Apu

Puoskariabortteja ja seksuaaliväkivaltaa: konfliktialueilla työskennelleet suomalaiset kertovat naisten vaikeasta asemasta

Puoskariabortteja ja seksuaaliväkivaltaa: konfliktialueilla työskennelleet suomalaiset kertovat naisten vaikeasta asemasta
Lääkärit ilman rajoja -järjestön työntekijät Laura Granö ja Pirianna Laukkanen ovat kohdanneet puoskareiden uhreja ja naisia, joita on raiskattu rankaisutarkoituksessa. Pahimmillaan uhrit kuolevat, mutta osa tarinoista on päättynyt oikean avun ansiosta hyvin.
Julkaistu: 11.7.2022

Venäläissotilaita on syytetty Ukrainan sodan yhteydessä seksuaalisen väkivallan käytöstä. Ilmiö ei ole suinkaan uusi. Seksuaaliväkivalta sodankäynnin välineenä on tunnustettu kuitenkin vasta Bosnia-Hertsegovinan ja Ruandan konfliktien seurauksena.

Yksi ilmiöön keskittyvissä tutkimuksissa usein esille nouseva maa on Kongon demokraattinen tasavalta, jossa seksuaalista väkivaltaa on käytetty laajasti aseellisten konfliktien yhteydessä vuosikymmeniä. Lääkärit ilman rajoja -järjestön vuonna 2020 tekemän selvityksen mukaan peräti 63 prosenttia heidän hoitamistaan seksuaalista väkivaltaa kokeneista oli joutunut aseistautuneen henkilön uhriksi.

Vaikka aseellisilla konflikteilla on selvä yhteys seksuaaliseen väkivaltaan, ilmoitti 30 prosenttia potilaista, ettei tekijä ollut aseistettu. Tällöin kyseessä oli usein puoliso tai sukulainen. Konflikteihin liittymätöntä seksuaalista väkivaltaa esiintyi myös taistelualueilla.

Raiskaus on kasvojen menetys koko perheelle

Vuonna 2015 Maniemassa järjestön klinikalla lääkärinä toiminut Laura Granö kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, joka joutui naapurissa asuneen vanhemman miehen raiskaamaksi. Testit osoittivat, ettei tyttö ollut onneksi saanut tauteja tai tullut raskaaksi. Hän kävi kuitenkin pitkään keskustelemassa psykologin kanssa ja vointi vaikutti parantuneen käyntien myötä.

− Tyttö oli kirkon kuoroharjoituksissa kertonut vetäjälle, mitä oli tapahtunut. Valitettavasti tämä kertoi asiasta eteenpäin, mistä seurasi kasvojen menetys paitsi tytölle myös koko perheelle. Niinpä vanhemmat miettivät, pitäisikö tyttären mennä naimisiin raiskaajansa kanssa.

Granön mukaan tämä oli tuolloin usein ainoa kunniallinen tie, jonka paikalliset perheet näkivät.

− Vanhemmat kuitenkin toistelivat tytölle, ettei tapahtunut ollut hänen vikansa ja että he rakastavat häntä. Oli surullista, että vanhemmat halusivat tytölle selkeästi hyvää ja olivat hänestä huolissaan, mutta silti miettivät avioliittoa ratkaisuna tilanteeseen.

− Ihminen ei voi tottua seksuaaliseen väkivaltaan, vaan se on kaikille tragedia. Tapahtunut vaikuttaa heidän koko loppuelämäänsä. Se mitä näimme klinikalla, oli vain jäävuoren huippu. Tapauksia on paljon enemmän. Onneksi tieto klinikasta tavoitti ihmisiä ja yhä useampi uskaltautui hoitoon, lääkäri Laura Granö kertoo. (Kuva: Laura Granön kotialbumi)

Kyseinen tapaus on hyvä esimerkki siitä, miksi seksuaalinen väkivalta on niin tehokas ase etenkin alueilla, missä kyseessä on isosta tabusta. Asia ei kosketa pelkästään väkivallan uhria, vaan vaikuttaa vahvasti myös perheeseen ja koko yhteisöön.

− Maniema oli rauhallinen paikka, jossa tiiviillä yhteisöllä oli iso rooli. Naiset olivat hyvin riippuvaisia miehistään. Heille olikin hengenvaarallista tulla suljetuksi yhteisön ulkopuolelle raiskauksen takia. Yksinäisen naisen oli vaikeaa hankkia elantonsa ja he olivat muutenkin suojattomia.

Kylässä oli Kongonkin mittakaavalla huonot terveyspalvelut ennen järjestön klinikan avaamista, ja epävirallinen terveydenhuolto kukoisti. Abortti oli tuohon aikaan laiton ja yksi Granön potilaista oli nainen, jolla paikallinen puoskari oli tehnyt abortin.

− Toimenpiteessä oli mennyt kaikki pieleen. Usein paikalliset yrittivät aborttia käyttämällä yrttejä, mutta tälle potilaalle oli tehty useita operaatioita vatsan seudulle. Leikkausten takia osa suolista oli katkennut ja potilas menehtyi myöhemmin provinssin sairaalassa.

Lääkärit ilman rajoja -järjestön klinikka perustettiin Maniemassa toimivan terveyskeskuksen yhteyteen ja samalla rakennettiin muun muassa leikkaussali. Potilaita tuli pitkänkin matkan päästä, sillä vastaavia terveyspalveluja ei ollut tarjolla kaikissa kylissä. (Kuva: Laura Granön kotialbumi)

Usein syynä vallankäyttö ja rankaiseminen

Osa seksuaalisen väkivallan uhreista pakenee kotimaastaan. Kreikassa Lesboksen saarella pakolaisleirin vieressä sijaitsevalta klinikalta löytyy äitiys- ja ehkäisyneuvolan lisäksi vastaanotto seksuaaliväkivaltaa kokeneille.

Leirin asukkaista noin kymmenen prosenttia oli Kongon demokraattisesta tasavallasta, kun taas seksuaaliväkivallan takia klinikalle saapuneista puolet oli kongolaisia. Miehiä klinikan kaikista potilaista oli neljännes ja heistä valtaosa oli seksuaalisen vähemmistön edustajia.

− Esimerkiksi Burkina Fasosta ja Nigeriasta tulleet miehet oli raiskattu rangaistuksena yhteisön saatua tietää heidän homoseksuaalisuudestaan. Myös Kongosta kotoisin oleva nainen oli raiskattu hänen ollessaan liikkeellä naisystävänsä kanssa, vaikka he eivät tuoneet suhdettaan erityisemmin esiin, kertoo kätilönä Lääkärit ilman rajoja -klinikalla vuonna 2021 toiminut Pirianna Laukkanen.

Paras lopputulos saadaan, kun seksuaalista väkivaltaa kokenut hakeutuu hoitoon 72 tunnin kuluessa. Tällöin voidaan aloittaa estolääkitys hiviin ja antaa jälkiehkäisy. Psykologista apua kannattaa hakea myös myöhemmin, sillä se parantaa elämänlaatua vielä vuosia tapahtuneen jälkeenkin. (Kuva: Carl Theunis / Lääkärit ilman rajoja)

Vallankäyttö ja rankaiseminen ovatkin yleisiä syitä seksuaaliväkivaltaan. Eräs Kongosta paennut nainen oli osallistunut uutena tulokkaana poliittisen puolueen tapahtumaan ja auttanut tarjoiluissa.

− Illan aikana puolueen johtaja myrkytettiin ja naisen arveltiin olevan syyllinen. Hänet napattiin kadulta mukaan ja vietiin pimeään huoneeseen, missä hänet raiskattiin ja pahoinpideltiin.

Verenvuoto johti pikkusiskon kuolemaan

Myös pakkoavioliitot voivat tuoda mukanaan seksuaaliväkivaltaa. Yksi kongolainen nainen karkasi kotoaan väkivaltaisen miehensä takia. Hänen onnistui piilotella pari vuotta, kunnes aviomies palkkasi pari miestä tappamaan naisen. Miehet päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen ja raiskasivat hänet ensin. Ulkopuolisen onnistui kuitenkin keskeyttää miesten puuhat ja nainen sai pitää henkensä.

− Hänen oli kuitenkin pakko paeta vaikutusvaltaista miestään, sillä Kongossa hän ei olisi ollut turvassa. Nainen oli tullut raiskaajalleen raskaaksi ja Kreikkaan saapuessa raskaus oli jo niin pitkällä, ettei sitä voitu enää keskeyttää. Mietin, miten tilanne vaikuttaisi kiintymyssuhteeseen. Nainen kuitenkin viestitteli synnytyksen jälkeen, että onneksi lapsi on tyttö. Hän koki sen helpommaksi kuin jos olisi synnyttänyt pojan.

Kongossa monet raiskauksen uhreista ovat alaikäisiä, ja Granön tavoin myös Laukkasen potilaana oli saman kohtalon kokenut nainen. Kongossa asuneet siskokset olivat jääneet orvoiksi ja muuttaneet isovanhemmilleen. Taikauskoon liittyvän uskomuksen takia isovanhemmat heittivät kuitenkin tapahtumahetkellä 8- ja 11-vuotiaat tytöt kodistaan kohtalokkain seurauksin.

− Tuntemattomat miehet löysivät tytöt yöllä ja raiskasivat heidät. Leirille kolmekymppisenä tulleen naisen pikkusisko oli kuollut tapauksen jälkeen verenvuotoon.

Laukkasen mieleen on jäänyt myös afgaaninainen, jonka setä raiskasi ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Nainen ei puhunut asiasta kenellekään 20 vuoteen. Siinä vaiheessa, kun setä uhkasi raiskata myös naisen tyttäret, hän jätti Afganistanin taakseen.

− Yksi naisista oli joukkoraiskattu 19-vuotiaana, minkä seurauksena hän oli menettänyt täysin virtsanpidätyskykynsä ja joutui käyttämään housuvaippaa koko ajan. Kauttamme hän pääsi mantereelle hoitoon. Myöhemmin nainen tuli kiittämään siitä, että autoimme häntä saamaan vihdoin apua vuosia vaivanneeseen ongelmaan, kätilö Pirianna Laukkanen kertoo. (Kuva: Pirianna Laukkasen kotialbumi)

Suurin osa klinikalla asioinneista pakolaisista oli kokenut seksuaaliväkivaltaa kotimaassaan, ja lääkehoidon sijaan he saivat todistuksen tapahtuneesta, mistä oli apua turvapaikkaa hakiessa. Näin heidän ei tarvinnut enää palata kotimaahansa, jossa tilanne olisi voinut jatkua entisellään.

− Olin Lesboksella puoli vuotta. Osa viikoista oli todella rankkoja, kun seksuaaliväkivaltaa kokeneita oli paljon. Oli kuitenkin hienoa, että nämä ihmiset hakeutuivat luoksemme. Psykologinen tuki parantaa ihmisten elämänlaatua nimittäin vielä silloinkin, kun tapahtuneesta on kulunut 20 vuotta, Laukkanen sanoo.

Seksuaalinen väkivalta lukuina

Lääkärit ilman rajoja -järjestö hoiti vuonna 2020 Kongon demokraattisessa tasavallassa olevilla klinikoillaan 10 810 seksuaalisesta väkivallasta selvinnyttä uhria. Heistä:

  • 98 prosenttia oli tyttöjä ja naisia.
  • 19 prosenttia oli tekohetkellä alaikäisiä.
  • 67 prosenttia oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi päivittäisten toimiensa lomassa.
  • 63 prosenttia oli joutunut aseistautuneen tekijän uhriksi.
  • 62 prosenttia oli hakeutunut hoitoon 72 tunnin sisällä tapahtuneesta.
  • 2 628 henkilöä oli joutunut joukkoraiskauksen uhriksi Kanangan, Masisin, Mweson ja Walikalen alueilla.

Lähde: Lääkärit ilman rajoja -järjestön raportti seksuaalisesta väkivallasta Kongon demokraattisessa tasavallassa (2020).

Kommentoi »