelee joukko kääntäjiä, jotka kääntävät Raamatullista materiaalia. Siellä keskustellaan tekstikohdista ja muotoillaan niistä sujuvia kullekin kielelle.

Tällä hetkellä Jehovan todistajat ovat tehneet käännöstyötä jopa 1100 eri kielelle.

Töissä ja vapaa-ajalla solmitaan paljon ystävyyssuhteita, sillä Betelin yhteisö on hyvin tiivis. Kaikkien nimiä ei voi muistaa, mutta joka päivä tutustuu paremmin.

Vapaa-aika kuluu miten kukin haluaa. Välillä voidaan kyläillä toisten luona, käydä kävelyillä tai vaikka Vantaan Jumbossa ostoksilla.

– Ei tämä mikään hotelli kuitenkaan ole. Tulijoita tänne olisi silti enemmän kuin mahtuu väkeä, Jukka kertoo.

Säännöllisesti vapaa-aikana Asta ja Jukka käyvät myös kiertämässä ihmisten ovilla. Esimerkiksi lauantaina on hyvä päivä jalkautua ihmisten keskuuteen.

Ovilta löytyy monenlaisia kohtaamisia, ja onneksi ikävät tilanteet ovat harvinaisia. Joskus joku kertoo Astan mukaan kohteliaasti, ettei ole kiinnostunut heidän asiastaan.

– Monet ovat yksinäisiä ja kaipaavat vain juttuseuraa. Silloin saatamme keskustella ihan muusta kuin Raamatusta. Ihmiset usein kiittelevät, että oli ihanaa, kun sai jutella jonkun kanssa.

Jehovan todistajat tekevät ovelta ovelle käyntejä, koska Jeesus kehottaa tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.

– Meillä on suosikkikahvila, johon menemme yleensä porukalla kahville kierroksen jälkeen. Soitamme paikkaan yleensä etukäteen ja kerromme, että tällä kertaa meitä on tulossa viitisenkymmentä, Asta kertoo.

Pariskunta luottaa tulevaan, vaikka yhteiskunnan tilanne tuntuu välillä kaoottiselta. Usko auttaa suhtautumaan tilanteeseen rauhallisesti. Raamattu antaa ohjenuoria, joita elämässä noudatetaan parhaimman mukaan.

– Muita pitäisi kohdella niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Kannattaa olla aktiivinen ja ottaa aloite: tee ensin itse hyvää toiselle, niin voi odottaa hyvää myös itselleen, Asta pohtii.

Jehovan todistajille toisten ihmisten kunnioitus on kaiken keskiössä.

– Kukaan ei pysty noudattamaan Raamatun ohjeita täysin. Ohjeet ovat täydellisiä, mutta me ihmiset olemme epätäydellisiä, Jukka kertoo.

Raamatun mukaan avioliitossa nainen ja mies täydentävät toisiaan. Paloset sanovat, että heillä kummallakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta yhdessä he muodostavat hyvän paketin. Toisen vierestä on edelleen yhtä ihanaa herätä.

– Joku joskus sanoi minulle: Jukka, kun olet ollut naimisissa kymmenen vuotta, ette enää jaksa pitää toisia kädestä kiinni. Mutta me pidämme edelleen, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, Jukka kertoo.

Astan mukaan on tärkeää, että puoliso on samalla paras kaveri. Kun Paloset lähtevät reissuun, sinne on parasta lähteä kahdestaan. Yhteinen aika ja samalainen huumorintaju ovat pariskunnalle tärkeitä.

– Tämä voi kuulostaa hieman sokeriselta, mutta ehkä se on vähän sellaista, Asta pohtii.

Kaikki perustuu rakkauteen. Avioliittoa he kuvailevat sitoutumisen ja ehdottoman luottamuksen kautta.

– Pitää olla romantiikkaa, eihän siitä muuten tulisi mitään, Jukka summaa.

Jukan Astalle 40 vuotta sitten tehty lupaus, “jos viereeni sä jäät, paljon sä näät”, on toteutunut. Yhdessä on nähty ja koettu paljon. Parisuhde on säästynyt suurilta koettelemuksilta, vaikka suru onkin kohdannut heitä läheltä. Lähiaikoina ystäviä on kuollut ja sairastunut äkillisesti.

– Auttaa pitämään nenän vedenpinnan yläpuolella, kun ymmärtää, miksi ihmiset kuolevat. Elämänlanka on ohut ja elämää pitää kunnioittaa täysillä, Jukka sanoo.

Toinen rinnalla auttaa jaksamaan. Iloista ja suruista selvitään yhdessä. Astan mukaan Jukassa parasta on se, kuinka hän tulee niin hyvin toimeen kaikkien kanssa.

– Jukka on avulias, kohtelias ja hyvin huomaavainen. Onhan hän myös todella hauska, Asta nauraa.

Joka viikko Jukka muistaa vaimoaan ostamalla hänelle kukkia.

– Asta on koko paketti. Hän on kaunis ja äärimmäisen empaattinen ja minun paras kaveri, Jukka summaa.

Näistä sanoista Asta liikuttuu kyyneliin.