Putoajia, ponnistajia ja potentiaalia – ”Kilpailu on kiristynyt merkittävästi”
Naisten Superpesiksen runkosarja ei ole ollut sitä, mitä keväällä odotettiin. Tampereen ja Lapuan vaatimattomat esitykset runkosarjassa tekivät kaudesta mielenkiintoisemman, mitä tuskin kukaan osasi odottaa. Paalupaikalta pudotuspeleihin lähtevät sarjaa yllättäen dominoinut Porin Pesäkarhut ja tasaisesti esiintynyt Seinäjoen Jussittaret.
Kauteen lähdettäessä täysin ylivertaisella materiaalilla pelaavan Mansen odotettiin olevan ylivoimainen. Viime syksynä voitettu mestaruus vaikuttaa kuitenkin täyttäneen mahat, eikä joukkueen peli ollut koko runkosarjan aikana lähelläkään sitä mitä voisi odottaa. Ulkopelin pitävyys on ollut viime kauteen verrattuna kehnoa, eikä sisäpelissäkään ole ollut samaa hohtoa kuin vuotta aikaisemmin. Tämä on siinä mielessä yllättävää, että joukkueen suurimmat tähdet Saaga-Angelia Raudasoja ja Virpi Hukka olivat runkosarjan päätteeksi sekä etenijä- että kärkilyöntitilaston top3- pelaajia. Raudasoja voitti jälleen etenijätilaston, Hukka oli kärkilyönneissä paras. Terävin kärki oli iskussa myös runkosarjassa, mutta kokonaisuudessaan Manse oli valju.
Mansen ykköshaastajaksi povatun Lapuan tekeminen on ollut yhtä hankalaa. Sateentekijäksi Lapualle hankittiin Vimpelin vuonna 2022 mestariksi luotsannut Tomi Niskanen. Jo Talvisuperin lopputurnaus näytti merkkejä siitä, mitä on tulossa. Joukkue odotti tiukoissa tilanteissa, että Niskanen kaivaa kanin hatusta ja kääntää pelit joukkueelle. Vaikka pesäpallo on joukkuelaji, missä päävalmentajan eli pelinjohtajan vaikutus pelin aikana on suurempi kuin muissa lajeissa, niin silti kyseessä on pelaajien peli. Lapuan todelliseksi ongelmaksi on kauden aikana noussut johtavien pelaajien puute. Joukkueessa ei ole yhtään pelaajaa, kuka ottaisi joukkueen reppuselkäänsä vaikeina hetkinä. Valtakunnan parhaimmistoa ovat sekä lukkari Anni Heikkilä että lyöjäjokeri Janette Lepistö, mutta polttolinjassa on johtavan pelaajan vaje, joka jättänee Lapuan mestaruusjunan kyydistä.
”Seinäjoella Jussittaret on tehnyt pitkäjänteistä ja tasaista nousua kohti aurinkoa.”
Kehittyvä koneisto: Onko Seinäjoki on valmis pesiksen valtaistuimelle?
Suurimpia positiivisia yllättäjiä ovat runkosarjan kaksi kärkijoukkuetta Pori ja Seinäjoki. Pori sai loistava alun viime kauden sukelluksen jälkeen pelaamalla seitsemän ensimmäistä ottelua sarjan alakastiin povattuja joukkueita vastaan. Seitsemän ottelun voittoputki kauden alkuun toi porilaisille sellaisen itseluottamuksen, että heitä ei ole pysäyttänyt runkosarjassa mikään tai kukaan. Sekä yksittäisten pelaajien että koko organisaation palaaminen umpisurkean kauden jälkeen takaisin huipulle on ollut hienoa katseltavaa. Joukkueen esityksiä on katsottu koko kauden kriittisesti ja odotettu sitä, koska lento loppuu. Se ei ole kuitenkaan loppunut ja Pori on pystynyt kehittämään peliään vähitellen kohti pudotuspelejä. Vielä se ei ole mestaruustasolla, mutta joukkue on näyttänyt, että siihenkin on mahdollisuus.
Seinäjoella Jussittaret on tehnyt pitkäjänteistä ja tasaista nousua kohti aurinkoa. Viime kauden pronssimitalia kirkastamaan lähtenyt joukkue näytti runkosarjassa, että kaikki on mahdollista. Sarjan paras ykköskärki ja kolmannen lyöjätilaston voiton putkeen ottanut Aino-Kaisa Mantere ovat sellaisia lyömäaseita, että joukkue tulee olemaan vaikea pysäytettävä syksyllä. Riikka Polson siirtyminen Vaasasta arkkivihollisen peliasuun näyttää oleva puuttuva palanen, joka voi viedä Jussittaret vaikka mihin. Myös isot kehitysaskeleet yksittäisten pelaajien ulkopelissä mahdollistavat jopa mestaruuteen riittävän ulkopelin tason. Tea Santahuhta lukkarina on monen mielestä joukkueen ulkopelin heikoin kohta, mutta montako peliä joukkue on Santahuhtaan hävinnyt? Kolme tappiota runkosarjassa ei riitä osoittamaan sormella ketään. Vaikka Santahuhta ei sarjan paras lukkari olekaan, onko hän riittävän hyvä tuomaan mestaruuden Seinäjoelle?
”Jyväskylässä voittamisen kulttuuri on asia, jota ei voida unohtaa pudotuspelien alla.”
Fera ja Kirittäret – arvoituksia syksyn kynnyksellä
Neljän kärjen takana on nähty myös hienoja otteita läpi runkosarjan. Mikä parasta, myös naisten sarjassa on taso laajentunut huomattavasti, eivätkä kaikki puolivälieräparit ole ennalta arvattavissa. Rauman Feran kausi on ollut aallokkoinen. Alussa kulki hienosti, keskivaiheilla joukkue sukelsi todella rumasti, mutta pystyi kasaamaan joukkonsa runkosarjan viimeisille kierroksille ja lähtee puolivälieriin nousukunnossa. Feran pudotuspelihistoria on viimeisen kymmenen vuoden ajalta todella mollivoittoinen ilman voittoja, joten pelillisen stepin lisäksi joukkueen on pystyttävä myös henkisesti nostamaan tasoaan merkittävästi tai tuloksena on karsiutuminen välieristä.
Jyväskylän Kirittäret on ollut koko kauden täysi mysteeri. Joukkue on pystynyt pelaamaan tasavahvasti kaikkia kärkijoukkueita vastaan. Välillä on tullut upeita voittoja, välillä kirveleviä tappiota. Ainoastaan Jussittaret pitivät Jyväskylän ylpeyttä pilkkanaan runkosarjassa voittaen kaikki neljä kohtaamista. Kirittärien vahvuutena on kolmikko Mari Mantsinen- Eeva Mäki-Maukola- Venla Karttunen, joka pystyy kääntämään ottelut joukkueelleen kaikki muita vastaan. Toisaalta, jos tuo kolmikko ei ole parhaimmillaan, voi joukkue hävitä kenelle tahansa. Jyväskylässä voittamisen kulttuuri on asia, jota ei voida unohtaa pudotuspelien alla. Ei joukkueen pitänyt viime kaudellakaan olla neljän joukossa, mutta sinne se kuitenkin eteni. Kaikki on mahdollista tänäkin vuonna.
Roihuvuoressa räjähti – pääkaupungin pesis sykkii
Odotetulla tasolla runkosarjasta selvisivät Joensuun Maila, jonka pelit eivät näytä edelleenkään Joensuussa kiinnostavan. Myös Helsingin Roihuttaret olivat jokseenkin odotetulla tasolla. Upeaa koko lajin kannalta on Roihuvuoressa käsiin räjähtänyt fanikulttuuri sekä nuoren Erica Rosendahlin nousu sarjan eliittiin. Myös Pöytyän Urheilijat voinevat olla suhteellisen tyytyväisiä runkosarjaan, vaikka seuran sisällä asetetusta tavoitteesta pari pykälää jäätiinkin. Syynä siihen olivat epärealistiset odotukset, ei joukkueen alisuorittaminen.
Alakastiin povatuista joukkueista Laitilan Jyske oli mukava yllätys. Talven jälkeen näytti siltä, että joukkue ei välttämättä voita yhtään ottelua, mutta runkosarja tuotti neljä voittoa ja 12 pistettä. Kruununa joukkueen debyyttikauteen Superpesiksessä voi helposti laskea kotivoiton Kirittäristä.
”Naisten runkosarja kertoi, että kilpailu on kiristynyt merkittävästi. Paine alhaalta kohti kärkeä on aivan toista tasoa, kuin vielä viime kaudella.”
Tahkon jäähyväiset naisten Superpesikselle: miksi näin kävi?
Pahin pettymys Mansen ja Lapuan ohella löytyy Hyvinkäältä. Tahko jäi runkosarjan viimeiseksi ja seura ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen runkosarjan päätöstä, että kuluva kausi jää seuran viimeiseksi pääsarjassa. Tahko suljetaan sarjasta ennen karsinnan alkua, joka tarkoittaa sitä, että Laitilan Jyske tulee kohtaamaan ykkösarjan kakkoseksi sijoittuneen joukkueen taistelussa sarjapaikasta. Ykkössarjan mestari puolestaan korvaa flopanneen Tahkon. Tahko viime vuodet ovat olleet taistelua taloushankaluuksien ja vähäisten tekojöiden kanssa. Vielä muutama vuosi sitten Tahkon tulevaisuus naisten superissa näytti suhteellisen valoisalta, mutta kun Hyvinkäällä laitettiin kaikki panokset miesten joukkueeseen, ei naisille jäänyt elintilaa. Sinänsä seuran ratkaisu on suoraselkäinen. Ei naisten edustusjoukkueen kuluja voida maksattaa junioreiden vanhemmilla, vaan on parempi lyödä pillit pussiin.
Naisten runkosarja kertoi, että kilpailu on kiristynyt merkittävästi. Paine alhaalta kohti kärkeä on aivan toista tasoa, kuin vielä viime kaudella. Tämä lupaa erittäin hyvää syksyn pudotuspelejä ajatellen. Puolivälierissä ei ole turvassa kukaan. Paitsi ehkä runkosarjan voittanut Pori, joka kohtaa Roihuttaret tai Pöytyän.
