”On onnetonta, jos kumppani kerryttää varallisuutta, kun toisen rahat menevät elintason ylläpitämiseen” – Julia Thurénin ja Merja Mähkän mielestä rahojen tasajako harvoin kannattaa
Rahankäyttöä tarkastellaan usein oman lompakon kautta, mutta mitä tapahtuu, kun sen nyörejä alkaa raottamaan myös kumppani? Entä mitä jos kumppanin rahankäyttö aiheuttaa itsessä ärsytystä tai jopa halveksuntaa? Julia Thurén ja Merja Mähkä kertovat, miten rahat voi jakaa parisuhteessa reilusti.
Aborttilaskukin on mahdollista jakaa sentilleen puoliksi. Niin ehdotti erään naisen deittikumppani, joka pyysi toimenpiteestä kuittia, jotta kulut menisivät varmasti tasan.
– Rahasuhde voi kertoa ihmisestä paljon, sanoo Julia Thurén kuulemastaan tositarinasta.
Thurén luonnehtii kyseistä deittikumppania mulkkujen mulkuksi.
Julia Thurén on toimittaja ja somevaikuttaja, joka puhuu avoimesti rahasta ja vanhemmuudesta. Merja Mähkä on viestintäyrittäjä ja somevaikuttaja, joka tunnetaan etenkin sijoittamisesta. Nyt he ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan rahasta parisuhteessa. Rikas, rakas, köyhä, varas – Rahanjako parisuhteessa (Gummerus) ilmestyy toukokuussa.
Thurénilla ja Mähkällä on kokemusta parisuhteen eriävistä rahasuhteista itselläänkin.
Thurén muistelee vuosien takaista junamatkaa, jolla puoliso osti ravintolavaunusta oluen. Hän kertoo läksyttäneensä kumppaniaan siitä, ettei niin kallista olutta olisi kannattanut juoda.
– Oma itaruus kuitenkin iski silmille, kun kumppani muistutti siitä, että se oli ostettu omalla rahalla, jota hänellä on lupa käyttää, Thurén toteaa.
Mähkä kertoo rahasuhteensa kulmien pyöristyneen vuosien varrella.
– Ennen kielsin kumppaniani tuomasta minulle kukkia, Mähkä kertoo.
Kukat olivat silloin hänen mielestään turhaa rahankäyttöä. Nykyään hän kuitenkin ajattelee jopa ilahtuvansa niistä.
– Ainakin jos ne on poimittu, Mähkä naurahtaa.
”Kuulen välillä sitä, että nainen käyttää säästönsä hoitovapaaseen, eikä mies pidä ollenkaan vapaita. Näissä tilanteissa pariskunta on voinut maksaa kaiken puoliksi, ja nainen on vielä ehtiessään käynyt ruokakaupassa.”
Idean parisuhdetta ja rahaa ruotivaan kirjaansa Thurén ja Mähkä saivat, kun heillä oli tullut kerran puhetta Helena ja Mikko Koivun erosta. Jääkiekkoilijan ja tämän ex-vaimon riitaisaa eroa on puitu vuonna 2020 tapahtuneen avioeron jälkeen mediassa paljon. Thurénin ja Mähkän mielestä Helenaa parjattiin ahneeksi – mutta turhaan.
– Hän olisi ansainnut miljoonansa ja enemmänkin, Thurén sanoo.
Keskustelun jälkeen Thurén ja Mähkä jäivät pohtimaan, miten rahat kannattaisi parisuhteessa jakaa. Nopeasti he ymmärsivät sen olevan paljon monimutkaisempaa kuin olisivat kuvitelleet.
Äkkiseltään voisi ajatella, että parisuhteessa rahat kannattaa jakaa puoliksi. Se voikin olla hyvä vaihtoehto tilanteissa, joissa pariskunnan molemmat osapuolet tienaavat yhtä paljon sekä tekevät yhtä paljon kotitöitä.
Aina fifty-fifty-tasajako ei kuitenkaan ole reilu vaihtoehto. Näin on esimerkiksi silloin, jos toisen tulot ovat selvästi pienemmät. Silloin pienituloisen rahat voivat mennä kokonaan arjen menoihin samalla, kun suurituloisempi voi koko ajan laittaa rahaa myös säästöön. Samoin voi käydä, kun pariskunta saa lapsen.
– Kuulen välillä sitä, että nainen käyttää säästönsä hoitovapaaseen, eikä mies pidä ollenkaan vapaita. Näissä tilanteissa pariskunta on voinut maksaa kaiken puoliksi, ja nainen on vielä ehtiessään käynyt ruokakaupassa. Olen ihmetellyt ääneen, että miksi. Vastaukseksi olen usein saanut, että ’ei ole tullut puheeksi’, Thurén kertoo.
Kyse ei olekaan vain rahasta: on otettava huomioon myös kotityöt, työpanos ja lastenhoito.
Thurénin ja Mähkän mielestä raha-asioissa mennään liian usein yleisten periaatteiden mukaan.
Kaksikko esittää, että menot voitaisiin jakaa esimerkiksi suhteessa siihen, paljonko kummankin nettopalkka on. Nettopalkalla tarkoitetaan verojen ja muiden maksujen jälkeen käteen jäävää rahaa. Tällöin rahat jakautuisivat reilummin, eikä jako pistäisi vähempituloista maksamaan suhteellisesti asioista enemmän.
”On onnetonta, jos toinen isommilla tuloilla hankkii itselleen asioita ja toinen maksaa pienistä tuloistaan vain yhteisiä menoja.”
Thurénin ja Mähkän kirjassa kansanedustaja Saara Hyrkkö avaa, että heillä on kotona perheen sisäinen veroprosentti. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiseen pottiin menevä rahamäärä katsotaan kummankin tulojen perusteella.
– Parisuhteeseen kuuluu rakkaus ja halu, että molemmilla olisi kivaa ja hyvä tulevaisuus. Sen vuoksi mielestämme tulisi tähdätä siihen, että pariskunnalla on yhteinen elintaso, Thurén pohtii.
Yhteisellä elintasolla hän tarkoittaa sitä, että pariskunnat eläisivät suurin piirtein saman elintason mukaan. Silloin molemmilla osapuolilla olisi myös varaa säästää tai sijoittaa sekä rahaa jäisi omiin tarpeisiin.
– On onnetonta, jos toinen isommilla tuloilla hankkii itselleen asioita ja toinen maksaa pienistä tuloistaan vain yhteisiä menoja. Vielä onnettomampaa on se, että toinen kerryttää varallisuutta siinä samalla, kun toisen rahat menevät elintason ylläpitämiseen, Mähkä jatkaa.
Heidän mukaansa rahojen jaossa voi tehdä epäreilun jakamisen lisäksi muitakin virheitä.
– Kaikista yleisin kompastuskivi rahoja jakaessa on se, ettei rahasta puhuta ollenkaan, Thurén painottaa.
Thurén ja Mähkä puhuvat myös rahaminästä. Se on termi jokaisen ihmisen omalle rahasuhteelle, joka syntyy monesta asiasta; siitä mistä yhteiskunnallisesta luokasta on, persoonasta sekä kotikasvatuksesta.
Kun kaksi ihmistä alkaa seurustella, rahaminät voivat törmätä. Se voi aiheuttaa kitkaa ja riitoja.
Thurén ja Mähkä neuvovat pohtimaan yhdessä ensimmäisiä rahamuistoja. Se voi antaa käsitystä siitä, millainen suhde kummallakin on rahaan.
– Toinen on saattanut laittaa viikkorahansa säästöön, ja toisen rahamuisto on se, että sillä rahalla on ostettu jotain, Mähkä sanoo.
Thurén ja Mähkä painottavat neuvoissaan keskustelun tärkeyttä. Yksi heidän ehdotuksistaan on, että pariskunnat kävisivät yhdessä pieniä preferenssikeskusteluja.
– Sitten ei tule sellaista, että miks sä ostit taas tätä kalliimpaa margariinia, Mähkä sanoo.
– Niin, voi tulla ilmi, että se toinen ostaa sitä siksi, että sitä oli kotona lapsena ja siitä tulee hyvä mieli, Thurén lisää.
Kaksikko kuitenkin kehottaa, että parisuhteen talouden voisi jakaa kerralla sellaiseen malliin, ettei rahaa tarvitsisi ajatella eikä puhua siitä jatkuvasti.
– Mutta ehdotan, että silloin kun jommankumman tai kummankin tulotaso muuttuu, käydään uusi rahakeskustelu, Thurén sanoo.
Heidän mielestään tärkeä syy siihen, että rahanjakoa kannattaa pohtia on esimerkiksi se, että eron tullessa toinen olisi kerryttänyt vuosien aikana huomattavasti puolisoaan enemmän omaisuutta, säästöjä ja sijoituksia. Toisella osapuolella taas saattaisi olla tyhjä sijoitussalkku tai tyhjää ammottava säästötili. Silloin toinen saattaisi eron jälkeen olla puilla paljailla.
– On kuitenkin tullut vastaan niitä positiivisiakin kokemuksia, jossa työssäkäyvä puoliso on sijoittanut kotona lapsia hoitaneen puolison puolesta, Mähkä mainitsee.
Thurén muistelee pariskuntaa, jossa mies ei omistanut pesukonetta ja osti aina uusia sukkia ja kalsareita käytettyjen tilalle. Hänellä oli elämänhallinnallisia ongelmia, eikä hän saanut pesukoneen ostoa aikaiseksi. Nykyään pariskunnalla on kuitenkin oma pyykkikone ja mies pesee pyykkinsä itse.
– Tämä siis olkoon esimerkkinä siitä, että ihminen voi muuttua, eikä se tarkoita, että ensimmäisestä likasukasta pitäisi erota, Thurén naurahtaa.
Mähkän ja Thurénin mukaan kuitenkin toistuva raha-asioiden laiminlyönti, pikavipit tai eriävät näkemykset rahasta voivat olla syy siihen, että pariskunnan rahat kannattaa pitää erillään ja siten turvata oma talous.
Heidän mukaansa yksi yleisimmistä riidanaiheista on raha, koska se ulottuu moneen asiaan: miltä yhteinen koti näyttää, mitä vaatteita käytetään ja kuinka paljon vapaa-aikaa on.
– Onhan se raastava tunne, jos on pettynyt mihin tahansa kumppanissa, Thurén sanoo.
Hän on kuitenkin sitä mieltä, että pienet riidat rahasta eivät ole vakavia.
– Sitten riidellään ja sovitaan.
