Raju arvio: Onko Liigan syyskauden sensaatio sittenkin kupla? – "Ei voi voittaa mestaruutta"

Hippoksen perjantai-ilta tarjosi melkoisen kiekkonäytelmän, jossa molempia joukkueita koeteltiin monin tavoin. JYPin ja Lukon kohtaaminen keräsi lehtereille 3 924 silmäparia, jotka näkivät ottelun nytkähtelevän puoleen ja toiseen. Lopulta jatkoajalla JYPin Leevi Tukiaisen 4–3-ratkaisumaali vapautti kotijoukkueen juhlat valloilleen.

Koska Petteri Sihvonen on Petteri Sihvonen, kumpikaan osapuoli ei jäänyt ilman hänen suurennuslasinsa huomiota ensimmäisestä erästä alkaen.

– Tomi Lämsän Lukko oli JYPiä vastaan ensimmäisessä erässä suorastaan suvereeni. Kyse oli siitä, että Lukko pelasi viisaasti ja JYP… ei nyt tyhmästi, mutta sanotaanko sitten, että omalla ja Petri Matikaisen tyylillään, Sihvonen muotoilee kieli keskellä suuta – vielä aluksi.

Sihvonen on tunnettu siitä, ettei hän katso peliä pintapuolisesti. Siispä on syväanalyysin aika.

– JYPin valmentajien kannattaa videopalaverissaan katsoa, mitä tapahtui ottelutallenteessa avauserässä pelikellon ajassa 11:44–10:53. Matikaisen ja Santeri Heiskasen kannattaa katsella tilannetta hieman minun, eli Sihvosen, silmin, joka ymmärrän pelitavoista heitä enemmän, Sihvonen paaluttaa jo napakammalla äänenpainolla.

Seuraa korvapuusti.

– Kahden pelaajan JYP-prässi johtaa siihen, että Lukko saa peliotteen, vaikka kiekko käy myös JYPillä, mutta JYP ei pysty hyökkäämään, koska sen ensimmäinen prässi on rikkonut JYPin viisikon niin, että pelaajien väliset kasvaneet etäisyydet estävät hyökkäämisen. Ja samalla Lukko pelaa tiivistä viisikkoa.

Ottelun tempo oli kuitenkin sellainen, että JYP sai erän loppupuolella hetkiä, joihin se sai henkäyksiä aggressiivisesta peliotteestaan. Sihvonen tunnisti tämän energian, mutta muistutti sen kaksiteräisestä miekasta.

– Älytöntä prässäämistä voidaan toki JYPin piirissä perustella sillä, että pelaajat ovat ikään kuin koko ajan hieman ylivirittyneitä, ja ennemmin tai myöhemmin peli ja erä varaavat myös JYPille tilaisuuksia, kuten myös tällä kertaa kävi, tosin kitsaasti, mutta kuitenkin jonkin verran erän loppupuolella.

Kun Sihvonen siirtyi laajempaan näkemykseen joukkueiden pelikirjoista, ääni ei värähtänyt – terävyys vain lisääntyi.

– Heitän rajun arvion siten, että tämänhetkisellä Matikaisen pelikirjalla ei voi voittaa mestaruutta, mutta Tomi Lämsän pelikirjalla on siihen pienen pienet saumat. Niin kauan kuin Matikainen on valmentanut, hän ei ole oikein voinut itselleen ja vanhahtavalle jääkiekkomaulleen mitään. Aggressiot ovat aggressioita pelissä, vaikka voissa paistaisi, Sihvonen pamauttaa.

Toinen erä tiivisti ottelun poikkeuksellisen dynamiikan. JYP ei muuttanut käytännössä mitään, mutta silti asetelma kääntyi täysin päälaelleen. Se oli Sihvosen mukaan ennen kaikkea Lukon saamattomuutta.

– Vaikka JYP ei muuttanut mitään, se otti silti peliotteen itselleen. Miksi? Siksi, että Lukko taas luiskahti täysin ulos ensimmäisen erän pelaamisestaan. Niin pitkällä Lämsä esikuntineen ei ole lajissa päässyt, että he ymmärtäisivät, että toisen erän voi pelata lähes samoin sisällöin, jos vain niin päättää ja harjoittelulla tukee asiaa, Sihvonen sanoo ruuvia kiristäen.

Sitten tuli erityistarkasteluun nouseva kohtaus numero kaksi, jälleen tarkasti rajatulla aikavälillä. Tällä kertaa vuorossa oli Niclas Almarin ratkaisu.

– Tasapuolisuuden nimissä kehotan Lämsää, Jarkko Kauvosaarta ja Erik Hämäläistä katsomaan videolta toisen erän kohdan 12:11–11:31. Miten on mahdollista, että pelitapapakki Almari kiskaisee kiekon ränniin mukamas pitkänä syöttönä, kun televisiokuvissa ei ole ainuttakaan JYPin pelaajaa? Sihvonen parahtaa.

Seuraus oli pelin virtauksen kannalta raju.

– Sen jälkeen mennäänkin siten, että yhtäkkiä JYP pelaakin kuin Lukko ja Lukko pelaakin kuin JYP. Nuo ovat hetkiä, jolloin toisen erän pelin virtauksen voi saada haltuunsa ensimmäisen erän pelikonstein. Turhauttaa opettaa kokeneita valmentajia näissä asioissa.

Sihvonen ei jättänyt epäselväksi, mistä jatkumo syntyi.

– Almarin älynväläyksestä ja pelin kaoottisuudesta seuraa b-pistealoitus Lukon puolustusalueelle. JYP oli jo kotvasen ollut kuuma aloitteellinen hyökkäysalueen hyökkäyspelissään ja Lukko siellä sillassa. Tätä Lukko kerjäsi nyt lisää, Sihvonen sanoo.

Seuraus? Jälleen kohtalokas.

– Sami Vatanen otti ohjat, hassuteli ensin Ponthus Westerholmin kustannuksella ja nolasi sen jälkeen Anton Olssonin, 2–1 JYPille. En tiedä, kävikö koutsi Lämsällä tuon jälkeen edes mielessään, että mitä jos edellisessä vaihdossa Lukko olisi mieluummin pelannut pitkän hyökkäysalueen hyökkäyspelin.

Toisessa erässä nähtiin myös se, miten Lukko yritti vihdoin napata kontrollia itselleen viivelähdöllä – mutta liian myöhään ja liian harvoin.

– Lukon ensimmäinen tolkullinen hyökkäys toisessa erässä lähti, kun erää oli pelattu liki 11 minuuttia. Se oli viivelähtö. On mahdotonta käsittää, että Lämsälle jääkiekko on 40 minuutin peli, jossa Lukon pitäisi saada hypätä koko toinen erä yli. Jos kohta Matikaisen unelma taas olisi, että koko jääkiekkopelin 60 minuuttia pelattaisiin toista erää.

Sihvonen löysi vielä yhden hetken, jossa olisi pitänyt toimia toisin – pelin lainalaisuuksia seuraten.

– Jos Lukko äsken pelasikin viivelähdön pysähdyksistä, miksei se tehnyt sitä siinä kohtaa, kun pelikello näytti vähenevää aikaa 8:55? Jos toisesta erästä tahtoo etsiä kohtia, joilla haluaa tehdä periodista ensimmäisen ja kolmannen erän kaltaisen, täytyy kiekkokontrollijoukkueen hyödyntää joka ikinen tuollainen sauma, Sihvonen opastaa.

– Nämä ovat jääkiekkoilun yksinkertaisia perusasioita Suomessa. Pelaajat kyllä ehtivät lukea pelitilanteen ja puheella auttaa noissa toisiaan. Silloin pelataan, ”mitä peli pyytää pelaamaan”. Lukon liikkeestä pelattu kontrollilähtö johti kiekon menetykseen ja JYPin ylivoimahyökkäykseen.

Ja kun kontrolli katoaa, katoaa myös ylivoiman ydin.

– Kun toisen erän koheltaa niin kuin Lukko, se hullujussin pelaaminen jatkuu sitten myös ylivoimalla, ei siitä mitään tullut. Toinen erä oli totaalisesti JYPin.

Kolmas erä palautti asetelman lähtöruutuun: JYP muuttui aggressiiviseksi, Lukko taas palasi kiekkokontrollia metsästämään.

– Kolmas erä alkoi kuten ensimmäinen, kuinkas muutenkaan. JYPin neloskenttä prässäili koko katraalla h1, h2, h3 ja vieläpä p1. Ja, kas, peli olikin heti 2–2, kun Eric Gelinas kihautti suoralla hyökkäyksellä Henri Ikosen ja Atte Joen syötöistä.

Loppuerä olikin kamppailua siitä, kumpi omaa identiteettiään paremmin kantoi – ja miten haavoitettu rytmi korjattavissa oli.

– Alkoi mittaaminen, kumpi vie, JYPin aggressiivinen lätkä vai Lukon kiekkokontrolli. JYPin peliä oli häirinnyt ensimmäisen erän olosuhde, Lukkoa toisen erän raamit, ja nyt kaksi jo pelin haavoittamaan ryhmää alkoi pelata voitosta.

JYP sai kolmannen erän johtomaalin nopeasta yläpelistä.

– JYPin 3–2-johtomaalin alla Lukon Gelinasilla oli vaikeaa. JYP pelasi nopean yläpelin viivan kautta. Paluuottelun pelannut Teemu Eronen laukoi viivasta ja Daniel Torgersson sai mailansa väliin.

Mutta vastaavasti JYPin kolmen hyökkääjän yhtäaikainen painuminen Lukon maalin taakse maksoi tasoituksen.

– Ennen Lukon Mikael Ruohomaan 3–3-tasoitusmaalia JYPin kaikki kolme hyökkääjää kävi, heh, prässäämässä myöhässä raumalaisten maalin takana. Ei auttanut, vaikka kolmikko sitten takakarvasi peräsuoli pitkällä, hullujussin pelaaminen on hullujussin pelaamista.

Näiden kolmen erän jälkeen Sihvonen niputti illan tavalla, joka kuvasi täydellisesti sen vuoristoradan.

– Lukija jo ymmärtää, kun sanon, että Lukko lainausmerkeissä ”voitti” ensimmäisen erän, JYP ”voitti” toisen erän, Lukko ”voitti” kolmannen erän ja lopulta JYP voitti ottelun jatkoajalla pistämättömässä lyönnissä olevan Leevi Tukiaisen hienolla etuylänurkkalaukauksella Antti Raannan hanskan puolelle. Raanta ei mielestäni ole aivan entisensä.

Lopuksi Sihvonen nosti esiin yllättävän, mutta osuvan kehun: tällä kertaa ottelun linjatuomareille.

– Annan lopuksi yllättävät kehut erikoiselle taholle. Linjatuomarit Hannu Sormunen ja Onni Hautamäki pistivät sikäli töpinäksi, että peli jatkui lähes joka katkolta alle 20 sekunnin. Tuo on tuttua NHL:stä.