Pyöräretki Raaseporissa – Näe Fiskarsin ja Billnäsin ruukkikylät, Tammisaaren idylli ja kauniit maalaismaisemat
Raaseporissa kelpaa pyöräillä: etäisyydet ovat sopivan lyhyitä, maisemat sykähdyttäviä ja ruokana artesaaniherkkuja. Lähdimme kesäiselle kierrokselle Läntisen Uudenmaan ruukkikyliin ja maanteille.
Polkupyörän sivulaukku pullistelee, kun kulkupeli saa levätä nojaten puutalon seinää vasten. Olemme kolmen päivän kesäisellä pyöräretkellä Raaseporin seudulla Uudellamaalla, ja suunnitelmana on ajaa useankin kiinnostavan kohteen kautta.
Mutta alkajaisiksi olemme saapuneet Fiskarsin taiteilijakylään, ja täällä vierähtääkin helposti kokonainen päivä. Hieman piparkakkutaloa muistuttavassa rakennuksessa sijaitsee kylän matkailuneuvonta, josta löytyy esitteitä ajankohtaisista näyttelyistä. Niitä Fiskarsissa todella piisaa.
Vielä 1990-luvun puolella Fiskars oli hiljentynyt ruukkikylä, johon kuitenkin rohkeasti viriteltiin luovien ihmisten yhteisöä. Fiskars-yhtiön kiinteistöjohtajan Ingmar Lindbergin johdolla firman tyhjäksi jääneisiin tiloihin alettiin houkutella taiteilijoita, käsityöläisiä ja muotoilijoita.
Hiljalleen ruukkivanhus heräsi uuteen kukoistukseen, ja nykyään se on Uudenmaan suosituimpia päiväretkikohteita. Ensimmäisiä Fiskarsiin kutsuttuja oli keraamikko Karin Widnäs. Nyt kylästä löytyy KWUM-keramiikkamuseo, jossa on Widnäsin töiden lisäksi vaihtuvia ulkomaisten ja kotimaisten taiteilijoiden näyttelyitä.
Vieressä on harmaantuneista laudoista ja tummanvihreistä keramiikkalaatoista tehty Studio Widnäs. Pääoven takaa paljastuu hurmaava, ympäröivän luonnon kanssa vuoropuhelua käyvä galleria, taiteilijan koti sekä työtilat. Widnäs ottaa kävijät vastaan itse.
”Tämä paikka on hätähuutoni kuihtuvan taiteenalan puolesta”, hän kertoo. Vierailuhetkellä esillä on muun muassa Arabialle työskennelleen, edesmenneen Raija Tuumin juhlanäyttely, Matias Karsikkaan teoksia ja eteläkorealaista keramiikkaa.
Fiskarsin kylän historia juontaa 1640-luvulle, jolloin täällä alettiin takoa rautaa. Sittemmin kylän nimeä kantava yhtiö on kehittänyt yhtä ja toista ikimuistoista, kuten maailmallakin tunnetut sakset. Fiskarsin museossa selviää, että niiden oranssi väri oli alun perin sattuma, koneenkäyttäjä kun halusi hyödyntää vanhan väriaineen loppuun asti.
Nykyisin kylässä asuu ympärivuotisesti noin 600 ihmistä, ja heistä arviolta satakunta toimii luovalla alalla. Parhaan katsauksen paikallisten aikaansaannoksiin saa taiteilijoiden osuuskunnan yhteisessä galleriassa ja kaupassa nimeltä Onoma. Se sijaitsee kylän pääkadulla.
Fiskarsin gallerioissa, kaupoissa ja ruukkielämää tutkimassa hurahtaa helposti vaikka kokonainen päivä.
Arkkitehti Mikko Merz on suunnitellut lypsyjakkarasta uuden version, ja sitä valmistaa myyntiin hienopuuseppä Petri Koivusipilä. Artesaani Outi Karikivi on tehnyt vanhoista nahkatakeista kierrätyskukkaroita. Sellainen mahtuu pyöräilijänkin taskuun.
Tuliaiseksi tekee mieli ostaa myös kivi- ja koruseppä Ari Turusen kivisiä On the rocks -kuutioita, joita voi käyttää juomassa jääpalojen tapaan. Lopuksi on pakko jäädä toviksi ihailemaan fiskarsilaisen taiteilija Kim Simonssonin veistoksia.
Luovaa energiaa on myös Fiskarsin panimossa, joka toimii Fiskars-yhtiön entisessä veitsitehtaassa. Panimotuotteiden tekemiseen käytetään täällä muun muassa kanervaa, pakuria, siankärsämöä ja pujoa.
”Kun kuusenkerkät loppuivat kesken, naapurit toivat meille niitä ämpäreittäin”, kertoo panimoa pitävän yrityksen markkinointijohtaja Laura Järnefelt.
Panimomestarit ovat innostuneet villihiivojen käytöstä. He veivät olutvierteellä täytettyjä astioita läheiselle joelle, josta siirtyi astioihin luonnon omia hiivoja. Sen jälkeen juomaa kypsytettiin vuosi tammitynnyrissä. Näin syntyi meripihkan sävyinen sitruksinen olut nimeltä Down by the River.
Täkäläinen hitti on Ägräs-tislaamon akvaviittiin tehty nokkoslonkero. Sitä täytyy ostaa tölkillinen mukaan pyöräreissun jatkolle, ja toki matkaan tarvitaan myös vettä. Juomapullo telineeseen ja fillari taas liikkeelle!
Vaikka Fiskarsin kylä jää taakse, ruukkiseudun menneisyys on edelleen vahvasti läsnä. Hiekkatietä polkiessa on jännä ajatella, että 1900-luvun alussa, seudun aiemmalla kultakaudella, täällä kulki höyryjuna. Tammenoksien siimeksessä ja kirkasvetisen järven rantaa hipoen kolisteli juna nimeltä Pikku-Pässi. Ennen autojen kehitystä se kuljetti tehtaille työväkeä ja raaka-aineita ja toiseen suuntaan valmista rautaa. Juna palveli myös alueen muita ruukkeja.
Sittemmin pikkujunan liikenne lopetettiin, ja jokunen vuosi sitten ratakiskojen paikalle avautui ainutlaatuinen kevyen liikenteen väylä, Ratavalli. Pyöräilijä saa Suomessa harvoin polkea näin kaukana autoliikenteestä. Palokärki säestää ajoamme persoonallisen kimeällä äänellään.
Huristamme Raaseporin seudulla ympyräreitin, jonka varrella voi pistäytyä eri paikoissa. Yksi vaihtoehto on esimerkiksi käydä Åminneforsin ruukissa katsomassa paikan kartanoa ja Nordcenter-golfkeskusta. Sporttisempi pyöräilijä voi pelata siellä vaikkapa erän padelia tai tennistä.
Mukava idea on myös pyöräillä Mustionjoen rannalle, lähes 400 vuotta sitten syntyneelle Billnäsin ruukille, jonne on Fiskarsista kymmenkunta kilometriä. Myös Billnäsissä valmistettiin aiemmin raudasta työkaluja, mutta toiminta loppui täälläkin. Viisitoista vuotta sitten liikemies Olli Muurainen osti koko ruukin ja alkoi elvyttää sitä.
Fiskarsin kesävilskeeseen verrattuna Billnäsin ruukkialue on pieni ja rauhallinen. Moni yöpyy Billnäsin hotellissa, jonka näyttävimmät huoneet ovat vanhassa vaaleanpunaisessa tiilitalossa, ruukin entisessä piirustuskonttorissa. Hotellin edustalta voi vuokrata kajakin ja meloa kohti Mustion linnaa ja palata myötävirtaa takaisin.
Moni pistäytyy Billnäsissä myös Rakennusapteekki-kaupassa. Siellä voi tehdä hankintoja, jos kaipaa vanhanaikaista koukkua, saranaa tai helaa. Vaikka kyseessä on kauppa, paikassa on viehättävä museon tuntu.
Ruukin patruuna Muurainen sai hiljattain kunnostettua vanhan lähettämön. Nyt siellä tuoksuu suklaa. Ranskalaistaustainen Gerald Coniel ihastui Billnäsin tunnelmaan ja avasi tänne pienen suklaatehtaan ja myymälän.
Coniel tutustui Suomeen jo 1980-luvulla tultuaan maahan pyöräilymatkalla. Hän asui ja työskenteli Suomessa, pyöritti sitten Etelä-Afrikassa kustantamoa ja sen jälkeen pientä hotellia Ranskassa. Suklaan valmistuksen hän opetteli korona-aikana kursseilla Italiassa. Nyt hän maistattaa asiakkailleen pistaasivalkosuklaata eikä kaipaa muualle.
”Minusta Billnäs muistuttaa pientä ranskalaista kylää”, Coniel kertoo.
Pyöräilijöille hän suosittelee hedelmäkuutioita, jotka Coniel on valmistanut Ranskan Aurinkokuninkaan aikaisella reseptillä. Suosituin maku on omena-kaneli. Miesasiakkaat kuulemma valitsevat useimmiten tyrnin.
”Tästä saa energiaa nopeassa muodossa”, Coniel kehuu.
Raaseporissa riittää reittejä kiinnostavien paikkojen välillä, ja niistä voi koostaa itselleen ja aikataululleen sopivan. Me ihastelemme maaseudulla ajaessa ympäristön hiljaisuutta: rupattelu edessä ajavan kanssa sujuu helposti. Välillä on ilo pysähtyä jaloittelemaan. Voi kerätä metsänlaidassa muutaman kourallisen ahomansikkaa, mustikkaa tai puolukkaa, retken ajankohdasta riippuen. Sudenkorennot tanssivat tien yllä.
Raaseporin yrittäjät ovat luoneet yhteisen Bicycle friendly -merkin, joka toivottaa fillaroijat tervetulleeksi. Symbolin ikkunaansa laittaneet kahvilat, majatalot ja kaupat täyttävät mielellään pyöräilijän vesipullon ja lainaavat pumppua. Jos rengas puhkeaa, korjaustarvikkeita on tarjolla.
Tuliko tässä poljettua suoraan 1960-luvulle, hämmästelemme, kun kaarramme Tenholan kylään. Puutalojen kivijalassa toimii edelleen apteekki ja muita palveluita.
Jugendhenkisessä Frimansin sekatavarakaupassa Anne Lindholm ojentaa maistiaiset Tenholan juustolan tuotteista. Ne on tehty lähitilan niityillä laiduntavien lehmien pastöroimattomasta maidosta.
”Emme halua tappaa maidon hyvää tekeviä bakteereja”, Lindholm perustelee.
Näin pieneksi kyläksi kaupan tiskissä on hämmästyttävän laaja valikoima keskieurooppalaisia erikoisjuustoja.
Tarjolla on myös läheisen Mörbyn luomutilan spelttipastaa ja ryynejä.
”Meillä päin kesäasukkaat haluavat tukea paikallista”, Lindholm kiittelee asiakkaitaan.
Toisinaan täällä järjestetään viskimaistiaisia. Tänään saatavilla olisi myös päivän lounas, silakkarullat, mutta valitsemme niiden sijaan juustokauppiaan omasta halloumijuustosta tehdy vegeburgerit.
Maaseututaipaleen päätteeksi tuntuu voittoisalta pysähtyä Tammisaaren rantalaiturille, katsella hetki veneitä ja antaa tuulen kuivata kypärän alla hiostuneet hiukset. Nyt majapaikkaan suihkuun, vaatteiden vaihtoon ja kuljeskelemaan Tammisaaren idyllisille kujille.
Kaupungin ydinkeskustassa on avattu pienelle paikkakunnalle poikkeuksellisen kiinnostava uutuus, nykytaiteelle omistettu Chappe-museo. Puupintainen, teräväkulmainen ja grafiitinmusta rakennus toi ensimmäisenä kesänään Tammisaareen muun muassa ilmastoaiheista taidetta. Museon puutarhassa taas on pidetty kiinnostavia villiruokaa ja äänitaidetta yhdisteleviä päivällisiä.
Taidemaalari Helene Schjerfbeck asui aikoinaan Tammisaaressa. Kaupungissa sijaitsevassa Raaseporin museossa on pysyvä näyttely Schjerfbeckin taiteesta ja elämästä. Museo-opas Anne Ingman pitää myös opastettuja kierroksia Tammisaaren kujilla ja kertoo, millaista taiteilijan elämä täällä aikoinaan oli. Kierrokset alkavat Café Schjerfbeckista, ja niille on hyvä ilmoittautua ennakkoon.
Monilla viehättävän tammisaaren sisäpihoista kasvaa omenapuita. ”Maistuisiko yksi Fipel”, kysyy Jonas Salminen ja ojentaa ranskalaisella käymismenetelmällä tehtyä siideriä. Paikallisella Tammisaaren ruotsin murteella omppua kutsutaan sanalla fipel.
”Kun olin pieni, tuli käytyä omenavarkaissa”, Salminen tunnustaa. ”Silloin omenat maistuvat paremmilta.”
Aikuisena omppuvorosta tuli sommelier ja siiderintekijä. Hänen panimonsa nimi on Ekta ja yksi sen suosituimmista siidereistä on Fipel. Sitä voi nauttia Salmisen entisen pankin tiloihin avaamassa Gastro Pubissa tai Tammisaaren kuuluisimmassa ravintolassa YLP!:ssä. Se on aivan korttelin päässä, kuten täällä lähes kaikki.
Tammisaaressa herkutellaan näkymillä, nykytaiteella, Schjerfbeckin historialla ja vaikka paikallisella siiderillä.
YLP! – Your local pizzeria – sijaitsee vuonna 1911 rakennetun entisen lihakaupan tiloissa. Ulkomailla ja Helsingin huippuravintoloissa työskennellyt Nick Victorzon palasi kotikaupunkiinsa ja perusti vaimonsa Sarahin ja veljensä Peikin kanssa ravintolan, joka kaupungista hänen mielestään puuttui. Aamupäivisin pizzakokki käy Tammisaaren torilla tapaamassa kalakauppiasta ja tekemässä päivän hankintoja. Hän käyttää pelkästään lähiseudun tuottajien raaka-aineita, joten lista vaihtuu viikottain sesongin ja sadon mukaan.
”Suomen ulkopuolelta meille tulee vain kahvi, viini, oliiviöljy ja suola”, Victorzon kertoo.
Pizzoilla on hauskoja nimiä: Märkäriitta, Cheesus 4 ja pääkokin lumilautailuharrastuksesta kertova Chef’s freestyle. Pöytään ei kateta aterimia, nämä pizzat syödään käsin.
Retkemme päätepaikka on sen alkupistekin, Karjaan juna-asema. Sinne pääsee Tammisaaresta sileäpintaista, metsän halki kulkevaa pyörätietä. Ajettavaa on 18 kilometriä, joten pieni hiuko siinä ehtii tulla. Mutta ei Raaseporista nälkäisenä tarvitse lähteä. Pyöräilijän voi tankata matkalla Wi-Boxin leipomokahvilassa.
Raaseporin pyöräkierros
Pääkaupunkiseudulta ja Turun suunnalta pääsee junalla Karjaalle, joka on kätevä aloitus- ja päätepiste. Pyörän lisämaksu junassa on noin 5 euroa.
Jos haluat pyöräillä paljon, aja Karjaalta Billnäsiin ja sieltä Fiskarsiin. Mutta Karjaalta menee Fiskarsiin bussejakin, joihin saa pyörän ilmaiseksi. Åminnefors on myös hyvä pysähdyspaikka, ja yöpyä voi hotelli Billnäsissä.
Pyöräillessä kohti Tenholan kylää voi yöpyä vanhaan puutaloon tehdyssä majatalossa Villa Christinessä. Poikkea Tenholassa Frimansin kaupassa. Gennarbyvikenin ylittävältä sillalta näkyy yksi reitin kauneimmista maisemista.
Matkalla Tammisaarta kohti kannattaa ihailla Prästkullan kartanoaluetta, jossa on toisinaan myös kesäkahvila. Ennen Tammisaarta voi kävellä Västerbyn ulkoilualueella, kiivetä lintutorniin tai uida järvessä.
Tammisaaresta Karjaalle ajellessa reitillä on Dragsvikin alue, nykyinen Uudenmaan prikaati. Sisällissodan aikaan täällä oli vankileiri, jonka muistolle on tehty ulkomuseo. Reitillä on myös Svedjan uimaranta.
